Lue keskustelun säännöt.
Alkaako keski-iässä alamäki? Ja sitten loppuelämä onkin lähinnä luopumista ja kuoleman odottelua?
04.02.2021 |
Onko muita, joista tuntuu vähän tältä?
Kaikki asiat ikään kuin hapertuu, rapistuu, rupsahtaa, heikkenee, pilaantuu, väljähtää tai lässähtää (sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti). Pätee niin ihmissuhteisiin kuin tulevaisuuden odotuksiin.
Omituisinta on, että tilanne ei oikeastaan ahdista tai masenna minua. Olen "vasta" 45-vuotias, mutta oloni on kuin eläkeläisellä, joka tyynenä ja hyväksyen odottaa vääjäämätöntä loppua. Joka voi tulla vaikka jo huomenna.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen 46- vuotias.
Harrastan liikuntaa 5 krt viikossa. Syönbterveellisesti.,Juoksen ja hiihdän 10 km lenkkejä, kroppa on hoikka, ja lihaksikas. Iho kuulas, rypytön. Kuntosalilla kaksi eri ihmistä on kehunut yht äkkiä ihoani., kadulla ja töissä miehet flirttailevat ja yrittävät iskeä. Viikottain joku kehuu ulkomuotoani. Tunnen oloni Yhtä naiselliseksi kuin nuorempana, poissa on vain nuoruuden epävarmuus.
Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, voin hyvin, olen terve. Töissä olen edennyt hyviin hommiin. Palkka on hyvä. Koti on kaunis. Nautin elämästä. Nautin seksistä ja minulla on aktiivinen seksielämä.
Nyt on aikaa ja rahaa toteuttaa omia haaveita. Kun Korona päättyy niin alan taas makustella.
Sitten sä heräsit. Sieltä palvelutalon sängystä. Huonetoverina toinen 46v mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset ja olen 27v nainen.. Miehiä ei enää kiinnosta tämän ikäinen vaan 17-25-vuotiaat..
Vierailija kirjoitti:
Olen 28 ja masennuksesta hiljaa toipumassa.
En malta odottaa sitä päivää kun on vakituinen työ, oma perhe ja arki sujuu, sit toivottavasti joskus 30-40-ikäisenä.
En tule ikinä kaipaamaan tätä ikää, päinvastoin.
Kaikki elämän osa-alueet ovat kokoajan ihan sekaisin, ihmiset elämässä tulee ja menee, saat vain sijaistöitä paskapalkalla vaikka oletkin korkeakoulutettu. Jne.
Eli te kaikki 40+ -vuotiaat, eläkää hetkessä, nauttikaa niistä pienistäkin asioista, ja katsokaa ympärille mitä teillä on.
Meitä milleniaaleja, ja meidän lapsia odottaa epävarma ja arvaamaton tulevaisuus, jota kukaan ei vielä tiedä miten ratkaista.
Te olette saaneet nauttia kaikista niistä asioista, josta me pikkuhiljaa joudumme luopumaan. Eli nauttikaa hetkestä, tässä ja nyt.
Me 50+ ikäiset oltiin nuoria vastavalmistuneita edellisen laman aikaan. Pätkätöitä, lyhyitä sopimuksia, monta eri ammattia, lapsia ja äitiyslomia. Ei tässä kaikki ole yhtä juhlaa ollut meilläkään eikä tulevaisuus näytä kovin ruusuiselta kun eläkeikäkin siirtyy koko ajan kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt! Eihän se nyt ihan noin mene. Vasta 45 vuotta. Nuori ihminen. Hyvässä lykyssä saat sitä vanhuutta ja elämän ohi menemistä kitua vielä sen 45 vuotta. Sulla on nyt vaan joku vaihe meneillään. Ja siitä se elämä kyllä kirkastuu.
Tuohan on just aikalailla keski-ikä, jonka jälkeen elämää on edessä todennäköisesti vähemmän kuin takana. Se edessäolevakaan elämä ei ole aktiivista ja onnellista aikaa vaan jatkuvaa luopumista ja sairauksien kanssa elämistä, päivienkulku tuntuu nopeutuvan mutta vauhti muuten hidastuvan, ei jaksa niin paljon eikä ehdi niin paljon, sitten onkin jo liikuntakyvytön, yksinäinen, puolisokea, puolikuuro, muisti pätkii, jalat ei kanna, ei osaa mitään ja on kaikessa toisista riippuvainen, saa pelätä hyväksikäyttöä, huijaamista ja ryöstöjä. Laitokseen ei halua joutua mutta ei kuolla yksin kotiinkaan. Ja jos joku väittää että ei se noin mene niin aika onnekkaita on ne harvat jotka elää terveinä 90 vuotiaiksi tai vanhemmiksi hyvä puoliso rinnalla ja lapset huolehtimassa. Onhan siinä- hittovie- paljon miettimistä. En ole ap.
