Olen uskossa mutta en ole kertonut siitä kennellekkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se ole niin että uskovilla on velvoite levittää sanomaa ? Voi olla että jossakin vaiheessa alat tuntea että sinunkin pitäisi tehdä niin ja silloin sitä on aika vaikea salata.

Ei ole mitään velvoitetta.  Jokainen saa uskoa omalla tavallaan ja oman persoonansa mukaisesti.  

Niin kuin noistakin muutamista vastauksista täällä ilmeni, niin vastustajia löytyy ja heidän on ehdottomasti päästävä pätemään.  Sinua siis muka ymmärretään, mutta pidetään höhlänä.  Anna heidän olla.  Älä luovu uskostasi ainakaan yhdenkään heidän takiaan.  

Uskonsa voi osoittaa ympäristölle toimimalla niin kuin on opetettu.  Jos tahdot asian sanallisesti ilmaista, voit sanoa, että olet uskossa.  Mitään muuta ei tarvitse sanoa.  Et ole selitysvelvollinen kenellekään.  

Miksi jonkun uskossa olo herättää joissakin toisissa niin suuria tunteita?  Jotkut alkaa saarnata ateismiaan juuri vastaavanlaisella kiihkolla, kuin mitä he väittävät uskossa olevien tekevän.  Itse olen kuitenkin äärimmäisen harvoin tavannut ketään uskonkiihkoilijaa, vaikka olen ollut uskossa koko ikäni.  Lähinnä olen kohdannut ystävällisyyttä ja mutkattomuutta, mutta toki myös joitakin uskolla elvistelijöitä, mikä herättää enemmän huvittuneisuutta.  Meitä on niin moneksi tietysti meitäkin.

Usko on kuitenkin aika kiva kannattelija tässä elämässä.

Kyllä on velvoite, lähetyskäsky. Jos ei noudata sitä, on huono kristitty.

Rukoilkaa mun puolesta , että ahdistus hellittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa"

mies53v

Jeesus kuulostaa tämän perusteella vähän katkeralta kaverilta noin niinkuin jumalan pojaksi.

No jumalahan on täysin umpi-narsistinen sadisti, joten miksei poikansakin?

Kyllä itse näen sen niin, että uskon pitää olla elämässä niin tärkeänä osana, että se välittyy muillekin. Eihän uskossa pitäisi olla mitään hävettävää. En lähtisi siis kieltämään tai peittelemään uskoa. Tunnet vain turhaan huonoa omaatuntoa, kun et tuo asiaa ilmi edes läheisillesi. Toteat vain, että olet löytänyt Jumalan ja toivot kunnioitustasi vanhemmiltasi. Ateistit aina väittävät olevansa älykkäitä ihmisiä, joten he varmasti osaavat kunnioittaa ja arvostaa henkilökohtaisia valintojasi.

Ja en siis itse ole millään tavoin uskossa. 

Riittää että Jumala tietää ja Jumalahan tietää kaiken. En koe itsekkään mitään tarvetta puhua uskostani kelleen varsinkaan kaikenmaailman herjaajille vielä heidänkin hymy hyytyy sillä he toisiaan tukevatkin tässä maailmassa mutta tuomiopäivänä heitä ei tue kukaan. 

Rukoilkaa mun puolesta!