Millainen on mies, joka ei tule toimeen muiden miesten kanssa?

Yksi tuttuni on sellainen. Viihtyy enemmän nais- kuin miesporukoissa, mutta omaa toki myös miespuoleisiakin kavereita. Ei kertomansa mukaan vaan jaksa sellaista "äijäilyä", jota ainakin hänen tuntemansa mieskaverit kuulemma useasti harrastaa.

Tunnen useampia tällaisia miehiä. Yhteisiä tekijöitä ovat taipumus syvälliseen pohdiskeluun, perusäijäilystä poikkeavat kiinnostuksen kohteet sekä keskimääräistä puheliaampi ja/tai herkempi luonne. Kaikki ovat sanoneet, että väsyvät helposti miesten kanssa siihen jatkuvaan mittailuun ja nokitteluun sekä siihen, ettei mistään vakavammasta osata puhua. Naiset ovat näiden miesten mielestä syvällisempiä ja ihmisinä monipuolisempia. Ovat heteroita tai biseksuaaleja, mutta stereotypioiden vastaisesti ei yhtäkään homoa joukossa.

En tule toimeen miesporukoiden, enkä naisporukoiden kanssa. Paremmin tulen toimeen yksittäisten ihmisten kanssa. En tosin tule toimeen useimpien ihmisten kanssa. Olen kyllä sosiaalisesti taitava, minua vain ei useinkaan jaksa kiinnostaa muut ihmiset; heidän luonteenpiirteensä ovat tympeitä, ikäviä, epäkiinnostavia, tylsiä ja mitäänsanomattomia. Koen olevani liian laadukasta seuraa, ja minua ahdistaa että heidän seuransa tekee minusta enemmän heidän kaltaisiaan.

Vierailija kirjoitti:

En tule toimeen miesporukoiden, enkä naisporukoiden kanssa. Paremmin tulen toimeen yksittäisten ihmisten kanssa. En tosin tule toimeen useimpien ihmisten kanssa. Olen kyllä sosiaalisesti taitava, minua vain ei useinkaan jaksa kiinnostaa muut ihmiset; heidän luonteenpiirteensä ovat tympeitä, ikäviä, epäkiinnostavia, tylsiä ja mitäänsanomattomia. Koen olevani liian laadukasta seuraa, ja minua ahdistaa että heidän seuransa tekee minusta enemmän heidän kaltaisiaan.

Rehellinen vastaus, arvostan sitä, mutta siltikin, kertomasi perusteella kuulostat hyvin ylimieliseltä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

En tule toimeen miesporukoiden, enkä naisporukoiden kanssa. Paremmin tulen toimeen yksittäisten ihmisten kanssa. En tosin tule toimeen useimpien ihmisten kanssa. Olen kyllä sosiaalisesti taitava, minua vain ei useinkaan jaksa kiinnostaa muut ihmiset; heidän luonteenpiirteensä ovat tympeitä, ikäviä, epäkiinnostavia, tylsiä ja mitäänsanomattomia. Koen olevani liian laadukasta seuraa, ja minua ahdistaa että heidän seuransa tekee minusta enemmän heidän kaltaisiaan.

Sama. Vapaalla en ole juuri kenenkään kanssa tekemisissä, duunissa olen se ärsyttävän ylivirtaisa ekstrovertti. Ja vain siksi että siitä näyttelystä maksetaan hyvin.

Ainoa syy saada loton jättipotti olisi se, ettei tarvitsisi tulla toimeen kenenkään kanssa. Voisi muuttaa korpeen ja olla se hullu/pelottava erakko eikä tarvitsisi välittää muiden mielipiteistä yhtään.

Jaa-a itse tunnistan kyllä olevani ylimielinen ja hyvin valikoiva seurani suhteen. En välttämättä haluaisi olla, mutta en muutakaan osaa.

Miehet, jotka eivät juopottele. Ja puhuvat syvällisistä asioista. Ja myös pelimiehillä on vähän mies kavereita. Sille ei oo mikään pyhää.

Minun isäni. On perinteisellä miesten alalla työskentelevä duunari. Tulee toimeen ja on hyvä työssään, muttei viihdy miesporukoissa. On perhekeskeinen herkkis, viihtyy myös siskojensa (4 kpl) kanssa.

Yksilöllinen, ei massaihminen. Äijäporukat on niin juntteja, kuin palaisi hiekkalaatikolle.

Tabu aihe, mutta joukossa on myös miehiä, jotka ovat joutuneet lapsena hyväksikäytetyiksi miehen/miesten toimesta. Tästä johtuu heidän alitajuinen inhonsa muita miehiä kohtaan.

Yksinkertainen ja tyhmä pyrkyri, joka yrittää porukan alfaksi määräilemään muita miehiä, jotka ovat häntä fiksumpia. Yhteistyökyvytön.

