Dissosaatiohäiriöiset? Mitä oireita teillä konkreettisesti on?

Minulla on myös diagnoosi dissosta.

Derealisaatio yleinen.

Yht'äkkiä alkava tuskatila. Ahdistus on liian lievä tunne kuvaamaan tätä oloa.

Unihäiriöitä ja niistä seuraa usein tuo tuskainen olo myös.

Vartalon tärinä/vapina.

Välähdykset menneestä jotka vie mukanaan niin etten koe olevani aikuinen ja tässä hetkessä.

Ahdistaa kirjoittaa tätä enkä osaa ilmaista itseäni.

Kirjoittaja 20. Hakeudu lääkäriin ihan henkisistä syistä sillä kaipaat apua. Tilanne voi parantua, mutta kuulostaa didin lisäksi psykoottiselta oireilulta.

Minulla se oireilee välillä niin, että kerta kaikkiaan menetän kosketuksen tähän maailmaan. En tunne olevani itseni, oma elämä tuntuu ihan vieraalta ja koko maailma tuntuu oudolta, sellainen ahdistava "tapahtuuko tämä oikeasti" -olo ja myös sellainen ääretön kuolemanpelko yleensä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se oireilee välillä niin, että kerta kaikkiaan menetän kosketuksen tähän maailmaan. En tunne olevani itseni, oma elämä tuntuu ihan vieraalta ja koko maailma tuntuu oudolta, sellainen ahdistava "tapahtuuko tämä oikeasti" -olo ja myös sellainen ääretön kuolemanpelko yleensä päälle.

Minä en pelkää kuolemaa. En pysty sitä itse tekemään, mutta tavallaan toivoisin sen tapahtuvan. Ei edes haittaisi, vaikka se olisi hetken kivuliasta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaja 20. Hakeudu lääkäriin ihan henkisistä syistä sillä kaipaat apua. Tilanne voi parantua, mutta kuulostaa didin lisäksi psykoottiselta oireilulta.

Joo, dissosiaatiota ja psykoottisia oireita voi olla yhtä aikaa. Sairaalassaolo psyk osastolla auttoi minua. Ja Huom, psykoottiset oireet ei tarkoita että on välttämättä täysin psykoosissa ja täysin todellisuudesta irtaantunut ja harhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla se oireilee välillä niin, että kerta kaikkiaan menetän kosketuksen tähän maailmaan. En tunne olevani itseni, oma elämä tuntuu ihan vieraalta ja koko maailma tuntuu oudolta, sellainen ahdistava "tapahtuuko tämä oikeasti" -olo ja myös sellainen ääretön kuolemanpelko yleensä päälle.

Minä en pelkää kuolemaa. En pysty sitä itse tekemään, mutta tavallaan toivoisin sen tapahtuvan. Ei edes haittaisi, vaikka se olisi hetken kivuliasta. 

ap

Disson lisäksi olet ehkä masentunut? (ei pitäisi netissä diagnosoida mutta sillä sanon että tuo ei välttämättä liity dissosiaatioon vaan ainakin minulla hoitamaton dissosiaatioon aiheutti masennusta ja ahdistusta ja niiden perusteella monet hoitoon päätyvätkin)

Persoonani on sen verran hajalla että tuntuu kuin mussa olisi mä ja lisäksi 6 erilaista osaa. Ne ei oo siis eri persoonia mut aika lähellä sitä, niillä osittain erilaiset ajatukset, mielipiteet ja tavat käyttäytyä. Muistissani on isoja aukkoja, tiedän kokeneeni kamalia asioita mut läheskään kaikkea en muista. Liian stressaavissa tilanteissa mun kuulo saattaa lähteä, riittää esimerkiksi se jos joku yrittää kätellä mua. Joskus lapsena meinasi lähteä näkö mut niin ei oo käynyt pitkään aikaan. Joskus en sisäistä missä oon, tunnen olevani vaikka laitoksessa vaikka oikeesti oon kotona turvassa (juu ei ollut kiva laitos). Välillä peiliin katsoessani en tunnista itteeni. Välillä kaikki näyttää ihan epätodelliselta ja välillä tunnen katsovani itteeni jostain ulkopuolelta. Eri osat on joskus hankalia kun saatan vaikka nauraa tilanteessa jossa ei todellakaan pitäisi, mun yksi osa ei tunne surua tms. Joskus voin puhua elämästäni mut täysin ilman tunteita, koska en sisäistä että se oikeesti oli mun elämää. Triggerit saattaa aiheuttaa pahaa ahdistusta ja tunnen eläväni taas jossain hetkessä joka meni jo vuosia sitten. Että siinä noin tiivistetysti.

Vuosien aikana on mietitty psykoosisairautta, mut todettu etten oo psykoottinen, sitte kaksisuuntaista mielialahäiriötä mut ei ollut maniaa. Toki mietittiin sitte hypomaniaa. Kukaan ei ymmärtänyt että miksi mun mieliala ja käytös vaihtelee niin paljon. Mitään diagnoosia mulla ei siis oo dissosiaatiohäiriöstä mut psykoterapeutti ymmärsikin mun ongelmat. 15 vuotta hoidossa ja sitte joku tajusi mikä on vikana. Oon käynyt nyt puolitoista vuotta terapiassa ja oli kyllä ihan mukavaa saada selitys mun ongelmiin.