Lue keskustelun säännöt.
Täysin tunnekylmä mies, ei kykene tukemaan minua ollenkaan pahan olon kanssa
05.02.2021 |
Aloin tänään itkemään kun en kerta kaikkiaan kestä tätä enää.
Mieheni ei vaan pysty ilmeisesti kokemaan mitään empatiaa mua kohtaan. Aina jos olen itkenyt (vaikka siitä syystä, että äitini on sairas ja mulla on paha olo siitä), alkaa vaan tivaaminen että mitä sä nyt vollotat. Tänään vaan romahdin ja itkun seasta sopersin että voitko sä edes kerran elämässä ottaa vaan kädestä kiinni kun mulla on surullinen olo ja myötäelää, en kaipaa mitään ratkaisuja tai tenttaamista. Suuttui ja lähti kävelylle koirien kanssa.
Mikä tekee ihmisestä tuollaisen? Mikään ei ole niin kamalaa kuin täysin kylmäkasvoisen kivipatsaan kohtaaminen tunnemyrskyn keskellä. :(
Kommentit (45)
Käyttääkö steroideja? Steroidit usein kylmettää tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on yliempaattinen ja hän kokee niin pahaa oloa sinun tuskasta, ettei yksinkertaisesti pysty käsittelemään sitä, vaan kääntää ratkaisukeskeiseksi tai yrittää järkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehen täytyy kyllä rakastaa sinua tosi paljon, että jaksaa olla tuollaisen itkupillin kanssa. Monella menisi kyllä hermot jos kumppani jatkuvasti pillahtaisi itkuun milloin mistäkin syystä.
Moi äiti! Ai sinäkin täällä palstailet?
Kun olin nuori äitini aina jaksoi sanoa, ettei saa olla tuollainen pillittäjä "tai et saa ketään miestä itsellesi" - oli niin outo peruste jo tuolloin, 40v sitten...
Ja naimisissa olen ja itken jos itken ja mies sen kestää..
Ei tule muuttumaan. Minä kulutin itseni loppuun tuollaisen kanssa 20 vuotta. Olisi pitänyt lähteä lasten kanssa heti alkuun jo. Aina löytyy ottajia hänelle hetkeksi kun on komea ja karismaattinen, mutta eivät tule saamaan hänestä mitään irti. Seksissäkin vaan ottaa itselleen mitä tahtoo. Ei ole ikävä. Kuin ihmeen kaupalla löysin maailman empaattisimman ja ihanimman miehen jonka lempeys hyvittää kaikki menneet<3
Olen pahoillani mutta ero on ainoa oikea ratkaisu. Tuhoat itsesi ja psyykeesi tuossa suhteessa. Kokemuksella sanon. Minulla viimeinen niitti vastaavassa tilanteessa oli, kun olin elämäntilanteessa jossa tein töitä ja opiskelin yliopistossa samaan aikaan. Olin lukenut hulluna viimeiseen tenttiin, joka ratkaisi sen, valmistuisinko ajallaan. Olin jo kerran reputtanut ko. tentin ja olin henkisesti aika poikki tuolloin. Olin todella stressaantunut. Katsoin tuloksen kotoa koneelta, ja sain tietää läpäisseeni tentin. Valmistuisin siis vihdoin ja opintoni olisivat vihdoin paketissa! Aloin itkemään helpotuksesta, onnesta, stressin laukeamisesta. Ja mitä tekee mies? Suuttuu minulle kun itken. Sillä hetkellä tiesin, että ero on väistämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse edellisessä suhteessa kärsin paljon siitä ettei mies osannut tukea minua yhtään. Sairastuin henkisesti sekä fyysisesti ja pyysin häntä vain olemaan läsnä ja lähellä.
Miehelle se oli liikaa, hän käänsi selkänsä minulle kokonaan ja jätti. Myöhemmin sanoi vielä ettei voinut enää olla heikon ja säälittävän naisen kanssa. Minun olisi hänen mukaansa pitänyt olla aina iloinen, pirtsakka ja menevä.
