Muita, joilla ei mitään päämäärää elämässä ja joille elämä näyttäytyy järjettömänä tapahtumien ketjuna?

Jumitan samoissa hommissa kuin kaksikymppisenä. Historiani on varsinainen surkeiden sattumusten sarja. Tuntuu että aina isken käteni pas.kaan vaikka tällähetkellä asiat on periaatteessa hyvin. Tuntuu että minulle ei ole suotu mitään järkevää uraa tai polkua minkä takia tuntuu merkityksettömältä toistaa samoja asioita. Joillekkin tuntuu elämä niin helpolta ja selvältä pienestä pitäen.

Olen mennyt elämässäni aina eteenpäin. Jotkut pitävät minua vahvana. Silti en ole saavuttanut mitään merkittävää työelämässä. Ihmissuhteissa olen sekä saavuttanut, että jotain myös menettänyt, saadakseni jotain tilalle ja menettääkseni sen hintana jotain  omimmasta itsestäni. 

Ongelmana on, että kaikella on niin kova hinta. Olen nimittäin joutunut joustamaan paljon omasta edustani ja haluistani. Minua on varmasti myös painostettu ja puserrettu tiettyyn muottiin. En ole tehnyt kauaa sitä työtä mitä olisin tahtonut, kun ihmissuhteet ovat menneet edelle. Läheisistä huolehtiminen on mennyt työn edelle. 

Elämäni on tylsää suorittamista. Tahtoisin muuttaa ja aloittaa itseellisen elämän. Tahtoisin tehdä enemmän itseäni kiinnostavia asioita, minimoida tylsät rutiinit muitten hyväksi, jotta voisin nostaa omat elämänarvoni tärkeimmiksi. Olisi mukavaa myöhemmin myös jakaa elämää, mutta enää en olisi valmis maksamaan siitä kovaa hintaa omassa elämässäni.

Ei minullakaan ole mitään ulkoista päämäärää elämässäni. Olen enemmänkin utelias näkemään, mitä elämä tuo eteeni ja kuinka itse reagoin siihen. Eli kyse on itsetuntemuksen kasvusta ja elämäntilanteiden analysoinnista. Ongelmat näen haasteina, joista pyrin oppimaan jotain. Kaikessa on jokin merkitys ja järki, jonka itse määritän.

Merkityksellistä meissä on vain me itse. Kaikki muu on vertaamista muihin ja mielikuviin muiden odotuksista ja ajatuksista meistä. Monikaan niistä ei edes ole olemassa. Luulemme vain, että ihmiset miettivät meistä jotain. 

Elämä vain on ja se koostuu tapahtumista, mitkä juuri meidän elämämme tuo eteemme. Se koostuu pienistä hetkistä, joita on jonona. Vain hetket ja niissä pysyminen on merkityksellistä. 

Jos käytämme elämämme ajassa elämiseen, eli menneessä tai tulevassa, saamme osaksemme vain kärsimystä. Mieli tekee meille tepposia siellä. 

Ovatko elämän sattumat sitten surkeita vai hyviä. Se riippuu siitä, miten otamme ne vastaan. Jos vain jäämme voivottelemaan niitä, voi tuntua merkityksettömältä. Jos sen sijaan otamme ne oppeina elämältä ja korjaamme suuntaa ja mietimme vaihtoehtoja, voimme saada jatkossa toisenlaisia kokemuksia.

Maksanko kovan hinnan siitä, että kannan vastuuta ja elän elämääni siinä hetkessä, mikä minulle on annettu. Et. Elät vain juuri omaa elämääsi. Et maksa siitä mitään.

Haikailu muuhun elämään ei tuo mitään arvoa elämääsi. Päinvastoin se aiheuttaa ongelmia ja mielipahaa kanssaeläjille, koska et elä elämääsi siinä, mihin olet heidän kanssaan tullut.   

Elämässä muiden kanssa on rutiineja. Jos puhut lapsistasi tylsissä rutiineissa, kannattelet niillä heitä. Mikä olisi sen tärkeämpää. 

Jos joudut luopumaan haaveistasi muiden painostuksen takia, mieti onko suhde terveellä pohjalla ja tee ratkaisut sen myötä. Voimme olla tietoisesti kilttejä, muttemme tyhmän kilttejä. 

Jos elämänarvosi menevät itsekeskeisesti muiden ihmisten edelle, olet väärillä jäljillä. Olet jo lähtenyt suhteeseen ja sillä luvannut heille yhteistä elämää. Mieti silloin, onko kaikille parempi, että jatkat elämääsi yksin. Jos kärsit, on turhaa että muut kärsivät takiasi. Vapauta heidät ja tule onnelliseksi valinnoillasi. 

Jos elämä on oikeasti kunnossa ja jätämme sen taaksemme, vain tavoitellaksemme omaa onnea, se tuskin toteutuu. Löydät vain itsesi kärsimästä ja haikailet paluuta siihen, mihin et ehkä takaisin pääse.

 

Mitä kenellekin on suotu. Sen mikä meillä on ja mitä olemme omissa elämissämme tavoittaneet. Ei muuta.  

Haaveilla voimme, mutta jos se tekee meistä vain katkeria, kannattaako se. 

Jos löydämme oman itsemme tietoisuudestamme, löydämme sen mikä oikeasti olemme. Emme sitä, joka olemme mielikuvituksissamme. Tietoisuutemme on pysyvä ja muuttumaton. Mielemme ei ole.