Naurettava provo. Itse olen 87 v. ja aivan huippukunnossa kaikin puolin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla laillinen keino päästä täältä nopeasti ja kivuttomasti pois halutessaan esim. täytettyään 50 vuotta. En usko, että kestän henkisesti luonnollisen rappeutumisen ja kuoleman hitaan lähestymisen.
Olen samaa mieltä, ihmisen pitäisi saada lähteä täältä kivuttomasti, jos siltä tuntuu. Helpottaisi mielettömästi tieto, että jos kaikki kaatuu niskaan, pilleri naamaan ja henki pois.
En surisi turhaan, miten pärjään yksin maailmassa, jos ainoa läheinen kuolee.
Pääseehän täältä. Senkun hommaatte pillereitä. Ei teitä kukaan aseta syytteeseen, onnistutte tai ette päivienne päättämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen 46- vuotias.
Harrastan liikuntaa 5 krt viikossa. Syönbterveellisesti.,Juoksen ja hiihdän 10 km lenkkejä, kroppa on hoikka, ja lihaksikas. Iho kuulas, rypytön. Kuntosalilla kaksi eri ihmistä on kehunut yht äkkiä ihoani., kadulla ja töissä miehet flirttailevat ja yrittävät iskeä. Viikottain joku kehuu ulkomuotoani. Tunnen oloni Yhtä naiselliseksi kuin nuorempana, poissa on vain nuoruuden epävarmuus.
Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, voin hyvin, olen terve. Töissä olen edennyt hyviin hommiin. Palkka on hyvä. Koti on kaunis. Nautin elämästä. Nautin seksistä ja minulla on aktiivinen seksielämä.
Nyt on aikaa ja rahaa toteuttaa omia haaveita. Kun Korona päättyy niin alan taas makustella.
Sitten sä heräsit. Sieltä palvelutalon sängystä. Huonetoverina toinen 46v mummo.
En ole mummo, itseasiassa nuorin lapseni on vasta 7 v. Ja kyllä todellakin kun on elänyt terveellisesti ja harrastanut vuosia liikuntaa, niin ihossa ja kropassa ne terveet elämäntavat näkyy. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Tein valtakunnallisen kuntotestin ja tulos oli paras mahdollinen, tosin ikähaarukassa 20-29 v naiset. Ja saan myös spagaatin.
Terve, hyvä elämäntavat, alkujaan jo kaunis nainen on kyllä kaunis myös keski-ikäisenä. Rehellisesti myönnän että minua edelleen yritetään iskeä ihan samalla lailla kuin nuorempana ja saan kehuja ulkonäöstäni, yhtälailla kuin nuoruudessa.
Toki uskon, että muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla ihan eri. Kaikki me vanhetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa. Koko vuosi ollut ikäahdistusta ja itkua. Mikään ei kiinnosta kun oma ulkonäkö rapistuu.
N35Voihan sitä tietty vuosikymmenet noinkin kuluttaa...
En edes halua elää 40v asti, tuntuu että vanha nainen on alinta pohjasakkaa. Alempana kuin nistit. 18v pirihutsutkin nostetaan jalustalle.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaako keski-iässä alamäki? Ja sitten loppuelämä onkin lähinnä luopumista ja kuoleman odottelua?
Karu totuus on, että se alkaa jo paljon aikaisemmin. Lähtölaskenta on alkanut jo siinä vaiheessa, kun sinut tuodaan kotiin synnäristä kantokopassa. Keski-iässä tämä kaikki vain kirkastuu sinulle salaman välähdyksen omaisesti.
Olet ap väärässä, ei eläkeläisellä ole tuollaisia tuntemuksia:)
Tosin olen vain 1/2 eläkeläinen mutta nyt vasta pääsen vauhtiin:D Kunhan maailma taas aukeaa lähdemme reissun päälle miehen kanssa, ensin ehkä vuodeksi ja sitten katsotaan mihin asetutaan. Miehellä vielä työvuosia 10 jäljellä mutta voi tehdä työt etänä kuten tähänkin saakka.