Naisporukassa saa olla kukkona tunkiolla. Mutta ei se naista siellä saa. Kunhan tepastelee.

Vierailija kirjoitti:

En sano että kaikki, mutta aika iso osa miehistä jotka sanovat viihtyvänsä paremmin naisporukassa ovat samanlaisia kuin merkittävä osa miesfeministeistä: he ovat liikkeellä ensisijaisesti saalistusmielellä tarkoituksenaan vaikuttaa harmittomialta, mukavalta, naisia tukevalta ja luotettavalta - melkein kuin yhdeltä tytöistä.

Miesfeministit: https://i.imgur.com/dfzLoZh.jpg

Hän tulee omalla autolla.

Mun mieheni on hiukan tuollainen -  vaikka tulee hyvin toimeen, ei vaan halua paljoa viettää aikaansa muiden miesten kanssa isommissa porukoissa. On miesvaltaisella alalla, pelasi vuosia aktiivisesti jääkiekkoa, tykkää jutella yksi yhden kanssa  ja on hyvin suosittu ihminen miestenkin kaveriksi. Esimerkiksi naapurit ja työkaverit juttelee mun miehelle mielellään, oikein etsiytyy hänen seuraansa. Ja naiset tykkäävät hänestä, on komea ja kohtelias. Mutta mies ei tykkää äijäporukoista. Inhoaa kuulemma just niitä typeriä keskenkasvuisia  rasvaisia juttuja ja naisista jauhamista ja juoruilua. Miehet myös puukottaa selkään, ehkä hiukan eri tavalla mutta ihan yhtä ovelasti pistävät toisiaan halvalla ja mollaavat selän takana. Mies ei siis ole oikein laumaeläin, ennemminkin omissa oloissaan ja kotona viihtyvä introvertti. Tai sitten hyvän kaverin tai veljensä kanssa voi istua välillä iltaa jomman kumman kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tabu aihe, mutta joukossa on myös miehiä, jotka ovat joutuneet lapsena hyväksikäytetyiksi miehen/miesten toimesta. Tästä johtuu heidän alitajuinen inhonsa muita miehiä kohtaan.

Alapeukuttajat on varmaan jotain kaulapartamiesasiamiehiä, jotka luulevat etteivät miehet kykene pahuuteen.

Mieheni ei ole koskaan viihtynyt miesporukoissa, mutta perheen (molempien perheet, vanhemmat, siskot, veljet, lapset jne) sisällä hän on se vakaa kallio, joka antaa apua ja turvaa kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Hänellä on hyvä yleissivistys, monipuoliset käden taidot, hyvä huumorintaju, ei käytä alkoholia, hyvä seuramies ja haluttua seuraa, koti-ihminen. Kaikki miespuoliset ystävät ovat perheystäviä, ja ystävyydet kestäneet vuosia ja vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet, jotka eivät juopottele. Ja puhuvat syvällisistä asioista. Ja myös pelimiehillä on vähän mies kavereita. Sille ei oo mikään pyhää.

Ei se ole mies eikä mikään jossei juopottele

Eräs koulukaverini oli tällainen. Hänen ulkonäkönsä vetosi naisiin ja hän rakensikin luokan naisista itselleen jonkin näköistä ihailijakerhoa/haaremia. Niitä naisia jotka seurustelivat jonkun muun ihmisen kanssa hän haukkui rumiksi ym. Luokan miehiä hän jatkuvasti vähätteli ja pilkkasi. 

Hän oli sellainen itseään täynnä oleva kusipää.

Pakoputkipojissa on joskus näitä. Tai sitten ulkonäöllään ja vaatteillaan koreilevissa.

Mun yksi hyvä miespuolinen kaverini oli. Tosin hänellä oli kyllä joitakin miespuolisiakin kavereita, mutta enemmän naispuoleisia. Todella hyvä huumori ja muutenkin mukava, komeakin. Oma isänsä joskus ottanut ja lähtenyt, vaikea isäsuhde siis. Oli joskus minuunkin ihastunut ja minä häneen, mutta kesti pitkään ennen kuin kertoi tunteistaan. Olihan se tavallaan näyttänyt niitä jo aikaisemmin, mutta en ollut tajunnut kun ajattelin että se on kaikille tuollainen eikä se minusta ikinä kiinnostuisi. 

Juttumme ei kuitenkaan toiminut, ehkä molemmat pelkäsivät menettävänsä hyvän ystävän jos parisuhde muuttaakin kaiken.  

Musta tuntuu että moni mies kuuluu johonkin kaveriporukkaan, mutta jokainen on silti tietyllä tavalla yksinäinen eikä ole kovin läheisiä kavereita ollenkaan.