Miksi alkoholisti-isän tytär valitsee itselleen alkoholistipuolison?
Tulipa mieleen, kun katsoin sunnuntaina Tuukka Temosen Aika jonka sain -elokuvaa. Siinä päähenkilö, nainen, jolla oli aiemmasta suhteesta kaksi alakouluikäistä lasta, asui yhdessä väkivaltaisen miesystävänsä kanssa, joka pieksi ja kaltoinkohteli naista. Kävi ilmi, että naisen oma kuollut isä oli ollut väkivaltainen häntä kohtaan lapsuudessa.
Itsekin tunnen useita tapauksia, että alkoholisti-isän kanssa elänyt nainen on toistuvasti valinnut itselleen alkoholistimiehen ja hankkinut lapsia , vaikka sitä luulisi, että aikuisena pysyisi kaukana tuollaisista parisuhteista. Ja nämäkin tuntemani naiset itse ovat raittiita, sitten heidän puolisonsa on juoppoja. Sitten kun on yhdestä juoposta päässyt eroon niin eikö vaan seuraava ole vielä pahempi.
Mietin vaan, että onkohan siinä jokin psykologinen selitys, miksi nimenomaan alkoholistiperheiden tyttärillä on tällainen taipumus?
Ainakin eräs henkilö sanoi minulle, että alkoholistien lapsilla on aikuisenakin niin huono itsetunto, että,he ajattelevat etteivät kelpaa kenellekään muulle että he eivät löydä parempaa. Mutta miksei sitten vaan voi olla ilman miestä?
Kommentit (16)
Itse en alkoholistin tyttärenä siedä ollenkaan, jos mies juo alkoholia.
No juu ei. Ei kannata yksittäistapauksista vetää sääntöjä niin monimutkaisess asiassa kuin puolison valinta.
Joku toimii noin, toinen ei.
Likikään kaikki alkoholisitit eivät myöskään ole lapsiaan pahoinpiteleviä mulkkuja. Ne muutamat, jotka tiedän, ovat selvin päin oikein hyviä ja mukavia miehiä, humalassakin vain hiljaisia ja tokkuraisia. Ihmiset ovat kännissäkin erilaisia. Osa aggressiivisia, osa ei.
Tietenkään lapselle se tokkurainen isäkään ei ole hyvä juttu, mutta tokkurainen ja aikaansaamaton isä ei välttämätät "syö itsetuntoa".
Ja lapsen itsetunnossa on paljon osatekijöitä. Äiti, sisarukset, muut lähisukulaiset. Geenit. Päiväkoti, koulu. Kaverit, muut elämänkokemukset.
Eikä se isäkään välttämättä ole AINA ollut alkoholisti. Äiti on saattanut ottaa eronkin.
Joten ei voi rakennella tuollaista teoriaa, ap. Niin hauskaa kuin onkin luulotella, ihmisistä puhuttaessa hyvin harvoin (jos koskaan) on olemassa ihan kaikkiin päteviä sääntöjä. Todennäköisyyksiä korkeintaan, mutta niitäkin hyvin vähän.
Mikset sinä ole ap ilman miestä? Meinaat, että alkoholistien ja/tai pahoinpitelevien isien lapset naivat tarkoituksella alkoholisteja ja pahoinpitelijöitä?
Eiköhän noista liitoista iso osa ole hyvässä uskossa solmittuja niin, että on kuviteltu juomisen olevan toisella kohtuurajoissa. Ja harva sitä seurustellessa tyttöystävää vielä pahoinpiteleekään.
En valinnut. Isän ongelmista huolimatta hän kasvatti minut arvostamaan itseäni.
Alkoholistin lapsena en itse siedä alkoholin käyttöä ja minulla on suorastaan vainoharhainen taipumus etsiä alkoholismia miehistä. Olen jopa ylivarovainen, mikä on sekin mennyt liian pitkälle.
Oma äitini otti alkoholistimiehen, vaikka hänen isänsä oli alkoholisti ja hän oli päättänyt toimia toisin. Eipä toiminut ja on itselläkin vaikea ymmärtää tätä. Luulen kuitenkin, että taustalla on nimenomaan psykologisia syitä. Käsitys normaalista parisuhteesta ja perhe-elämästä on vääristynyt ja sitä myös luulee, ettei saa parempaa ja ennen kaikkea elää läheisriippuvuudessa. Alkoholistipuolisot ovat läheisriippuvaisia ja se periytyy helposti "normaalina" ihmissuhdekaavana lapsille ja sitten sitä ollaan riippuvaisia puolisosta, joka juo.
