Olen uskossa mutta en ole kertonut siitä kennellekkään
Olen siis uskossa mutta en ole kertonut uskostani ihmisille. Vanhempani ja ystäväni on ateisteja ja pelkään että mut leimataan hulluksi jos kerron heille olevani uskossa. Tavallaan pidän uskoani yksityisasiana ja ei se muille kuulu mutta toisaaltaan usko merkitsee mulle paljon joten olisi siitä hyvä kai ihmisille kertoa. Mitä siis tehdä?
Kommentit (26)
Näin ateistina sanoisin, että jos saat lohtua uskostasi, niin usko rauhassa. Uskomukset yksityisasioina on ihan hyvä tapa ja jos haluat uskomuksistasi avautua joillekkin, niin turvallisinta on tehdä se niiden kanssa, jotka jakavat uskosi. En usko että kukaan sinua hulluna pitää, mutta epäloogisuutensa ja todisteiden puuttumisen takia ateistien on yhtä vaikea ymmärtää sinua kuin vanhakantaisten uskovaisten ateisteja. Itsekkin uskoin jumalaan lapsena, sellaiseen kivaan jumalaan, enkä raamatun jumalaan. Uskossa on kivaa se, että voit tehdä jumalastasi itsesi näköisen. Älä ota meistä ateisteista paineita, kylää meillä ymmärrystäkin löytyy.
Itsellä on hiukan samanlainen tilanne. Menettäisin isäni arvostuksen täysin, jos kertoisin. Paras ystäväni on myös niin ateisti kuin vain voi olla ja puhumme nykyään sen verran kevyistä asioista (minun mielestäni), ettei siihen kuvioon jotenkin mahdu se, että paasaisin uskonasioista. Toisaalta en ole koskaan kieltänyt Jeesusta.
Mutta nämä ovat kaikki vain tekosyitä. Jeesus jo varoitti siitä, että uskova ei saa hävetä Häntä ja että uskovia aina pilkataan. Tämä pätee sekä Hänen aikaansa että erityisesti meidän aikaamme nyt. Siinä välissä on ollut uskovien kannalta helpompi ajanjakso, kun koko yhteiskunta on ollut tavallaan uskossa.
Itse en ole uskossa, mutta jos se tuo elämääsi positiivisia asioita, niin miksipä ei? Ehkä samanmielistä keskusteluseuraa voisi löytyä netistä, kyllä uskovaisilla varmaan on omia keskustelupalstoja?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on hiukan samanlainen tilanne. Menettäisin isäni arvostuksen täysin, jos kertoisin. Paras ystäväni on myös niin ateisti kuin vain voi olla ja puhumme nykyään sen verran kevyistä asioista (minun mielestäni), ettei siihen kuvioon jotenkin mahdu se, että paasaisin uskonasioista. Toisaalta en ole koskaan kieltänyt Jeesusta.
Mutta nämä ovat kaikki vain tekosyitä. Jeesus jo varoitti siitä, että uskova ei saa hävetä Häntä ja että uskovia aina pilkataan. Tämä pätee sekä Hänen aikaansa että erityisesti meidän aikaamme nyt. Siinä välissä on ollut uskovien kannalta helpompi ajanjakso, kun koko yhteiskunta on ollut tavallaan uskossa.
Jatkan: ei tässä auta muu kuin "tulla ulos kaapista". Jos minä en tunnusta Jeesusta ihmisten edessä, niin miten ajattelen Jeesuksen tunnustavan minut Jumalan edessä. Tässä on varmaan olennaista se, ettei ala hörhöilemään eikä tuputtamaan mitään. Vastaa vain, jos joku kysyy jotain.
Eikös se ole niin että uskovilla on velvoite levittää sanomaa ? Voi olla että jossakin vaiheessa alat tuntea että sinunkin pitäisi tehdä niin ja silloin sitä on aika vaikea salata.
