Uskovat, oletteko löytäneet muita uskovia joiden kanssa teillä AIDOSTI hyvä olla??
Koska minä en ole. Tai en ole etsinytkään varmaan tarpeeksi, mutta jotenkin tuntuu että moni joka kovasti puhuu olevansa uskossa a) itse voi jotenkin pahoin b) alkaa työntää omia näkemyksiään ja nämä haittaavat kovinkaan viihtyisän ihmissuhteen syntymistä. Jos en itse usko kuten he, aletaan alaspainamaan minun uskoani ja kyseenalaistaa onko minulla edes Pyhää Henkeä. Kauheasti puhutaan "uskovien yhteydestä" mutta ihan hirveästi ei kiinnosta olla tekemisissä tuollaisten henkilöiden kanssa.
Kommentit (18)
Kyllä! Olen skipannut elämästäni syrjään ihmissuhteet joissa voin pahoin. Minulle oli lakihenkiset ystävät erittäin haavoittuvia, vaativia ja painostavia. Vaikka elin hyvinkin normaalisti elämääni. Kaiken demonisoiminen oli raskasta. Vei monta vuotta että pystyin lepäämään kristittynä ja omassa elämässäni, koska olin saanut liikaa kuulla muiden asettamia vaatimuksia. Olin aina vajaamittainen näiden ihmisten kanssa! Milloin meikkasin liikaa, milloin en rukoillut ja taistellut tarpeeksi jne. Eräällä tavalla paloin loppuun uskonelämässäni. Mutta löysin armollisia viisaita kristittyjä joiden avulla vapauduin lakihenkisyydestä, jatkuvasta pelosta ja ahdistuksesta. Ja löysin rauhan. Kiitos näiden ihanien ihmisten! Ja Jumalan tietenkin joka johdatti heitä tielleni.
Äärikristityt ei tule toimeen edes keskenään. Jännä.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oikein. En pysty ymmärtämään esim.sellaisia jotka hyväksyvät Israelin tekemän Gazan kansanmurhan koska Israel on valittu kansa. Eihän se sitä tarkoita että saa tehdä mitä vaan.
Ei tietenkään saa tehdä mitä tahansa. Kaikki väkivalta ja tappaminen on väärin teki sen kuka tahansa. Sota on julmaa. Mutta Israel on Jumalan omaisuuskansa ja ihan fyysisestikin siellä lähi- idässä Jeesuskin syntyi ja saarnasi, siellä missä esi- isät aikoinaan asuivat. Onhan tämä Israel tapaus jännä asia maailman mittapuussa, miten se mitä on kirjoitettu tapahtuu kaiken aikaa ja on tapahtunut kautta historian.
Vierailija kirjoitti:
Äärikristityt ei tule toimeen edes keskenään. Jännä.
Ateisti ei taaskaan osannut lukea otsikosta, ettei häntä kaivattu keskusteluun. Jännä.
Mä en oo koskaan oikein viihtynyt seurakunnissa vaikka uskovainen olenkin.
Sitten vielä uskovaiset hyväksikäyttäjät, kuten vanhempi avioeron ottava pappi, joka nai nuoren naisen tai narkomaani, joka uskon avulla on sen aikaa raitis että perustaa perheen naimalla kiltin itseään nuoremman uskovaisen naisen.
Tulin uskoon jotain 20 vuotta sitten ja aloin etsimään seurakuntaa jonka tuntisin omakseni, huonolla menestyksellä.
Poikkesin kirkossa, metodisteissa, vapaakirkossa ja sekopäisen avioliiton seurauksena vanhalestadiolaisten sembaloissa.
Kövin Tampereen alueella mitä sekopäisimmissä pienissä karismaattisissa seurakunnissa missä hehkutettiin kielilläpuhumista, ihmeparantumisia, kaatumisia, enkä löytänyt yhtäkään paikkaa jossa olisin tuntenut, tämä on kotini ja tänne kuulun.
Jumalan johdatuksesta kohtasin matkoillani naisen johon rakastuin ja nyt jälkeenpäin mietin, että näin sen pitikin mennä.
Haudatkoon kuolleet kuolleensa, sillä minä elän.
Olen, mutta en saman uskonnon parista. Olen kristitty, elämänkumppanini on muslimi. Keskustelemme keskenämme mielellämme uskonasioista, tärkeistä opetuksista, vuotta rytmittävistä uskonnollisista juhlista ja niiden merkityksistä. Puolin ja toisin. Toisen kristityn kanssa ei ole ollut koskaan näin helppoa oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan oikein viihtynyt seurakunnissa vaikka uskovainen olenkin.
En minäkään, minä en osallistu sellaisiin kokouksiin jossa vain yhdellä on oikeus puhua. Jollei minulla ole oikeutta puhua niinkuin muillakin, jätän tämänkaltaiset kokoukset väliin. Tilanne on vähän sama jos perheessäkin vain isällä on puheoikeus ja muut kuuntelevat pari tuntia hiljaa. Kyllä se poliisi sellaisen hakisi pois alta aikayksikön. Seurakunnissa tämä näyttää kuitenkin olevan ok toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta en saman uskonnon parista. Olen kristitty, elämänkumppanini on muslimi. Keskustelemme keskenämme mielellämme uskonasioista, tärkeistä opetuksista, vuotta rytmittävistä uskonnollisista juhlista ja niiden merkityksistä. Puolin ja toisin. Toisen kristityn kanssa ei ole ollut koskaan näin helppoa oleminen.
