Lue keskustelun säännöt.
Alkaako keski-iässä alamäki? Ja sitten loppuelämä onkin lähinnä luopumista ja kuoleman odottelua?
04.02.2021 |
Onko muita, joista tuntuu vähän tältä?
Kaikki asiat ikään kuin hapertuu, rapistuu, rupsahtaa, heikkenee, pilaantuu, väljähtää tai lässähtää (sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti). Pätee niin ihmissuhteisiin kuin tulevaisuuden odotuksiin.
Omituisinta on, että tilanne ei oikeastaan ahdista tai masenna minua. Olen "vasta" 45-vuotias, mutta oloni on kuin eläkeläisellä, joka tyynenä ja hyväksyen odottaa vääjäämätöntä loppua. Joka voi tulla vaikka jo huomenna.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Häntä pystyyn. Mikä elämässäsi on parasta? Kauniit auringonnousut, vastaleivottu pulla, ystävät, matkat ja retket, pulikointi tyynessä järvessä, elokuvateatterireissu sateisena päivänä? Pian olet eläkkeellä ja sinulla on noille taas aikaa niin kuin pienellä lapsella, mutta saat tällä kertaa itse päättää, mitä teet kunakin päivänä.
Ja tuota ennen vietät ap 20 vuotta hyvää aktiivista työelämää ja vapaa-aikaa. Eläkkeellä murehdit mikset nuorena nelikymppisenä mennyt ja tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häntä pystyyn. Mikä elämässäsi on parasta? Kauniit auringonnousut, vastaleivottu pulla, ystävät, matkat ja retket, pulikointi tyynessä järvessä, elokuvateatterireissu sateisena päivänä? Pian olet eläkkeellä ja sinulla on noille taas aikaa niin kuin pienellä lapsella, mutta saat tällä kertaa itse päättää, mitä teet kunakin päivänä.
Elämässä on parasta nuori, rypytön iho.
Ei suinkaan. Silloin raketti nousee ja mennään kuuhun saakka.
Ota mallia vaikka Aira Samulinista. Jossei se nainen muka elä omasta mielestään parasta aikaansa, niin paremmalta tuo vaikuttaa kuin minun elämä ikinä.
Elämä on valintoja. Jossei muuta, niin voit ainakin valita asenteesi.
Kellä alkaa, kellä ei. Elämäni sujuu mallikkaasti.
M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa. Koko vuosi ollut ikäahdistusta ja itkua. Mikään ei kiinnosta kun oma ulkonäkö rapistuu.
N35
No ei kukaan kolmevitosena vielä rapistu. Itse olin kauneimmillani sen ikäisenä. Jostain 45-vuotiaasta eteenpäin alkoi sitten rapistuminen pikku hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
45-vuotiaan elämä on sitkuelämää.
Sitku saan kersat kunnialla omilleen hyppään pois tästä oravanpyörästä jonnekin halpaan paikkaan odottelemaan sitä tonnin eläkettä.
Sitku-elämälle ei vaan koskaan tule jatkoa. Ensin saat jonkun syövän, sitten jättää mies ja siinähän se olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota mallia vaikka Aira Samulinista. Jossei se nainen muka elä omasta mielestään parasta aikaansa, niin paremmalta tuo vaikuttaa kuin minun elämä ikinä.
Elämä on valintoja. Jossei muuta, niin voit ainakin valita asenteesi.
Hyrsylänmutkan zombie
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rappio alkaa 40 siitä 50 v on pahin järkytys että apua tää tapahtuu oikeesti mulle tässä kropassa. Se on järkytys sitten siitä alaspäin voi elää hyvin kuitenkin.Elämässä kannattaa tutkia luontoa liikkua ulkona niin kauan kuin pystyy ja pääsee jotenkin liikkumaan.Halaa puita ja hengitä raitista ilmaa.Lunta pitää ottaa käteen ja iloita siitä.
Olen samanikäinen ja minusta on ihanaa kun lapset teinejä ja on enemmän omaa aikaa. Ei enää yritä miellyttää muita tai suorittaa kaikkea vimmatusti niin kuin nuorena, parisuhteesta on lapsellisimmat käninät ja lapsiperheen paineet jääneet pois ja ollaan seesteisiä yhdessä. Olen kiinnostunut monista asioista ja haaveilen vaikka sun mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla laillinen keino päästä täältä nopeasti ja kivuttomasti pois halutessaan esim. täytettyään 50 vuotta. En usko, että kestän henkisesti luonnollisen rappeutumisen ja kuoleman hitaan lähestymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä pystyyn. Mikä elämässäsi on parasta? Kauniit auringonnousut, vastaleivottu pulla, ystävät, matkat ja retket, pulikointi tyynessä järvessä, elokuvateatterireissu sateisena päivänä? Pian olet eläkkeellä ja sinulla on noille taas aikaa niin kuin pienellä lapsella, mutta saat tällä kertaa itse päättää, mitä teet kunakin päivänä.
Ja tuota ennen vietät ap 20 vuotta hyvää aktiivista työelämää ja vapaa-aikaa. Eläkkeellä murehdit mikset nuorena nelikymppisenä mennyt ja tehnyt.