Mun mielestä elämä on ollut parasta vasta 40v jälkeen kaiken kaikkiaan, nuoruudesta en kaipaa mitään. On itsestä kiinni miten asiat kokee, tunteeko intohimoa asioita tai jotain henkilöä kohtaan vai onko jo hiekkaa p:ssa
Rupsahdus on tullut nyt parin viimevuoden aikana, nyt täytyy vain ottaa ilo irti siitä että harmaat hiukset on vielä pitkät ja paksut ja kroppa ikäisekseni hyvässä kunnossa ja normipainossa. En häpeä vartaloani, käyn bikinit päällä uimassa pari kertaa viikossa - tällähetkellä avannossa. Maailma on täynnä ihania asioita, tällähetkellä parasta on lapsenlapset ja oma puutarha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 28 ja masennuksesta hiljaa toipumassa.
En malta odottaa sitä päivää kun on vakituinen työ, oma perhe ja arki sujuu, sit toivottavasti joskus 30-40-ikäisenä.
En tule ikinä kaipaamaan tätä ikää, päinvastoin.
Kaikki elämän osa-alueet ovat kokoajan ihan sekaisin, ihmiset elämässä tulee ja menee, saat vain sijaistöitä paskapalkalla vaikka oletkin korkeakoulutettu. Jne.
Eli te kaikki 40+ -vuotiaat, eläkää hetkessä, nauttikaa niistä pienistäkin asioista, ja katsokaa ympärille mitä teillä on.
Meitä milleniaaleja, ja meidän lapsia odottaa epävarma ja arvaamaton tulevaisuus, jota kukaan ei vielä tiedä miten ratkaista.
Te olette saaneet nauttia kaikista niistä asioista, josta me pikkuhiljaa joudumme luopumaan. Eli nauttikaa hetkestä, tässä ja nyt.
Ei se noin kaavamaisesti iän mukaan mene. Olen yli 40-vuotias korkeakoulutettu, enkä ole kertaakaan ollut vakituisessa kokopäivätyössä. Tälläkin hetkellä olen työtön ja aikaisemmin olen ollut lähinnä palkattomissa harjoitteluissa. Tulevaisuus näyttää vähintäänkin erittäin epävarmalta, kuten koko aikuisiän tähänkin asti.
Pointtini oli se, että on ns. nuori ei automaattisesti tarkoita että asiat olisi hyvin, ja niin se tottakai menee toiseenkin suuntaan, hyvä että huomautit siitä. Ärsyttää lähinnä että aina viitataan siihen että "voi kun voisin olla vielä nuori". Meillä kaikilla on hyvin erilaiset elämänvaiheet, joillekin lapsuus tai nuoruus oli traumaa täynnä ja toisilla taas sit ihan erilaista.
Mä vain toivoin että mun henkilökohtaiset asiat olisivat joskus paremmin, eikä pahemmin. Ja niillä joilla on nyt asiat ns. "ihan hyvin" kannattaisi ehkä keskittyä siihen nykyhetken sen sijaan että ahdistuu tulevasta.
kyllä alkaa. onkin hyvä käyttää kuolemaan valmistumiseen tunti päivässä. aikalailla turhalta alkaa kaikki tuntua,ei oikein iloo saa irti enää. kyllähän tästä jo toisaalta joutaskin on tää ny nähty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luin joskus tutkimuksesta, missä suht. hyväkuntoiset reilut 70-vuotiaat kertoivat elävänsä elämänsä onnellisinta aikaa. Puhuin siitä lapseni isomummolle ja hän sanoi, että tottapa kyllä, ei ole koskaan elämä ollut niin helppoa.
Hän tietysti olikin sitä ikäluokkaa, jonka nuoruus- ja aikuisuus olivat niin sodan kuin kovan työnkin täyttämää.
Kyllä kai siitä on jo aikaa, kun tuosta lapsesi isomummon kanssa puhuit.
Minä se tässä olen kohta 70-vuotias, enkä ole sota-aikaa elänyt enkä sen ajan kovasta työstä mitään tiedä. Minun äitini (eli lastenlasteni isomummo) oli nuori tyttö, kun talvisota alkoi. Hän sen ajan on kokenut ja ehkä kovan työnkin, kun neljä vuotta raatoi muonituslottana rintamalla.
Mutta tuohon ap:n ajatukseen sanoisin, että itselläni elämäni parhaimmat vuodet on alkaneet vasta noin neljäkymppisenä. Sitä ennen tuli kiinnitetyksi huomiota enemmän kaikenlaisiin tyhmiin asioihin, toki on mukavia muistoja, mutta varsinainen ns. elämisen rikkaus tuli vasta neljääkymppiä lähestyttäessä. Lapset sain tietysti sitä ennen ja kaikki sellainen niihin liittyvä on tietenkin sitä ihan omaa luokkaansa oleva ihana ja tärkeä asia, mutta kun lapset oli isoja, alkoi toisenlainen aika, joka on ollut hirveän tapahtumarikasta.
