Onko kellään hyviä kokemuksia ssri-lääkkeistä?

Ei ole, ei sujunut.

Ite mietin miten kauan vielä "kärvistelen" ja milloin otan nämä kokeiluun. Onko jollain yleistynyt ahdistuneisuus kadonnut kokonaan jonkun ssri-kuurin jälkeen? Miten pitkään söitte niitä? 

Aloitin SSRI viime lokakuun puolessa välissä ja on auttanut tosi paljon! Kiva, kun on luotu tällainen positiivinen keskustelu.

Lähdin hakemaan lääkkeistä apua, kun mulla oli ihan jäätävä unettomuus, mieliala todella masentunut ja vatsa ei toiminut ollenkaan.

Lääke on auttanut erittäin positiivisesti mielialaan. Näen tulevaisuuteen/ jaksan ajatella tulevaa ja tuntuu, että voin tehdä mitä haluan ja kaikki on mahdollista :) Työssä jaksan hyvin, eikä ole sellainen raskas fiilis, ei tarvitse puskea itseään viimeisillä voimilla eteenpäin jatkuvasti ja jaksaa jopa hymyillä. 

Jotakin positiivista olen huomannut myös vatsan toiminnassa.

Unta olen alkanut saamaan tammikuusta alkaen. Minulla on ollut mukana myös unilääke koko ajan. SSRI-lääkkeen aloitusoireena oli kuitenkin unettomuus ja se oli todella raastavaa, kun en alkuunkaan nukkunut ollenkaan öisin ja sitten SSRI-lääkkeen aloituksen sivuoireena tuntui, että olin todella käkikukkuu varmaan ensimmäisen kuukauden ja ylikin. Pystyin nostamaan 5mg 10mg vasta tammikuun alussa, jolloin kroppa vastaanotti noston todella hyvin ilman sivuoireita.

Rasittavaa liikuntaa en ole aiemmin pystynyt harrastamaan, koska unettomuuden takia liikuntasuoritus saattoi aiheuttaa usean päivän totaalisen väsymyksen ja sydämentykytyksiä. Uskon, että pian pystyn taas harrastamaan liikuntaa paremmin ja sitä kautta lisäämään hyvinvointia. 

Muuta:

Tuntuu, että lämmönsäätelyssä tapahtunut positiivista. Enää en talvella jäädy luihin ja ytimiin, vaan tuntuu, että siedän kylmää paremmin. Kesällä luultavasti myös kuumaa sietää paremmin. 

Sydämentykytyksen ei enää tunnu häiritsevästi ja ontto tunne rinnassa kadonnut. Tuntuu, että rinnan alla on nyt jotain "täytettä", eikä tyhjyyttä.

Jaksan jutella elävämmin ihmisten kanssa. 

Uskon, että oma ns. luonnollinen tila on koko ajan menossa parempaan päin, mutta ajattelen, että kohdallani lääkkeellinen apu on mahdollistanut minulle aikaisemman paluun työelämään ja mahdollisuuden elää normaalisti samalla kun hoidan itseäni kuntoon. Uskon, että lääke myös antaa voimaa tehdä tarvittavia muutoksia elämään, jotta se luonnollinen tila pikku hiljaa lähtee normalisoitumaan ja jossakin vaiheessa antaa myöden lääkkeen lopettamisen. 

Olen tyytyväinen lääkevasteeseen. 

Se auttoi silloin aikoinaan. Ei ollut ongelmaa kun lopetin lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla hyvä kokemus essitalopraamista! :) Taustalla siis yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosi (myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja lievää masennusta). Auttoi ehkä eniten juurikin sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Lopetuksesta en tiedä, kun lääkitys edelleen käytössä. Vuoden olen nyt sitä syönyt.

Sama lääke. Mulle määrättiin yöllisiin heräämisiin ja ahdistukseen. Olen ollut ahdistunut pitkään. Lääkettä olen syönyt 8kk. Auttaa minulla.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia. Auttoivat depressiooni, lopetin kun paranin.  Ei mainittavia aloitus- eikä lopetusoireita.

Käytin lääkitystä muutaman vuoden.

Oliko niistä oikeasti apua, jos jouduit käyttämään niitä muutaman vuoden ajan? Jos se lääke olisi ollut oikeasti tehokas , olisi vain muutaman viikon käytön jälkeen masennus parantunut,

Vierailija kirjoitti:

Ite mietin miten kauan vielä "kärvistelen" ja milloin otan nämä kokeiluun. Onko jollain yleistynyt ahdistuneisuus kadonnut kokonaan jonkun ssri-kuurin jälkeen? Miten pitkään söitte niitä? 

Kyllä ahdistunut on vähentynyt paljon. On ihanaa tuntea olonsa normaaliksi. