Henkisestä väkivallasta irtaantuminen mahdotonta

Kuulostaa siltä, että ap:n suhteessa mies on määritellyt säännöt.

Puolison asioista (jotka vaikuttavat myös itseen) puhuminen on aivan normaalia.

Tärkeitä pointteja jo tullut. Hae ammattiapua esim. käy pari kertaa juttelemassa yksityisellä terapeutilla. Lue kirjallisuutta, hae tietoa netistä henkisestä väkivallasta, läheisriippuvuudesta. Mieti onko suhde sellainen kuin toivoit, missä näet teidät 5 vuoden päästä, odotatko miehen muuttuvan, onko häpeä suurin syy olla suhteessa. Tärkeää on että alat vahvistamaan itseäsi ja omaa identiteettiäsi. Sen jälkeen on helpompi navigoida.

Olen myös itse ollut luonnehäiriöisen kanssa parisuhteessa. Kaikkeni yritin ja lopulta katsoin tosiasioita kylmän realistisesti. Luovuttamisen kautta alkoi irtaantuminen. Ero oli lopulta valtava helpotus, tuntuu kuin pystyisi taas hengittämään kunnolla. Itsetuntokin palasi nopeasti. Olin silloin kiinni niissä suhteen hyvissä hetkissä, mutta jälkeenpäin tajusin kuinka silloinkin musta pilvi on ollut päällä ja jännittynyt olo oli aina sisimmässä. Tuntuu hyvältä olla vapaa tekemään ja ajattelemaan mitä haluaa.

Mulle yritti tuollaista yksi mies. Ei asuttu yhdessä tai mitään, kyse oli muutaman kk seurustelusta. Sanoin että et kai oikeasti kuvittele minun olevan niin tyhmä, että menisin tuollaiseen täysin sekopäiseen lankaan ja tarinaan jota yrität syöttää? Että ihanko tosissasi olet, että olen antanut itsestäni sellaisen vaikutelman että minuun tuollainen sonta uppoaa? En nyt tiedä pitäisikö minun olla loukkaantunu omasta vai sinun puolestasi, vai kokeilitko vain kepilä jäätä, että saatko minut uskomaan tuollaista paskaa?

Mies sitten yritti pyristellä pois itse aiheuttamastaan tilanteesta ensin sillä että on muka tosissaan, ja kun se ei tepsinyt, kokeili ihan koirana kaikkia oppimiaan keinoja, tassun antamista ja kierähtämistä, että millä saisi sen herkkupalan, mutta eipä mikään enää auttanut, vaan mies ajettiin ulos elämästäni.

Sanoisin vain siis, että seuraavalla kerralla pidät ennalta päättetyn linjan, mikä on se, että sinä et enää tätä peliä pelaa, ja pidät sen vaikka mitä temppuja mies yrittäisi. Kyllä siitä ero tulee, koska vaikka itse et eroaisi, ei mies enää paljastuttuaan jaksa kovin kauaa kanssasi kärvistellä. Kunhan vain pidät kiinni siitä että mies luulee että syöttämänsä skeida menee sinuun läpi, mutta eipä menekään.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap jo kommunikoi, olihan tuossa pitkät pätkät. Ongelma on se, kun toisen kanssa ei ole yhteyttä ja sitä yrittää ja yrittää ja yrittää.

Itselläni ei ollut selkeää kuvaa mitä haluan parisuhteelta ja siksi kesti niin kauan havahtua, että elän parisuhdehelvetissä, jota EN halua. Kun sen tajusin, oli helppo lähteä. En halunnut jatkaa elämää, joka ei ole itseni näköistä.

Yritäppä lukea se aloitus uudelleen. Siinähän nimenomaan useaan otteeseen sanotaan, että Ap ei puhu asioista kenellekkään.yläpeukuttajien määrä myös hämmentää. Eikö ihmiset muista lukemaansa enää muutaman minuutin jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Mulle yritti tuollaista yksi mies. Ei asuttu yhdessä tai mitään, kyse oli muutaman kk seurustelusta. Sanoin että et kai oikeasti kuvittele minun olevan niin tyhmä, että menisin tuollaiseen täysin sekopäiseen lankaan ja tarinaan jota yrität syöttää? Että ihanko tosissasi olet, että olen antanut itsestäni sellaisen vaikutelman että minuun tuollainen sonta uppoaa? En nyt tiedä pitäisikö minun olla loukkaantunu omasta vai sinun puolestasi, vai kokeilitko vain kepilä jäätä, että saatko minut uskomaan tuollaista paskaa?

Mies sitten yritti pyristellä pois itse aiheuttamastaan tilanteesta ensin sillä että on muka tosissaan, ja kun se ei tepsinyt, kokeili ihan koirana kaikkia oppimiaan keinoja, tassun antamista ja kierähtämistä, että millä saisi sen herkkupalan, mutta eipä mikään enää auttanut, vaan mies ajettiin ulos elämästäni.

