Mikä on sinun sloganisi? Läpi elämäsi kulkeva ajatus tai sananlasku tai sanonta?
Itselläni on:
"Aika parantaa".
Sopii niin moniin tilanteisiin mun elämässä.
Kommentit (1007)
"Ei työmies työtä pahenna jos ei mies työmiestä."
Duunari on vaatimaton, mutta nöyrä...
Ei täällä loputtomiin heiluta.
Istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen. Terv. Basisti.
Vanhuus ei tule yksin, se tulee velton mulkun kanssa.
Ehkä voi v*ttujen kevät on oikeasti minun slogan. Koko ajan sitä hoen. Toinen on että Raha ei kasva puussa.
Älä tee nyt sitä minkä voit jättää ensiviikkoon.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
ce la vie
Tarkoitat varmaan, että c'est la vie
Varaudu aina pahimpaan, mutta toivo parasta
"vituikshan tää menee, mutta yritetään nyt kuitenkin"
Life is hard and then you die.
Sitä ennen pitää yrittää tehdä hyviä asioita muille, tehdä maailmasta hiukan parempi.
Vierailija kirjoitti:
'Meille annetaan elämässä raamit, mutta sisällön maalaan itse. '
Ajattelen, että raamit on ne velvollisuudet ja tilanteet mihin ei voi vaikuttaa, mutta sen lisäksi maalaan elämän itseni näköiseksi. Taulu jää muistoksi lapsille ja lapsenlapsille. (Kolmannessa polvessa tuskin tiedetään edes nimeä lunttaamatta)
Ja olen keksinyt tämän itse muuttaen jonkun joskus kuulemani elämänviisauden.
Jaa, että ihan itse keksinyt miljoona kertaa ennen kuullun viisauden.
Vierailija kirjoitti:
"Kai täällä voi olla, kun jättää aivot narikkaan."
Keksin tämän joskun 80-luvun alussa tylsässä diskossa, joka kimaltavassa ja tyhjänpäiväisessä ilmapiirissä en viihtynyt pätkääkään. Toitotin tätä pikkujurrissa ihmisille vasemmalla ja oikealla. Herätti hilpeyttä.
Olen huomannut, että tää vitsi/uussananlasku on saanut ilmaa siipiensä alle ja sanontaa kuulee nykyään sieltä ja täältä, mediassakin.
Joo-o, polleuttaa, polleuttaa!
No ihan samaa "aivot narikkaan" -juttua on kuultu 70-luvullakin.
Hauskaa, miten ihmiset jatkuvasti keksivät joka asian uudelleen. Kaikki on tehty ja sanottu ennen, usein jo vuosisatoja sitten. Ei mitään uutta auringon alla. Ihmiskunta vaan tuhoaa itseään ja lopulta koko planeetan, uutta on vain yhä tehokkaammat keinot.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Paskan määrä elämässä on vakio ja tyhjän saa pyytämättäkin.