Eli olet nainen jonka muslimiukko on saanut aivopestyä ja joka irrottaa pääsi lopulta, ollet taivu islamin vallan alle. Koska yksikään musliminainen ei jännästi voi olla kristityn miehen kanssa tai pää irtoaa molemmilta. Mitä se kertoo islamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta en saman uskonnon parista. Olen kristitty, elämänkumppanini on muslimi. Keskustelemme keskenämme mielellämme uskonasioista, tärkeistä opetuksista, vuotta rytmittävistä uskonnollisista juhlista ja niiden merkityksistä. Puolin ja toisin. Toisen kristityn kanssa ei ole ollut koskaan näin helppoa oleminen.
Eli olet nainen jonka muslimiukko on saanut aivopestyä ja joka irrottaa pääsi lopulta, ollet taivu islamin vallan alle. Koska yksikään musliminainen ei jännästi voi olla kristityn miehen kanssa tai pää irtoaa molemmilta. Mitä se kertoo islamista?
Kuule, eivät kaikki maailman muslimit ole kotoisin maista, joissa liitot eri uskontojen edustajien kesken eivät ole mahdollisia. Lue vähemmän lööppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta en saman uskonnon parista. Olen kristitty, elämänkumppanini on muslimi. Keskustelemme keskenämme mielellämme uskonasioista, tärkeistä opetuksista, vuotta rytmittävistä uskonnollisista juhlista ja niiden merkityksistä. Puolin ja toisin. Toisen kristityn kanssa ei ole ollut koskaan näin helppoa oleminen.
Eli olet nainen jonka muslimiukko on saanut aivopestyä ja joka irrottaa pääsi lopulta, ollet taivu islamin vallan alle. Koska yksikään musliminainen ei jännästi voi olla kristityn miehen kanssa tai pää irtoaa molemmilta. Mitä se kertoo islamista?
Kuule, eivät kaikki maailman muslimit ole kotoisin maista, joissa liitot eri uskontojen edustajien kesken eivät ole mahdollisia. Lue vähemmän lööppejä.
Ja lehmät lentää 🤣
Kyllä olen. Kummitäti on uskovainen ja yksi minun elämäni rakkaimpia henkilöitä. Rakkaampi kuin oma isäni ja sisarukseni, jotka ovat luonnehäiriöisiä (kiusaajia). Jostain syystä nuo luonnehäiriöiset ovat usein "yhteiskunnan tukipilareita" omasta mielestään. Sairas kontrollinhalu ja valehtelu on heille elämäntapa.
uskovaisten kanssa ei ole koskaan hyvä olla. ovat niin kostonhimoista ja sodanhaluista porukkaa.
Jos joku puhuu kauheasti uskosta, voi se viitata ongelmalliseen suhtautumiseen. Itse kuvailisin itseäni uskovaiseksi vaikka en käy kirkossa enkä maksa kirkollisveroa. En nimittäin usko, että Jumala välittää näistä maallisista kommervenkeistä, riittää että elää hänen tahtonsa mukaan. Ne Jumalan opit pitää siis näkyä arjessa, ei puheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta en saman uskonnon parista. Olen kristitty, elämänkumppanini on muslimi. Keskustelemme keskenämme mielellämme uskonasioista, tärkeistä opetuksista, vuotta rytmittävistä uskonnollisista juhlista ja niiden merkityksistä. Puolin ja toisin. Toisen kristityn kanssa ei ole ollut koskaan näin helppoa oleminen.
Eli olet nainen jonka muslimiukko on saanut aivopestyä ja joka irrottaa pääsi lopulta, ollet taivu islamin vallan alle. Koska yksikään musliminainen ei jännästi voi olla kristityn miehen kanssa tai pää irtoaa molemmilta. Mitä se kertoo islamista?
Kuule, eivät kaikki maailman muslimit ole kotoisin maista, joissa liitot eri uskontojen edustajien kesken eivät ole mahdollisia. Lue vähemmän lööppejä.
Ja lehmät l
Kunnioita lähimmäistäsi. Siitä se alkaa. Uskovainen ei kommentoi noin rumasti kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä uskovaiset hyväksikäyttäjät, kuten vanhempi avioeron ottava pappi, joka nai nuoren naisen tai narkomaani, joka uskon avulla on sen aikaa raitis että perustaa perheen naimalla kiltin itseään nuoremman uskovaisen naisen.
Toi jälkimmäinen oli basically mun vanhemmat.
Oikeastaan en, mutta en sitä odottanutkaan; en ole etsimässä ystävyyssuhteita. Vaihdoin kirkkokuntaa erinäisistä syistä, joten koko kulttuuri vaihtui. Minä olen aina ajatellut, että juuri kirkko ja seurakunta on täynnä traumapesäkkeitä; ihmisiä kovista kotioloista, ahdistuneita, köyhiä, kärsiviä. Se on ihan luonnollista. Nämä myös aiheuttavat hyvinkin mutkikkaita luonteita. Seurakunta on kuitenkin Kristuksen Ruumis, ja nuo ihmiset lähimmäisiäni. Kirkossa minulle tärkeintä on saada toteuttaa omaa uskoani liturgien, sakramenttien, rukouselämän ja ripin kautta. En ole ylipäätään kovinkaan sosiaalinen.
Joo ei oikein. En pysty ymmärtämään esim.sellaisia jotka hyväksyvät Israelin tekemän Gazan kansanmurhan koska Israel on valittu kansa. Eihän se sitä tarkoita että saa tehdä mitä vaan.