Kaipaatko yläaste aikaa kun kaikkialla oli kavereita, viikonloppuisin kokoajan menoa ja koulussa niin kivaa ettei halunnut että tulee kotiinlähtöaika?

Itse tykkäsin koulusta ja oli kavereita. Tosin pääsen yläkouluun edelleen, nyt opettajan roolissa. Kivoja teinejä pääosin kaikki ovat nykyään ja koulussamme mukava ilmapiiri.

En todellakaan kaipaa sitä aikaa. Luokissa oli eräänlainen hierarkia. Oli ne tehtaan johtajien ja muiden hyvin tärkeiden ihmisten (vauraiden) lapset, oli duunarien ja maajussien lapset, ja lopuksi hiukan syrjäytyneiden lapset. Ryhmät eivät seurustelleet keskenään, ja monet opettajat suosivat ensimmäisen ryhmän lapsia. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen oli jokapäiväistä.

Ei minulla ollut tuollaista, enkä muista yhtään koulupäivää jonka jälkeen en olisi riemusta hihkuen lähtenyt kotiin. Joten vastaus on ei.

Rakastin itse yläastetta. Oli kavereita ja juuri se fiilis että ei haluis et kaikki loppus. Sithän sitä piti jo mennä lukioon ja kaikki kaverit meni toiseen lukioon. Hirvittävä ikävä yläastetta ja erityisesti ysiluokkaa. Sain paljon uusia kavereita joita en ikinä unohda vaikka he unohtaisivat minut. Kaipuu on suunnaton.

Yläaste oli täyttä paskaa. Kävin paikkakuntamme sitä yläastetta niistä muutamasta, missä oli kaikkein elämän koluimmat oppilaat. Kaikki oli jotenkin väsähtänyttä ja ankeaa, veikkaan että opettajatkin olivat vähän väsähtäneitä. Ysiluokka oli jotenkin järkevämpää aikaa koska porukka alkoi olla vähän "aikuisempaa" verrattuna seiskan ja kasin pentumaisuuteen. Tällaista 90-luvun alussa.

En kaipaa. Ei ollut kavereita, vanhemmat oli eronneet ja niitä ei kiinnostanut minun elämä ollenkaan. Hirveää aikaa. Nyt on hyvä. 

Kaipaan kyllä yläasteelle koska silloin oli omasta mielestäni rentoa ja koulu frendejä oli kyllä joitenka kanssa silloin hengasin koulussa:) kivoja opettajia oli ja he jäävät kyllä mieleeni. Vaikka välillä oli rankaa niin siltikin yläaste oli mukavaa aikaa mutta aika menee omasta mielestäni nopeasti ja vähän liiankin nopasti. Pitää vaan oppia menemään eteenpäin:)

Kyllä kaipaan, oli paljon kavereita ja paljon elämää. Ei tarvinnut yksin olla. 

Ei minulla ollut sen enempää kavereita kuin nykyisinkään.

Mulla oli kivaa, vaikka ei hirveästi ollut tekemistä koulun jälkeen kavereiden kanssa. Sitäpsitsi meidän luokka oli niin kiltti, etyä siellä oli vain pari jotka puuhailivat jotain viikonloppuisin. 

Koulu oli kivaa. Hyvin numeroita ja hulluja luokkakavereita. Outoja opettajia. Ihan hyvät muistot kuitenkin.

Ns. bailaaminen jäi sitten vähön myöhemmäksi. 

En mutta kaipaan lukio- ja ammattiin opiskelun aikoja sillä silloin minun elämässäni oli kavereita ja menoa. Koulussa ei ole koskaan ollut niin kivaa että olisin halunnut jäädä sinne koulupäivän jälkeen mutta sieltä löytyi kavereita.

35mies kirjoitti:

Ei ollut kuin vain muutamia kavereita yläasteella ja naisetkin seurustelivat vain jännäpoikien ja/tai kiusaajapoikien kanssa. Nyt on sentään koulut käyty ja varallisuutta on. En todellakaan kaipaa yläasteelle. Veikkaanpa, että ne jännäpoikien kanssa seurustelleet naiset ovat niitä av-palstallakin kirjoittelevia mt-ongelmaisia naisia. :D

En ole seurustewllut jännäpoikien kanssa enkä vielä lukiossakaan seurustellut. Täällä on ilkeitä kirjoituksia mt-ongelmilla ja ilman muttei minulta.

Yläasteen ihastuksestani näen haikeita unia vielä vuosikymmenten jälkeen.

Yläkoulu pienessä kunnassa oli eläni karmeinta aikaa. Kiusaamista, halveksuntaa, kun ei ollut kalliita muotivaatteita ja koulu ei ollut edes omalla paikkakunnalla. Olin siihen aikaan rumakin, vaikka minusta kuin ihmeen kaupalla kuoriutui noin 19-vuotiaana kaunotar. Jotenkin muutuin niin paljon vielä lähellä aikuisikää. Oma tyttäreni sai ihan toisenlaisen yläkouluajan. Oli suosittu, kaunis ja hyvä koulussa. Yläkoulu on julma paikka ja nuoret raadollisessa iässä, kun empatiakyky ei ole kunnolla kehittynyt. Myöskin ulkonäkö on niin merkitsevä.