Lue keskustelun säännöt.
12v, elämä hankalaa alkavan murrosiän vuoksi, käytös niin kamalaa, että en jaksa enää
03.02.2021 |
Ennen niin kiltti ja tunnollinen poika, tottelevainen,iloinen, nyt murrosiän merkit ilmassa. Olen lukenut aiheesta, että alkaa kritisointi auktoriteetteja kohtaan, on eri mieltä asioista, pahantuulinen, ym. Aivoissa myllertää, tulkitsee hyväntahtoiset asiat negatiivisesti, jne. Etuaivolohko ei ole kehittynyt ja tulee taantumaa käytökseen. Kaikki tämä on normaalia, kun murrosikäinen ottaa etäisyyttä vanhempiin.
Nyt, kun tuo on jatkunut syksystä asti ja vaan pahenee, eikä tunnu olevan yhtään normaalia aikaa lapsen ollessa kotona,en jaksa enää. Miehen/lapsen isän kanssa alkanut tulla riitoja, kun molemmilla pinna on niin kireällä.
Lapsi vastustaa kaikkea, haastaa riitaa ja ärsyttää, jos antaa tuumaakaan periksi, vaatisi heti vaan enemmän ja enemmän. Ei puhu kunnolla, vaan pelleilee, kiroilee, huutaa ja raivoaa. Ei tee mitään mitä pyydetään.
Koulussa ei ole ongelmia.
Miten tähän pitäisi suhtautua, milloin menee ohi?
Olen alkanut tehdä pitkiä kävelyitä lapsen ollessa kotona ja muutenkin välttelen kotina olemista, koska en vaan jaksa riitelyä ja jatkuvaa asioista vääntämistä ja ärsytyksen kohteena olemista.
Kokemuksia?
Kommentit (82)
Oudosti ihmiset unohtaa oman murrosiän. Normaalia on. Älä provosoi, ja vähättele nuoren tunteita. Anna nuorelle tilaa, mutta ole läsnä.
Kaikkein paras onkin, jos murrosikä näkyy vain kotona eikä koulussa ja kaduilla mummojen potkimisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän on vaan hyvä kun uskaltaa kotonaan raivota,turvallisessa paikassa,mieti,vois kulkee kylillä potkimassa mummoja
ai niin,voip syödä liian vähän,pahantuulisuus johtui mun nuorella usein siitä että oli koulussa syönyt liian vähän,rauhoittui kun sai suuhunsa murenan tai kaksi
voishan sitä sanoa ettei tarvi kaikkea huutaa ulos,menköön vaikka juoksemaan tms,isänsä kanssa pihalle potkimaan palloa,joojoo,talvellakin voi,lumi ei ole este,pikku hidaste
Samanlaista, mutta ollaanko tyytyväisiä jos pahin menee ohi ennen ysiluokkaa? Näyttäisi jo vähän helpottavan meillä.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista, mutta ollaanko tyytyväisiä jos pahin menee ohi ennen ysiluokkaa? Näyttäisi jo vähän helpottavan meillä.
Minkä ikäisenä teidän lapsella alkoi, mikä oli pahin ikäkausi ja missä iässä alkoi helpottaa?
Ap
On tuo kai normaalia mutta ei kai epänormaalia ole sekään ettei tuollaista käytöstä vanhempia kohtaan ole. Itsellä 16- vuotias erittäin hyvin koulussa ja kavereiden kanssa pärjäävä lukion ekaluokkalainen poika, koskaan ei ole huonosti kotona käyttäytynyt tai vanhempien silmille hyppinyt. Toki nykyään vaatii omaa aikaa ja tilaa mutta sehän on vain hyvä. Mietin vain, että miksi murrosikäisen pitäisi käyttäytyä huonosti vanhempiaan kohtaan, ihan kuin se olisi joku normi. En itsekään sitä tehnyt, otin vain etäisyyttä mutta muuten käyttäydyin asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hänelle, mitä hänen kehossaan tapahtuu. Että yrittää ymmärtää, ettei kaikki ärsytys hänen sisällään ole totta vaan kehon hormoonien vaikutusta. Pyydä tunnistamaan nämä ja yrittää hillitä hieman itseään. Anna tilaa ja sano että jos vituttaa niin omaan huoneeseen rauhottumaan tai puuhailee jotain kivaa. Kerro, ettei sinustakaan ole kiva kuunnella jatkuvaa kiukuttelua ja tapella hänen kanssaan. Meillä auttaa 12 v tytön kanssa kun aina välillä jutellaan näistä, mistä uhma johtuu jne. Muistaa aina pari päivää ja sitten taas karjutaan täällä. Muista myös kertoa että välität ja että hän on tärkeä sinulle. Tsemppiä!