Sanoisin vain siis, että seuraavalla kerralla pidät ennalta päättetyn linjan, mikä on se, että sinä et enää tätä peliä pelaa, ja pidät sen vaikka mitä temppuja mies yrittäisi. Kyllä siitä ero tulee, koska vaikka itse et eroaisi, ei mies enää paljastuttuaan jaksa kovin kauaa kanssasi kärvistellä. Kunhan vain pidät kiinni siitä että mies luulee että syöttämänsä skeida menee sinuun läpi, mutta eipä menekään.

Miksi tämä "Kunhan vain pidät kiinni siitä että mies luulee että syöttämänsä skeida menee sinuun läpi, mutta eipä menekään". En ihan ymmärrä, miksi tätä harhaluuloa tulisi ylläpitää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle yritti tuollaista yksi mies. Ei asuttu yhdessä tai mitään, kyse oli muutaman kk seurustelusta. Sanoin että et kai oikeasti kuvittele minun olevan niin tyhmä, että menisin tuollaiseen täysin sekopäiseen lankaan ja tarinaan jota yrität syöttää? Että ihanko tosissasi olet, että olen antanut itsestäni sellaisen vaikutelman että minuun tuollainen sonta uppoaa? En nyt tiedä pitäisikö minun olla loukkaantunu omasta vai sinun puolestasi, vai kokeilitko vain kepilä jäätä, että saatko minut uskomaan tuollaista paskaa?

Mies sitten yritti pyristellä pois itse aiheuttamastaan tilanteesta ensin sillä että on muka tosissaan, ja kun se ei tepsinyt, kokeili ihan koirana kaikkia oppimiaan keinoja, tassun antamista ja kierähtämistä, että millä saisi sen herkkupalan, mutta eipä mikään enää auttanut, vaan mies ajettiin ulos elämästäni.

Sanoisin vain siis, että seuraavalla kerralla pidät ennalta päättetyn linjan, mikä on se, että sinä et enää tätä peliä pelaa, ja pidät sen vaikka mitä temppuja mies yrittäisi. Kyllä siitä ero tulee, koska vaikka itse et eroaisi, ei mies enää paljastuttuaan jaksa kovin kauaa kanssasi kärvistellä. Kunhan vain pidät kiinni siitä että mies luulee että syöttämänsä skeida menee sinuun läpi, mutta eipä menekään.

Miksi tämä "Kunhan vain pidät kiinni siitä että mies luulee että syöttämänsä skeida menee sinuun läpi, mutta eipä menekään". En ihan ymmärrä, miksi tätä harhaluuloa tulisi ylläpitää?

Johtuu siitä että taisin kirjoittaa epäselvästi. Siis miehen ei pidä antaa luulla että hänen tarinansa menevät läpi enää yhtään kertaa. Eli miehelle pitää tehdä selväksi että tämä ei minuun nyt pure, eikä läpi mene.

Teillä menee "hyvin" niin kauan kuin olet juuri niin kuin mies haluaa, paitsi että se mitä mies haluaa on vaihtuvaa ja mielivaltaista. Tuo tunne, että olet ihan sekaisin ja epäilet itseäsi ja ajatuksiasi, häpeät, tunnet syyllisyyttä, koet tarvetta lepytellä - ne ovat juuri sitä henkistä väkivaltaa, sen tulosta, ja siihen mies pyrkii.

Tarvitset ulkopuolisen apua että näet tilanteen selvemmin. Muutamakin kerta voi auttaa. Mitä saat suhteelta? Miten neuvoisit ystävääsi samassa tilanteessa?

Ero on nykyään ihan tavallinen, ei mikään häpeä. Ei sinun tarvitse kenellekään mitään selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap jo kommunikoi, olihan tuossa pitkät pätkät. Ongelma on se, kun toisen kanssa ei ole yhteyttä ja sitä yrittää ja yrittää ja yrittää.

Itselläni ei ollut selkeää kuvaa mitä haluan parisuhteelta ja siksi kesti niin kauan havahtua, että elän parisuhdehelvetissä, jota EN halua. Kun sen tajusin, oli helppo lähteä. En halunnut jatkaa elämää, joka ei ole itseni näköistä.

Yritäppä lukea se aloitus uudelleen. Siinähän nimenomaan useaan otteeseen sanotaan, että Ap ei puhu asioista kenellekkään.yläpeukuttajien määrä myös hämmentää. Eikö ihmiset muista lukemaansa enää muutaman minuutin jälkeen?

Luulin, että puhutaan miehelle kommunikoinnista. Ei tietenkään puhu ulkopuolisille. Ulkopuolisille puhutaan aikaisintaan siinä vaiheessa, kun ottaa ekan askelen kohti eroa ja toivonkin, että tämä avaus olisi se askel.

Miehelläkään ei ole kivaa kärsiä siitä joten rukoilu kannattaa.

Rukoile myös että traumat parannetaan..

Luonnehäiriöisiin ei rukous tehoa. Kokemusta on. He eivät muutu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muutos on mahdollinen. Rukoile että persoonallisuushäiriö korjaantuu... ei se voi olla mahdotonta!

JUMA*LAUTA! SÄ ET VOI OLLA TOSISSASI!

Parisuhde Suomessa loppuu siihen kun toinen ei enää halua olla parisuhteessa ja lähtee. Ilmoitusasia se on. Mikään laki ei velvoita jäämään.

