Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko yläaste aikaa kun kaikkialla oli kavereita, viikonloppuisin kokoajan menoa ja koulussa niin kivaa ettei halunnut että tulee kotiinlähtöaika?
Kommentit (54)
En tunnista tuollaista enkä siis kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kuin vain muutamia kavereita yläasteella ja naisetkin seurustelivat vain jännäpoikien ja/tai kiusaajapoikien kanssa. Nyt on sentään koulut käyty ja varallisuutta on. En todellakaan kaipaa yläasteelle. Veikkaanpa, että ne jännäpoikien kanssa seurustelleet naiset ovat niitä av-palstallakin kirjoittelevia mt-ongelmaisia naisia. :D
Tttäh. En ymmärrä yhtään. Yhtä helvettiähän se oli, kaikkinensa.
Olen unohtanut sen jo. En olisi tuollaista muistanutkaan jos et olisi sanonut.
Enkä haluaisi enää asua vanhempieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että koulusta ei olisi halunnut kotiin. Huh. Päinvastoin.
Silloin oli koulupäivän jälkeen vielä toinen työpäivä harrastuksissa, joten rankkaahan se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo pysty vetää kännit joka perjantai. Nyt ei oikeen pysty.
Ei ollut yhtään kivaa ylä-asteella.Ei ollut kaveria ja kiusattiin koulussa.Ei todellakaan ole ikävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan!
Olen niin kateellinen mun 15v tytön elämälle.
Itse vanha kurppa 36v,ei ystäviä, ei töitä, kotona möllötän ja syön syön ja syön.
Lukion ekaa vuotta en kaipaa, 0 ystävää koulussa, yksin jättämällä kiusasivat. Lapsuuden ystävät muutti pois naapureista, vuoden nuorempi bestis hylkäsi.
Vieläki näen painajaisia tuosta vuodesta , 20 v jälkeenpäin.
No ihan hirveetä se oli. Takapulpettien luokalle jääneet kiusaajajannut pitivät meteliä ja välitunnit ahdisti. Ahdistavaa aikaa se oli. Kavereita oli, mutta yleinen ilmapiiri oli kyräilevä ja ankea. Ei mitään maailman parasta aikaa. Lukiossa vähän parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olin yläasteella koulukiusattu, ei kavereita, kukaan ei kutsunut mihinkään, onneksi se paska aika on ohi.
Koulussa oli hirveetä, kotona oli hirveetä, olin pahasti masentunut, ei yhtään kaveria. Ahdistaa edes ajatella sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Luokallani minulla oli yksi kaveri, jonka kanssa en ollut kaveri koulun ulkopuolella (hän lestadiolainen, minä en), luokkani ulkopuolella kaksi kaveria, jotka vuoden nuorempia ja joilla myös omat koukaverit. Olin suhteellisen kiltti tyttö, joten mitään viikonloppumenoa ei ollut sen kummemmin. Ja meidän aikaan jokainen halusi koulusta kotiin mahdollisimman pian.
koulussa oli kaikki tutut aina samassa paikassa samaa aikaan ja osa vielä vapaa-aikanakin, tällaista luxusta ei ole enää ollut kun työelämä alkoi, siellä sitten istuskelee parin mummelin ja parin kusipään kanssa päivästä päivään
Koulussa oli suurin osa tosi lapsellisia ja pinnallisia. Koulun jälkeen oli joka päivä rankat urheilutreenit, ja niitä/kisoja oli myös la&su. Kaipaanko, no en. Mutta olin kyllä kovassa kunnossa, ihan en jaksa samaa enää vaikka urheilenkin.
Olin kyllä kotona kaikki vklp silloin. Ja koulusta todellakin halusin pois kotiin tietokoneelle istumaan ja juttelemaan samojen kavereiden kanssa, joiden kanssa olin vasta jutellut koko päivän koulussa. Kaipaan kyllä sitä, että oli koulussa porukka joka odotti joka päivä sinne ja myös tietokoneella koulun jälkeen ja vklp oli aina juttuseuraa, joko kaveri tai joku nettituttu. Nykyään kukaan ei odota enää missään, kun ei töitäkään ole.
Kaipaan, vaikka koulussa ei kivaa ollut. Kaipaan sitä huoletonta aikaa jolloin kaikki oli vielä mahdollista. Oli tulevaisuus ja siihen uskottiin.
Kyllä kaipaan sitä aikaa kun oli kavereita ja saattoi soittaa ja kysyä että lähdetäänkö sinne tai tänne just nyt. Nykyisin kaverit vaan katoaa lapsiperhe-elämiinsä tai työstresseihinsä ja tapaamiset pitää sopia viikkoja tai kuukausia etukäteen.
En todellakaan, se vaihe on eletty teininä, en ole teini.