Lapsi ei siedä yhtään, että hänen asioitaan pitää rajoittaa, koska itse ei kykene vielä kaikkeen. Pelaamisen ja telkkarin katsomisen rajoittaminen on pahimmat. Samoin, kun pitää kehottaa läksyjen tekoon, pyykkien viemiseen likapyykkikoriin, jne. Niistä väännetään joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapselle tilaa. Älä ota niin vakavasti lapsen vänkäilyä. Miksei hän saa olla eri mieltä tai kyseenalaistaa? Lapsi pitää pitää lähellä, mutta samalla antaa tilaa. Jossain vaiheessa huomaat, että lapsi ottaa vastuuta ja kantaa kaupoakassit ja kysyy sinun mielipidettä asioista yms. Murrosikä menee ohi, mutta sitä tarvitaan. Se on raskasta aikaa ja vaatii vanhemmalta oikeaa vanhemmuutta. Itse vaadin lapselta tuossa vaiheessa vain vähän. Sen, että tiedän missä ja kenen kanssa hän on ja puhelimeen pitää aina vastata ja yksin ei saa illalla luuhata. Nämä selitin turvallisuusasioina ja sillä, että en kestä itse huolta lapsesta, vaikka lapsi itse ei ole huolissaan. Hän onneksi sisäistä asian ja sai sillä laveat rajat ja ottaa itse vastuun. Käsitys on, että teini on fiksu, eikä tee tyhmiä asioita ja kertoo paljon asioistaan minulle. Hän saattaa soittaa ja kysyä neuvoa mitä tekee liian kännissä olevan tutun kanssa yms. Eli se on se, että pitää lapsi lähellä läheiset välit ja antaa hänen kuitenkin kiukutella yms. Jokainen nainen tietää miten hormonit vaikuttaa mielialaan. Teineillä hormonit on potenssiin sata.
Vierailija kirjoitti:
Kerro hänelle, mitä hänen kehossaan tapahtuu. Että yrittää ymmärtää, ettei kaikki ärsytys hänen sisällään ole totta vaan kehon hormoonien vaikutusta. Pyydä tunnistamaan nämä ja yrittää hillitä hieman itseään. Anna tilaa ja sano että jos vituttaa niin omaan huoneeseen rauhottumaan tai puuhailee jotain kivaa. Kerro, ettei sinustakaan ole kiva kuunnella jatkuvaa kiukuttelua ja tapella hänen kanssaan. Meillä auttaa 12 v tytön kanssa kun aina välillä jutellaan näistä, mistä uhma johtuu jne. Muistaa aina pari päivää ja sitten taas karjutaan täällä. Muista myös kertoa että välität ja että hän on tärkeä sinulle. Tsemppiä!
Kiitos, ihana vastaus! Olen kertonut hänelle miten aivot kehittyvät ja hormonit myllertävät. Juuri jonkin aikaa muistaa, mutta sitten ärsytys taas saa vallan.
Milloin tuo jatkuva pahantuulisuus loppuu?
Joka aamu lähtee ovet paukkuen ja tarviten kouluun. Ei edes moikkaa lähtiessään. Joko paiskoo ulko-ovea, tai jättää sen auki, että joudun laittamaan sen kiinni (Menen vasta, kun lapsi jo mennyt pois näkyvistä).
Raskasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan naurettavaa, että lasten annetaan mesota noin, olivatpa sitten minkä ikäisiä hyvänsä! Meillä vaaditaan kotona kohteliasta käytöstä puolin ja toisin, murrosikä ei ole mikään tekosyy huonolle käytökselle. Lasten kanssa vietetään aikaa, heitä kuunnellaan, annetaan tilaa kasvaa ja kehittyä, mutta ihan normaalia käytöstä myös vaaditaan iästä riippumatta.
Se on jokaisella eri aikaan. Kaverin poika oli fiksu ja yläasteella jo 190cm mies, mutta murrosikä alkoi vasta lukiossa. Se oli jotenkin käsittämätöntä nähdä, kuinka ennen kaikkien ihastelema rauhallinen, hyväkäytöksinen teini teini muuttui miehenä teinikäytöksiseksi. Nyt 19 vuotiaana hän on taas oma fiksu itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaa kiukuttelut ja uhkaa lähettää videot kavereille
"... tulkitsee hyväntahtoiset asiat negatiivisesti, jne. "
Tuttua samanikäisen tytön kanssa. Kehuin pöydällä ollutta piirrosta hienoksi, niin tyttö alkoi raivota, että ihan kamala ja epäonnistunut se on ja onko pakko kytätä jo olla noin ärsyttävä 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä kunnioitetaan muita ihmisiä vaikka kuinka ketuttaisi. Ei ole ollut helppoa, mutta kenenkään silmille ei hypitä.