Omaa läheisriippuvuuttani olen käsitellyt terapiassa. juoppoa en ole ottanut, mutta yhden väkivaltaisen kanssa olin kyllä vastoin järkeäni ja juurikin siksi, kun ajattelin, että kuolen ilman häntä ja että hän on ainoa, joka minua voi rakastaa. Kyse olisi voinut olla ihan hyvin alkoholistista. Tässäkin oli taustalla se, että olin niin palasina lapsuuteni jäljiltä, että takerruin epätoivoisesti siihen ainoaa ihmiseen, joka koskaan oli huomannut minut, rakastanut minua ja kun hän kohteli minua kaltoin, en edes tunnistanut sitä väkivallaksi heti. Se oli normaalini. Jäin rakkaudesta ja normaalista paitsi lapsuudenkodissa. Ja niin luulen äitinikin jääneen paitsi rakkaudenosoituksista ja siksi hän luulee, että isäni on erityinen, koska isä on rakastanut häntä, vaikka nyt rakastaakin viinaa enemmän, mutta äiti ehkä luuli hetken, että tällä kertaa hän olisi tärkeämpi kuin alkoholi. Ehkä hän edelleen elättelee sitä toivoa. Ihmiset ovat paljon selväjärkisempiä suhteessa vanhempiinsa kuin suhteissa puolisoihinsa. Vanhempiin on etäisyyttä, puolison kohdalla ei nähdä kaavoja, kun ihminen tunnetaan niin hyvin ja tiedetään, miten hyvä tyyppi hän voi myös olla.
Mun isä oli alkoholisti, kuolikin sen takia. Pari lyhyttä suhdetta oli nuorempana, missä se toinen joi reilummin. Ja sen takia ne päättyikin. Lapset tein miehen kanssa mikä juo ehkä kerran kuussa yhden sauna oluen. Eli minulla ei tuo pidä paikkaansa. Tosin äitinikin jätti isäni kun olin pieni. Mutta kyllä sitä isää tuli tavattua silti. Ehkä tuo äitini suhtautuminen on vaikuttanut minullakin. Kun ei hyväksynyt sitä jatkuvaa kännäämistä.
Olen alkoholistisen isän tytär ja en todellakaan valinnut alkoholistia miehekseni.
Monesti varmaan on niin, ettei osata arvostaa itseään, koska lapsuudenkodissa ei näin ole tehty.
Tyydytään siihen juovaan puolisoon, eikä oikein muusta elämästä tiedetä.
Mutta tuo loppu ap:n kommentissa oli kyllä naurettava.
Jos lapsena et ole saanut kotoa turvaa, moni etsii sitä nimenomaan parisuhteessa ja haluaa äkkiä pois kotoa.
Ja silloin sitä monesti turvaudutaan siihen huonoonkin ehdokkaaseen.
Ja toisaalta moni etsii täysin raittiin puolison ja elää itsekin elämänsä juomatta, koska ei halua toistaa vanhempansa virheitä. Näitäkin on paljon.
Minä en valinnut, mutta valitsin narsistin, mikä usein on kai aika sama asia. Ehkä se oli se tuttu ja turvallisen tuntuinen kuvio. Alitajuisestihan nämä valinnat yleensä tehdään.
Olen väkivaltaisen alkoholistiperheen tyttö. Oma mies on raitis kuten minäkin. Itsetunnossani ei ole mielestäni koskaan ollut mitään vikaa, arvostin itseäni jo lapsena, vaikka perhe ei arvostanut. Jotkut ihmiset on vahvempia kuin toiset, itsestäni tuntui jo lapsena ettei minua mikään nujerra.
Alkoholista innostunutta puolisoa en huolisi.
Ihan samasta syystä, miksi päihdeongelmaisilla on usein päihdeongelmaiset vanhemmat. Kyseessä on ylisukupolvinen ilmiö. Lapsi saa kotoa mallin.
Tuskin valitsee, mutta Suomessa moni ukko on juoppo. Itse samoilla taustoilla en voi sietää ryyppäämistä. Ukkoni on lähes raitis.
taas on pahat miehet syynä naisten omiin valintoihin
...