28v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 28 ja masennuksesta hiljaa toipumassa.

En malta odottaa sitä päivää kun on vakituinen työ, oma perhe ja arki sujuu, sit toivottavasti joskus 30-40-ikäisenä.

En tule ikinä kaipaamaan tätä ikää, päinvastoin.

Kaikki elämän osa-alueet ovat kokoajan ihan sekaisin, ihmiset elämässä tulee ja menee, saat vain sijaistöitä paskapalkalla vaikka oletkin korkeakoulutettu. Jne.

Eli te kaikki 40+ -vuotiaat, eläkää hetkessä, nauttikaa niistä pienistäkin asioista, ja katsokaa ympärille mitä teillä on.

Meitä milleniaaleja, ja meidän lapsia odottaa epävarma ja arvaamaton tulevaisuus, jota kukaan ei vielä tiedä miten ratkaista.

Te olette saaneet nauttia kaikista niistä asioista, josta me pikkuhiljaa joudumme luopumaan. Eli nauttikaa hetkestä, tässä ja nyt.

Ei se noin kaavamaisesti iän mukaan mene. Olen yli 40-vuotias korkeakoulutettu, enkä ole kertaakaan ollut vakituisessa kokopäivätyössä. Tälläkin hetkellä olen työtön ja aikaisemmin olen ollut lähinnä palkattomissa harjoitteluissa. Tulevaisuus näyttää vähintäänkin erittäin epävarmalta, kuten koko aikuisiän tähänkin asti.

Pointtini oli se, että on ns. nuori ei automaattisesti tarkoita että asiat olisi hyvin, ja niin se tottakai menee toiseenkin suuntaan, hyvä että huomautit siitä. Ärsyttää lähinnä että aina viitataan siihen että "voi kun voisin olla vielä nuori". Meillä kaikilla on hyvin erilaiset elämänvaiheet, joillekin lapsuus tai nuoruus oli traumaa täynnä ja toisilla taas sit ihan erilaista.

Mä vain toivoin että mun henkilökohtaiset asiat olisivat joskus paremmin, eikä pahemmin. Ja niillä joilla on nyt asiat ns. "ihan hyvin" kannattaisi ehkä keskittyä siihen nykyhetken sen sijaan että ahdistuu tulevasta.