Meillä oli tyttö jo kasiluokalla taas ihan fiksu, mutta hänen kuohuntansa oli muutenkin mielestäni aika lievää. Poika nyt 14 ja elämä ollut pari vuotta yhtä myskyä, eikä loppua näy. Toivon että ysillä olisi jo rauhoittunut, mutta en pidättele henkeä odotellessa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavaa, että lasten annetaan mesota noin, olivatpa sitten minkä ikäisiä hyvänsä! Meillä vaaditaan kotona kohteliasta käytöstä puolin ja toisin, murrosikä ei ole mikään tekosyy huonolle käytökselle. Lasten kanssa vietetään aikaa, heitä kuunnellaan, annetaan tilaa kasvaa ja kehittyä, mutta ihan normaalia käytöstä myös vaaditaan iästä riippumatta.
Hormonikuohahtelu on eri asia kuin huono käytös. Se tulee niin nopeasti, ettei sitä ehdi kontrolloimaan. Jos et annan sille tilaa, niin se tulee esiin myöhemmin tavalla tai toisella. Se että kuohahtaa, kyseenalaistaa ja jopa väittelee, ei ole huonoa käytöstä. On olemassa erilaisia temperamenttejä, jotka tarvitsevat erilaista otetta. Kenenkään ei pidä haistatella tai lyödä yms. Mutta tunnekuohuisaa saa möyriä ja ottaa vastuuta omasta elämästä. Meillä lapsi pesee tse pyykkinsä, koska ei enää halua pyöriä minun pyykkisysteemini mukaan. Aluksi siihen liittyi kiukkua, mutta nykyään hän hoitaa samalla muidenkin pyykit. En siis yrittänyt pakottaa häntä omaan muottiin, vaan jatkoin omaa käytäntöäni ja hänelle jäi omaa valinnanvaraa.
Itse olet ollut samanlainen joten .....pitää vaan kestää kuten sinua/ teitäkin on kestetty. Lapsi vielä vaikka siirtymässä teini ikään. Sitten tulee muut jutut. Sehän on hyvä idea käydä ulkona lenkillä ja sekin jos otat hänet mukaan ja liität urheiluseuran harrastuksiin.Lapsilla kuuluu olla vakituinen harrastus.
Omassa murrosiässäni omat vanhemmat ärsytti suunnattomasti. Sama ärsytys kyllä jatkui ihan murrosiän jälkeenkin, mutta toimeen tultiin se pari tuntia viikossa mitä oltiin tekemisissä.
Murrosiässä ihminen alkaa kehittyä omaksi itsekseen. Ei ole enää se vanhempien muovaama lapsi, vaan kavereilta, mediasta ja opettajilta tulee omat vaikutteet ja alkaa omakin aivot ajatella. Lapsi kritisoi vanhempien toimia ja ajatuksia, kun on kuullut muualta parempia. Lasta ei pidä tyrmätä eikä vähätellä. Antakaa tilaa olla oma itsensä.
Sellaista se on teininä. Toisilla tulee äärimmäisen myrskyinen murrosikä ja toisilla menee kuin vettä vaan. Joskus esimurkkuikä on pahempi kuin itse murrosikä.
Itse olin teininä aivan kamala, vaikken roikkunut kylillä. Ehkä varmaan juuri sen takia, mulla ei ollut hirveästi kavereita joten se kaikki purkautui sitten kotona. Meillä tosin ei äiti jaksanut yhtään ottaa osaa mihinkään ja pahankin olon kuittasi lähinnä sanomalla marttyyrikisi. Vasta näin kolmikymppisenä olen alkanut antaa anteeksi tuota emotionaalista poissaoloa, äidilläni oli todella vakava masennus itselläänkin noihin aikoihin. Ole sinä läsnä omalle lapsellesi äläkä varsinkaan syyllistä sen tunteita kuten oma äitini aikanaan teki. Toisaalta anna teinille tilaa mahdollisimman paljon, tuossa iässä sitä aivan oikeasti haluaa vaikkei osaa sillä tavoin sanottava hormonihuuruissaan tunteitaan kuin olemalla ihan p askapää :D voimia.
Tuo on hyvä jos pystyt/haluat olla poissa kotoa. Itse ainakin tarvitsin omaa tilaa ja rauhaa murrosiässä, oli parasta kun sai olla yksin kotona. Eipä siihen muu auta kuin aika.