Rukous voi olla liikkeelle laittava asia. Kun lausuu ääneen toiveen että haluaa tilanteeseen muutoksen, on helpompi sen jälkeen alkaa toimimaan. Siihen rukous perustuukin, sen parantava voima. Ei siihen mihin monikin lahko nojaa, eli että jäädään makaamaan tuleen, ja odotellaan että jumala rukouksen taki pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muutos on mahdollinen. Rukoile että persoonallisuushäiriö korjaantuu... ei se voi olla mahdotonta!

Tämä on erittäin huono neuvo. Jos haluat rukoilla, rukoile itsellesi voimaa arvostaa itseäsi ja tehdä itsesi kannalta oikeita ratkaisuja, jotka saavat sinut voimaan paremmin tässä ainoassa elämässäsi. Ja hyviä ihmisiä, jotka auttavat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista.

Tiedostan olevani suossa ja sieltä ei muuta kuin omin avuin pois pääse.

Ehkä korona ja jatkuva etätyö on pahentanut tilannetta. Sosiaalisen piirin supistumisen vuoksi ne terveet peilit elämästä on vähentynyt.

Tämän viikon kriisi ratkesi tänä aamuna ja niin, että minä kuvittelin kaiken ja riita ja erimielisyys oli minun syy. Minä olen vaativa, kriittinen ja en hyväksy puolisoni tapaa elää ja toimia. Hän joutuu elämään jatkuvan kritiikin kohteena kun puutun asioihin jotka kuuluvat hänen elämäänsä. Ymmärsin tilanteen väärin ja erimielisyys syntyi minun väärin käsityksestäni. Kaikki erimielisyydestä seurannut mielipaha ja muu, on ollut itseni aiheuttamaa. Jos olisin kuunnellut ja ymmärtänyt oikein, sitä ei olisi tapahtunut. Minä loin konfliktin ja tilanteen.

Ahdistaa, kun tuntuu etten näe miten asia on. Teoriassa se voi olla noin. Jos olisin reagoinut eri tavalla/ ymmärtänyt asian eri tavalla, konfliktia ei olisi syntynyt? Vai eikö?

Konflikti tuntuu syntyvän, jos minulla on mielipide. Olen sanonut tämän kumppanille. Se ei ole kuulema totta. Konflikti syntyy minun tavastani kritisoida häntä..

En näe sitä kohtaa tässä ketjussa jossa minun puheeni ja mielipiteeni, minun keskustelunavaukseni, muuttuu kritiikiksi ja siten satuttavaksi kumppania kohtaan.

Tämän viikon riita oli että sanoin oman mielipiteeni , suhteellisen ajattelematta tosin, koska asialla oli suoria vaikutuksia minun käytännön elämään. Ajattelematta siis sanoin ja muodostin mielipiteen ajattelematta enempää sen mukaan, mikä on yleinen suositus. Konflikti lähti siitä. En tarkoittanut kritisoida kumppania, omalta osaltani se oli keskustelun avaus. Asia kuuluu asioihin jotka eivät kuulu minulle kumppanin elämästä - ja konflikti oli valmis.

Säännöt on sovittu, että mitkä asiat kuuluu kumppanin elämään ja mitkä minun. Minun asiat on minun asiat. Ja kumppanin asiat on kumppanin asiat. On myös sovittu että jos hänen jokin asia liittyy minun elämään, siitä puhutaan. Siksi avasin keskustelun, koska liittyi. Kumppani on sitä mieltä ettei liittynyt ja minun pitäisi luottaa hänen arvioonsa siitä milloin asiat liittyy minuun. Ja että minun toimintani näyttää, etten luota häneen.

Eli jos itse koen että jokin asia liittyy minuun, sekin voi olla väärä kokemus/ tunne.

Ajattelin että jos nyt pystyisin keskittymään omaan elämään ja vahvistamaan omaa elämää ja omia mielenkiinnonkohteita yms, jos saisin sieltä sitä tervettä näkemystä elämään enemmän ja vahvistettua omaa itsetuntoa ja sitä että ei ole enää se sekava tunne, etten tiedä mikä on totta. Se tunne ei tule muualla kuin kumppanin kanssa, outo tunne siitä että tilanteessa on jotain todella outoa, voimaton tunne. Ja että minun käsitykseni todellisuudesta on väärä. Kumppanini ei kai pysty hyväksymään että eri ihmisillä voi olla eri käsityksiä.

Tästä eteenpäin nyt itseäni vahvistamalla ensin.

Ap

Mitä h vettiä jahkaat? Suhteessa on asioista sovittava. Esim. Rahan ja ajan käyttö, kotityöt,vieraissa jouksut . Onko näissä rikottu sovittua . Jos on lähde vetämään. Tuo vatulointisi vaikuttaa aivan järkyttävältä. SINÄ vastaat sinun elämästäsi ja tunteistasi viimekädessä.

parisuhde on siis kilpailu siitä kumman säännöillä mennään

Miehenkipeys saa naisen tekemään monenlaisia asioita .

Up