Kasva vaa rauhassa Jumalan tuntemisessa, ehkä myöhemmin syntyy halu kertoa jotain toisille. Mutta jos joku kysyy uskotko niin älä kiellä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole niin että uskovilla on velvoite levittää sanomaa ? Voi olla että jossakin vaiheessa alat tuntea että sinunkin pitäisi tehdä niin ja silloin sitä on aika vaikea salata.
Ei ole mitään velvoitetta. Jokainen saa uskoa omalla tavallaan ja oman persoonansa mukaisesti.
Niin kuin noistakin muutamista vastauksista täällä ilmeni, niin vastustajia löytyy ja heidän on ehdottomasti päästävä pätemään. Sinua siis muka ymmärretään, mutta pidetään höhlänä. Anna heidän olla. Älä luovu uskostasi ainakaan yhdenkään heidän takiaan.
Uskonsa voi osoittaa ympäristölle toimimalla niin kuin on opetettu. Jos tahdot asian sanallisesti ilmaista, voit sanoa, että olet uskossa. Mitään muuta ei tarvitse sanoa. Et ole selitysvelvollinen kenellekään.
Miksi jonkun uskossa olo herättää joissakin toisissa niin suuria tunteita? Jotkut alkaa saarnata ateismiaan juuri vastaavanlaisella kiihkolla, kuin mitä he väittävät uskossa olevien tekevän. Itse olen kuitenkin äärimmäisen harvoin tavannut ketään uskonkiihkoilijaa, vaikka olen ollut uskossa koko ikäni. Lähinnä olen kohdannut ystävällisyyttä ja mutkattomuutta, mutta toki myös joitakin uskolla elvistelijöitä, mikä herättää enemmän huvittuneisuutta. Meitä on niin moneksi tietysti meitäkin.
Usko on kuitenkin aika kiva kannattelija tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on hiukan samanlainen tilanne. Menettäisin isäni arvostuksen täysin, jos kertoisin. Paras ystäväni on myös niin ateisti kuin vain voi olla ja puhumme nykyään sen verran kevyistä asioista (minun mielestäni), ettei siihen kuvioon jotenkin mahdu se, että paasaisin uskonasioista. Toisaalta en ole koskaan kieltänyt Jeesusta.
Mutta nämä ovat kaikki vain tekosyitä. Jeesus jo varoitti siitä, että uskova ei saa hävetä Häntä ja että uskovia aina pilkataan. Tämä pätee sekä Hänen aikaansa että erityisesti meidän aikaamme nyt. Siinä välissä on ollut uskovien kannalta helpompi ajanjakso, kun koko yhteiskunta on ollut tavallaan uskossa.
Suosittelen, ettet ikinä ala paasaamaan uskonasioista. Se on ärsyttävää.
Ja tarkoittaako se, ettei saa hävetä Jeesusta, automaattisesti sitä, että hänestä pitäisi olla koko ajan puhumassa? Mielestäni ei.
Itse uskon, en puhu yleisesti (enkä todellakaan paasaa), jos joku asiallisesti kysyy, vastaan. En lähde mukaan väittelyihin ja jos joku pilkallisesti alkaa jotain hörhöttämään, katson tonnin seteli -ilmeellä enkä vastaa. Pidän ristikorua, käyn avoimesti kirkossa ja tapahtumissa. Tämä riittää vallan mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on hiukan samanlainen tilanne. Menettäisin isäni arvostuksen täysin, jos kertoisin. Paras ystäväni on myös niin ateisti kuin vain voi olla ja puhumme nykyään sen verran kevyistä asioista (minun mielestäni), ettei siihen kuvioon jotenkin mahdu se, että paasaisin uskonasioista. Toisaalta en ole koskaan kieltänyt Jeesusta.
Mutta nämä ovat kaikki vain tekosyitä. Jeesus jo varoitti siitä, että uskova ei saa hävetä Häntä ja että uskovia aina pilkataan. Tämä pätee sekä Hänen aikaansa että erityisesti meidän aikaamme nyt. Siinä välissä on ollut uskovien kannalta helpompi ajanjakso, kun koko yhteiskunta on ollut tavallaan uskossa.