Liityin muutamiin yhdistyksiin, joiden kautta alkoi tapahtua. Olen saanut kokea aika huimia asioita, en olisi uskonut nuorempana.
Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että elämä latistuu, vaikka ei se nyt ihan täysin siltä näytäkään. Olen ns. nuori eläkeläinen, viisi vuotta ollut eläkkeellä. Tykkäsin työstäni ja pelkäsin eläkkeelle jäämistä, mutta tämähän vasta kivaa on, kun ei ole enää sitä aikatauluttamista. Lastenlapsetkin jo isoja ja ihania. Mikäpä tässä. Pakkohan sitä on kuitenkin todeta, että ei tästä enää nuorene, mutta sinne alle neljäkymppiseksi en haluaisi nuorentuakaan.
Lapset ja lapsenlapset koen kuitenkin elämäni suurimmaksi rikkaudeksi. Joskus sitä ihan havahtuu ihmettelemään, että minun kauttaniko nuo on tulleet maailmaan, kaksi uutta sukupolvea minun jälkeläisiäni.
Älkää nyt hyvät neljäkymppiset ruvetko masentumaan, elämää on todennäköisesti enemmän edessä vielä, kuin takana. Mahdollisuuksien maailma odottaa! Ei tarvitse lähteä muuttamaan elämäänsä mihinkään, töitähän sitä on tehtävä ja laskuja maksettava, mutta kaikenlaista kivaa voi tehdä ja saada siinä ohella. Moni neljäkymppinen nainen on vielä hirveän nuoren näköinenkin nykyään. Eläkää ja nauttikaa nuoruudestanne, nuoriahan te vielä olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa. Koko vuosi ollut ikäahdistusta ja itkua. Mikään ei kiinnosta kun oma ulkonäkö rapistuu.
N35Voihan sitä tietty vuosikymmenet noinkin kuluttaa...
En edes halua elää 40v asti, tuntuu että vanha nainen on alinta pohjasakkaa. Alempana kuin nistit. 18v pirihutsutkin nostetaan jalustalle.
N35
Varmasti nuo on pillutelineelle tärkeitä arvoja. Kannattaisiko etsiä elämä sen pillun ympäriltäkin niin ei huolettaisi niin paljon? Sun iässä pitäisi miettiä omaisuutta, sijoittamista, perhesuhteita, työ uraa ja seuraavaa liikettä ja olla aikuisten ongelmia, ei teini-ikäisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo siitä että ihminen elää liian vanhaksi. Ehtii pitkästyä. Elämä on niin helppoakin että se ei motivoi nousemaan sängystä.
Koko elämä keski-ikään asti on jyrkkää ylämäkeä. Kun myöhäispuberteetti loppuu keski-iässä, alkaa tajuta elämän merkityksen ja alkaa elää rennosti, turhia stressaamatta. Näin päin se menee. Huomaatte sen itsekin, kun aika on.
Ihanaa elämää näin kuusikymppisenä! Minun ei enää tarvitse tehdä töitä, talvet vietän etelän auringossa ja teen juuri niitä asioita, mistä nautin.
Elämä on ollut todella hektistä, mutta sen ansiosta ole saanut kokea todella paljon ja nähnyt maailmaa joka puolelta. Nuorena aloitettu avioliitto on edelleen voimissaan ja onnellinen, lapset saateltu onnistuneesti omilleen Päivääkään en pois vaihtaisi.
Tuohan on just aikalailla keski-ikä, jonka jälkeen elämää on edessä todennäköisesti vähemmän kuin takana. Se edessäolevakaan elämä ei ole aktiivista ja onnellista aikaa vaan jatkuvaa luopumista ja sairauksien kanssa elämistä, päivienkulku tuntuu nopeutuvan mutta vauhti muuten hidastuvan, ei jaksa niin paljon eikä ehdi niin paljon, sitten onkin jo liikuntakyvytön, yksinäinen, puolisokea, puolikuuro, muisti pätkii, jalat ei kanna, ei osaa mitään ja on kaikessa toisista riippuvainen, saa pelätä hyväksikäyttöä, huijaamista ja ryöstöjä. Laitokseen ei halua joutua mutta ei kuolla yksin kotiinkaan. Ja jos joku väittää että ei se noin mene niin aika onnekkaita on ne harvat jotka elää terveinä 90 vuotiaiksi tai vanhemmiksi hyvä puoliso rinnalla ja lapset huolehtimassa. Onhan siinä- hittovie- paljon miettimistä. En ole ap.