Asioita, jotka tuntuvat kiusallisilta, vaikka eivät ole

Vierailija kirjoitti:

Pieraiseminen, jos sen onnistuu kätkemään yskänpuuskaan.

Näin korona aikana yskäisyt on aika kyseenalaisia ihmisjoukossa, joten suosittelen pieraisemaan peittääksesi yskän.

Puhelimen selaaminen julkisella paikalla. Muut ihmiset olettavat, että olen someidiootti, jolla ei ole todellista elämää. Ihan oikeasti, en selaa puhelinta ulkona, ellei ole ihan pakko.

Voi miten harmillista, että ihmiset nolostelevat niin monia tilanteita. Olen asunut yli puolet elämästäni Suomen ulkopuolella ja omaksunut tavan olla kiusaantumatta: bussissa on ihan sama tuijottaako joku, kun kipitän vapaalle paikalle, pienessä putiikissa otan mielelläni palvelun vastaan (jos en löydä etsimääni, niin kiitän avusta ja poistun liikkeestä), moikkaan kaikki naapurit (kaikki muu olisi kauhean epäkohteliasta), vanhempainilloissa on mukava tutustua uusiin ihmisiin, joten itsensä esittely on ihan ok. Saatan jopa aloittaa small talkin jossain (varmaan jo kauhea ajatus jollekin), selaan puhelinta vapaasti, otan kuvia (nehän ovat muistoja minun elämästäni, joten sama mitä joku muu miettii).

Luultavasti haaskaisin itsekin aikaani nolostelemalla ja miettimällä, mitä muut ajattelevat, jos en olisi saanut vaikutteita Suomen ulkopuolella. On itseasiassa mielenkiintoinen yhteiskunnallinen kysymys, mistä tuo kaikki kiusaantuminen Suomessa johtuu?

Baarijakkaralta putoaminen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kun joku tuttu kysyy: "Mitä teet työksesi?" ja siihen joutuu vastaamaan olevansa työtön. Silloin minua nolottaa. Vaikka pitäisi kertoa kaikille tutuille olevansa työnhakija, jos heidän suhteillaan löytyisi töitä.

Kierrän tuon sanomalla, että en ole töissä.

Samoin kartoin sanaa yksinhuoltaja ja totesin vain asuvani kahdestaan lapsen kanssa.

Lääkärillä opetusvastaanotolle meneminen. Juuri peruutin sellaisen. Ei ollut sentään gyne, sairaus on muualla. En halua esitellä julkisesti paikkojani niin että niitä syynää iso joukko. Kyllä ymmärrän, että opetusvastaanotot ovat hyvä asia, saavat kandit tuntumaa omin silmin erikoisuuksiin. Itsellä sairaus, jota löydetään Suomessa n 1500 tapausta vuodessa. Ei ole keksitty pätevää lääkettä tai tapaa hoitaa sitä. Liian "pieni" sairaus, jotta kukaan tutkija tms hakisi tutkimusapurahoja löytääkseen parannuskeinon. Erästä pillerimuotoista hoitoa olisi ehkä voitu kokeilla, mutta sen hinta on 150e kk. Olen vähävarainen eläkeläinen. Enkä halua tuijoteltavaksi. Sairaus ei näy päältä.

Converse tennareiden pitäminen yli 50v. :) Täytyy aina vähän tuunailla niitä vaihtamalla nauhat mustiksi, ei näytä niin nuorisokengiltä.

Yhdet harvat kenkämallit, joita voi käyttää.

Niinkin luonnollinen asia kuin peniksen julkinen esitteleminen hiukan nolottaa.  Olen yrittänyt totutella siihen erään itähelsinkiläisen pururadan liepeillä vilautellen lenkkeilijöille.

P as kat housussa

Up

Up

Kakkiminen yleisessä vessassa. Kopeta siinä ny rennosti tykittää, kun viereiseen koppiin joku sankari tunkee.

Vierailija kirjoitti:

Bussille huitominen: jos huitoo liikaa, näyttää hullulta. Jos liian vähän, jää pelko että kuski kaahaa ohi (näin joskus käykin).

Se et juoksee pysäkille ja bussi lähtee pois nenän edestä ja jos siinä vielä huitoo "päästä kyytiin" eikä kuski päästä tai huomaa, niin noloo :D

Vierailija kirjoitti:

Kiusallista on kun autoilijat ovat liian kohteliaita. Alkavat jarruttelemaan jo satoja metrejä ennen suojatietä, vaikka yritän olla jonkun liikennetolpan takana piilossa tyyliin että ei mulla oo mikään kiire. Sitten ne huitoo käsillään ratin takaa että mee jo akka. Nolona siitä sitten marssin kuskin näkökentän edestä vaikka en haluaisi.

Se et seisoo tien vieressä valmiina ylittämään tie. Yksi auto pysähtyy, mut toisesta suunnasta tulevat eivät. "Kiva, kiitos et annoit tilaa, mut en pysty menee nyt tien yli tai voin jäädä noiden muiden autojen alle."

Vierailija kirjoitti:

Kun menee kaupasta kassojen läpi ostamatta mitään.

Totta. Pakko ostaa jotain pientä, sitten ostaa paketin kortsuja :D

Up

Liukastuminen niin että muut näkee. Ensin säikähtää pirusti kun jalka lähtee alta, tömähtää kipeästi persuulleen. Sitten täytyy katsella ympärilleen että näkikö kukaan ja tuijottaahan ne. Silloin täytyy kerätä äkkiä kamat ja nousta ylös ja jatkaa matkaa niinkuin ei sattuisi yhtään. Nolottaaaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kysyt ravintolassa/baarissa mitä vaihtoehtoja löytyy, ja perusteellisen luettelon kuultuasi pyydät sen hanakarhun.

 

Tai toisin päin. Ajattelin kerran opiskelijana olla oikein hieno ja kysyin baarin työntekijältä (vanhempi nainen), mitä cocktailia hän suosittelisi. Vastaus: "Lonkero on hyvää". Tuli vähän sellainen tunne, että mun maksukyky (joka ei toki ole kovin hyvä eikä ollut silloinkaan) tuli arvioitua erittäin alakanttiin. Tällä kertaa olisin ollut valmis panostamaan yhteen hyvään juomaan tavallista enemmän. Noh, join sitten hienon cocktailini eli pullolonkeron kavereiden kanssa enkä tilannut sieltä baarista muuta.

Paikka ei ollut mikään varsinainen cocktail-baari mutta ei myöskään keskikaljakuppila, koska baarissa oli kaikenlaisia viinoja eli aineksia olisi kyllä löytynyt.,

Lähinnä tuntuu välillä että tavallisen tasoisissa baareissa ei ole enää intoa työntekijöillä muuhun kuin hanan käyttöön tai korkin avaamiseen.  Ihmeellistä jos täytyy etsiä cocktailbaari (mitä meidän kaupungissa ei ole) jos haluaa muuta kuin oluen, lonkeron tai jonkun batterysotkun.

Se kun kysyy kirpputorilla jonkun tavaran hintaa ja se on sen verran kallis, ettei haluakaan ostaa sitä. Mutta ei kuitenkaan mikään oikeasti kallis vaan tyyliin 10e. Mitä tuossakin kuuluu sanoa? "Okei, en sitten ota sitä"? Tai sitten vain ostaa sen ylihintaisen tavaran, mikä tuntuu sekin tyhmältä.