Kun en ollut, sain mennä muualle sairastamaan.
Mulla tuli kanssa mieleen että mies ei oikein osaa puhua, joten pakenee kun hämmentyy. Ja mahdatko olla ymmärtäväinen häntä kohtaan? Onko teillä myös kivaa yhdessä? Kannattaisko hakea ammattiapua, jos kovasti itkettää ja usein on mieli maassa? Kerrotko miehellesi MIKSI itkettää? Jos on aina mielessä vain se oma paha olo, ei ehkä tule mieleen että toisellakin voi olla murheita joita ei kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni kuoli yllättäen järkyttävällä tavalla (nuori, terve, ei mitään ennakoitavaa asiaa ollut) ja sain melkoisen shokin uutisen tultua. Ex-aviomies katseli tv:tä ja ei huomioinut mitenkään, vaikka olin psyykkisesti hajonnut. Lähdin ulos ja ajelin yön sekavana autolla ja aamullakaan hän ei kysynyt edes missä olin ollut, saati miten voin. Tajusin nopeasti, että tästä asiasta parisuhteemme ei tule selviämään. Tiesin hänet aika tunnekylmäksi, mutta se on aika äärimmäistä, kun on tosi kyseessä. Kävimme parisuhdeterapiassakin ja hän myönsi, että empatia on hänelle vierasta eikä ole kiinnostunut opettelemaan. Suosittelen miettimään haluaako sellaisen parisuhteen. Kysele vielä mieheltä, mistä hänen suhtautumistapansa johtuu, onko hän muutoin myötätuntoinen sinua kohtaan. Älä ikinä ala häpeämään omia tunteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Me ollan oltu parisuhdekursseilla.
Empatiaa ei pysty opettamaan, mutta toimintaa pystyy.
Eli miehillä on usein tapana alkaa etsiä ratkaisua, kun naiset usein haluavat vain jutella ja sillä tavalla käsitellä asioita.
Miehen täytyy oppia olemaan kuuntelijana eikä ratkaista. Yllättävän vaikeaa.
Vähän ohis, mutta haluaisin miehen joka on fiksu ja rohkea, ja jolla olisi kyky joskus ratkaistakin jotain. Esim. kun oman vanhemman naapurissa asuu häirikkö ja nyt yksin yritän asiaa hoitaa. Niin oishan se luksusta, että olisi mies, joka haluaisi yrittää ratkaista asiaa. Ettei aina vaan yksin pitäisi kaikesta selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduta ja ala mukavaksi. Toimin itse samoin kuin miehesi, koska vaimoni on alkanut kärttyisäksi valaaksi.
Ei osaa olla oman haavoittuvaisuutensa kanssa, joten ei pysty sitä hyväksymään toisissakaan. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vaan, mutta mielestäni nykyään uskotaan liikaa siihen paatokseen että kumppanin tulisi olla yhdessä paketissa kumppani, terapeutti, rakastaja, talousneuvoja, henkivartija, työmies, intellektuelli yms. Ei kaikista ole kaikkeen!
Sanoisin, että hae ammattiapua. Miehen kanssa pitää pystyä keskustelemaan asioista, mutta kaikenlainen ylitsevuotavan tuen odottaminen on teidän Disney-prinsessojen omaa höttöä. Hoida oma pääsi kuntoon äläkä sysää sitä muiden vastuulle!
Hmm.. vois olla vaikka vaikeuksia tunnistaa omia tunteitaan ja käyttää "väärissä" paikoissa väärää tunnetta. Esim. mulla tulee monesti vihan tunteita ( raivoa huutoa) kun todelisen tunteen takana on hätä ja huoli. En myöskään itke helposti. Yritän pidättää viiemiseen asti, ettei kukaan näkis. Jotain lapsuuden traumoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten mies kohtelee koiria?