Suosittelen, ettet ikinä ala paasaamaan uskonasioista. Se on ärsyttävää.
Ja tarkoittaako se, ettei saa hävetä Jeesusta, automaattisesti sitä, että hänestä pitäisi olla koko ajan puhumassa? Mielestäni ei.
Itse uskon, en puhu yleisesti (enkä todellakaan paasaa), jos joku asiallisesti kysyy, vastaan. En lähde mukaan väittelyihin ja jos joku pilkallisesti alkaa jotain hörhöttämään, katson tonnin seteli -ilmeellä enkä vastaa. Pidän ristikorua, käyn avoimesti kirkossa ja tapahtumissa. Tämä riittää vallan mainiosti.
No juu, tuo oli minulta vähän karrikoiden sanottu. Tarkoitan sitä, että tätä nykyä puhumme hänen kanssaan hyvin kevyistä aiheista (jotenkin se on vain mennyt näin). Esim. sarjoista, leffoista, hän puhuu meikeistä ja minä leikilläni kauhistelen niitä (hänen kosmetiikkamääriään, koska ei ole koskaan itseäni kiinnostanut). Lemmikeistä, julkimoista jne. Itse haluaisin puhua syvemmistäkin asioita, mutta siitä ei tulisi mitään, koska olisimme kaikesta eri mieltä. Minun mielipiteet kuulostaisivat hänestä todennäköisesti paasaukselta ja joka tapauksessa höperöltä. Tuota tarkoitin.
Jeesuksen häpeämisestä: tämä on tietenkin jokaisen oma tulkinta, että mitä se tarkoittaa. Itse kuitenkin ajattelen, että tällä hetkellä toimin tavalla, joka täyttää tuon määritelmän. Uskon asioista ei minunkaan mielestäni tarvitse "paasata" tai tuoda esiin joka yhteydessä. Mutta usko on kuitenkin minun elämäni tärkein asia. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Siksi on omituista, etten voi avoimesti kertoa siitä vanhemmilleni tai joillekin ystäville. Kyllä he varmaan sen käytännössä tietävät, sillä käytän ristikorua, käyn messussa ja harrastuksiin sisältyy seurakuntien juttuja. Mutta koskaan ei olla kuitenkaan avoimesti puhuttu asiasta. Vanhempien kanssa ei mistään muistakaan asioista kylläkään puhuta. Ja ystävien kohdalla tilanne on edellä kuvailemani.
En ollut muutamaan vuoteen uskossa, mutta Nyt olen taas!
Voitteko rukoilla mun puolesta, etty tämä väsymys hellittää ❤️
Vierailija kirjoitti:
En ollut muutamaan vuoteen uskossa, mutta Nyt olen taas!
Voitteko rukoilla mun puolesta, etty tämä väsymys hellittää ❤️
Rukoilen puolestasi!
"Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa"
mies53v
Vierailija kirjoitti:
En ollut muutamaan vuoteen uskossa, mutta Nyt olen taas!
Voitteko rukoilla mun puolesta, etty tämä väsymys hellittää ❤️
Muistetaan
Minunkin puolesta saa rukoilla, koska välillä on suuria ristiriitoja. Toivottavasti pysyisin uskossa ja toivottavasti löydän uskovan miehen.
N24
Vierailija kirjoitti:
"Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa"
mies53v
Jeesus kuulostaa tämän perusteella vähän katkeralta kaverilta noin niinkuin jumalan pojaksi.
Kuulostaa hyvältä. Uskontohan voi olla voimavara oikein käytettynä. Väärinkäytettynä taas hirveä väkivallan väline.
Vaikuttaa siltä että olet löytänyt tavan käyttää sitä oikein.
Sama täällä. Miksi siitä pitäisi kertoa?
En nyt kielläkkään, jos joku kysyy, mutta en näe yhtään syytä kertoa mistään, mihin uskon. Oli se mikä tahansa.
Jatka samalla linjalla.