Eläkkeelle päädyn todennäköisesti joko työttömänä tai burnoutin partaalla - jos edes on hengissä 70-vuotiaana, joka on tulevaisuudessa eläköitymisikä. Taloudellisesti eläkeikä on katastrofi minimieläkkeen varassa elävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 28 ja masennuksesta hiljaa toipumassa.
En malta odottaa sitä päivää kun on vakituinen työ, oma perhe ja arki sujuu, sit toivottavasti joskus 30-40-ikäisenä.
En tule ikinä kaipaamaan tätä ikää, päinvastoin.
Kaikki elämän osa-alueet ovat kokoajan ihan sekaisin, ihmiset elämässä tulee ja menee, saat vain sijaistöitä paskapalkalla vaikka oletkin korkeakoulutettu. Jne.
Eli te kaikki 40+ -vuotiaat, eläkää hetkessä, nauttikaa niistä pienistäkin asioista, ja katsokaa ympärille mitä teillä on.
Meitä milleniaaleja, ja meidän lapsia odottaa epävarma ja arvaamaton tulevaisuus, jota kukaan ei vielä tiedä miten ratkaista.
Te olette saaneet nauttia kaikista niistä asioista, josta me pikkuhiljaa joudumme luopumaan. Eli nauttikaa hetkestä, tässä ja nyt.
Uutisissa oli vähän aikaa sitten joku juttu asunnonostajista, jossa todettiin, että "noin 35v ikäiset nuoret aikuiset ostavat asuntoja...". Itsekseni mietin, että minulle nuori aikuinen on alle 25v ikäinen.
Vanha sanonta kuuluu, että kroppa vanhenee mutta mieli ei.
Vierailija kirjoitti:
Olen 28 ja masennuksesta hiljaa toipumassa.
En malta odottaa sitä päivää kun on vakituinen työ, oma perhe ja arki sujuu, sit toivottavasti joskus 30-40-ikäisenä.
En tule ikinä kaipaamaan tätä ikää, päinvastoin.
Kaikki elämän osa-alueet ovat kokoajan ihan sekaisin, ihmiset elämässä tulee ja menee, saat vain sijaistöitä paskapalkalla vaikka oletkin korkeakoulutettu. Jne.
Eli te kaikki 40+ -vuotiaat, eläkää hetkessä, nauttikaa niistä pienistäkin asioista, ja katsokaa ympärille mitä teillä on.
Meitä milleniaaleja, ja meidän lapsia odottaa epävarma ja arvaamaton tulevaisuus, jota kukaan ei vielä tiedä miten ratkaista.
Te olette saaneet nauttia kaikista niistä asioista, josta me pikkuhiljaa joudumme luopumaan. Eli nauttikaa hetkestä, tässä ja nyt.
Ei se noin kaavamaisesti iän mukaan mene. Olen yli 40-vuotias korkeakoulutettu, enkä ole kertaakaan ollut vakituisessa kokopäivätyössä. Tälläkin hetkellä olen työtön ja aikaisemmin olen ollut lähinnä palkattomissa harjoitteluissa. Tulevaisuus näyttää vähintäänkin erittäin epävarmalta, kuten koko aikuisiän tähänkin asti.
Mä taas olen 46- vuotias.
Harrastan liikuntaa 5 krt viikossa. Syönbterveellisesti.,Juoksen ja hiihdän 10 km lenkkejä, kroppa on hoikka, ja lihaksikas. Iho kuulas, rypytön. Kuntosalilla kaksi eri ihmistä on kehunut yht äkkiä ihoani., kadulla ja töissä miehet flirttailevat ja yrittävät iskeä. Viikottain joku kehuu ulkomuotoani. Tunnen oloni Yhtä naiselliseksi kuin nuorempana, poissa on vain nuoruuden epävarmuus.
Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, voin hyvin, olen terve. Töissä olen edennyt hyviin hommiin. Palkka on hyvä. Koti on kaunis. Nautin elämästä. Nautin seksistä ja minulla on aktiivinen seksielämä.
Nyt on aikaa ja rahaa toteuttaa omia haaveita. Kun Korona päättyy niin alan taas makustella.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla laillinen keino päästä täältä nopeasti ja kivuttomasti pois halutessaan esim. täytettyään 50 vuotta. En usko, että kestän henkisesti luonnollisen rappeutumisen ja kuoleman hitaan lähestymisen.
Olen samaa mieltä, ihmisen pitäisi saada lähteä täältä kivuttomasti, jos siltä tuntuu. Helpottaisi mielettömästi tieto, että jos kaikki kaatuu niskaan, pilleri naamaan ja henki pois.
En surisi turhaan, miten pärjään yksin maailmassa, jos ainoa läheinen kuolee.
Häntä pystyyn. Mikä elämässäsi on parasta? Kauniit auringonnousut, vastaleivottu pulla, ystävät, matkat ja retket, pulikointi tyynessä järvessä, elokuvateatterireissu sateisena päivänä? Pian olet eläkkeellä ja sinulla on noille taas aikaa niin kuin pienellä lapsella, mutta saat tällä kertaa itse päättää, mitä teet kunakin päivänä.