Moni sanoo että mies on joku empatiakyvytön ilkimys, mutta en minä näe sitä niin. Mieshän nimenomaan tuntee empatiaa - ap:n paha olo aiheuttaa hänellekin pahan olon. Ongelma on siinä, että mies ei kykene käsittelemään sitä omaa pahaa oloaan eikä sen vuoksi osaa tukea ap:ta hänen toivomallaan tavalla. Mutta ei tuo minusta ole kylmyyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Päinvastoin, oikeasti täysin kylmälle ihmiselle ei ole mikään ongelma feikata ja tarjota sitä lohduttavaa olkapäätä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta mielestäni nykyään uskotaan liikaa siihen paatokseen että kumppanin tulisi olla yhdessä paketissa kumppani, terapeutti, rakastaja, talousneuvoja, henkivartija, työmies, intellektuelli yms. Ei kaikista ole kaikkeen!
Sanoisin, että hae ammattiapua. Miehen kanssa pitää pystyä keskustelemaan asioista, mutta kaikenlainen ylitsevuotavan tuen odottaminen on teidän Disney-prinsessojen omaa höttöä. Hoida oma pääsi kuntoon äläkä sysää sitä muiden vastuulle!
Samaa mieltä, ettei kaikista ole kaikkeen ja se pitää vaan hyväksyä. Mutta eri mieltä että se omien tarpeiden laiminlyönti olisi oikea ratkaisu. Jos ap kokee tarvitsevansa parisuhteen jossa kumppani pystyy osoittamaan myötätuntoa, niin ap:n kannattaa lähteä etsimään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta mielestäni nykyään uskotaan liikaa siihen paatokseen että kumppanin tulisi olla yhdessä paketissa kumppani, terapeutti, rakastaja, talousneuvoja, henkivartija, työmies, intellektuelli yms. Ei kaikista ole kaikkeen!
Sanoisin, että hae ammattiapua. Miehen kanssa pitää pystyä keskustelemaan asioista, mutta kaikenlainen ylitsevuotavan tuen odottaminen on teidän Disney-prinsessojen omaa höttöä. Hoida oma pääsi kuntoon äläkä sysää sitä muiden vastuulle!
Ammattiapua? Ap:n äiti on sairas, ap on siitä surullinen, itku on sen surun ilmaisua. Miten ap:n pää ei ole kunnossa?
Se, että kumppani menisi ja laittaisi käsivarren rakkaan olalle ja antaisi toisen itkeä kainalossa ei ole "ylitsevuotavaa tukea" saati terapeuttina toimimista, vaan ihan normaali myötätuntoinen ele. Vaan jos ei siihen kykene, niin ei kykene.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex on samanlainen. Miestä ei varmaankaan pysty muuttamaan. Miksi olette yhdessä?
Ihmiset eivät valitettavasti muutu. Kaikki ovat mitä ovat hyvässä ja pahassa. Pitää löytää se itselle sopiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten mies kohtelee koiria?
Vastailen muihin kommentteihin huomenna, mutta tämä: jos meillä on mitään kränää tai huonoa oloa, niin höpöttää koirille kahta kauheammin. Rakastaa niitä varmaan enemmän kuin minua ja riidan hetkellä oikein korostaa sitä heidän ryhmäänsä johon minä en kuulu. AP
Jep, tiedän tunteen. Elämä opettaa ns.
Korkeasti tunneälyllisenä ihmisenä ehkä pahin moka on kehittää syviä tunteita ihmistä kohtaan, joka ei itse ole kovinkaan kykeneväinen tunnepohjaiseen kanssakäymiseen seurustelusuhteessa. Ikävä kyllä kokemusten kautta opittuna.
Etsi tunnetasoilta omankaltaisesi kumppani, se on yksi parhaista päätöksistä mitä voit koko elämäsi aikana tehdä. Ihan aikuisten oikeasti.
M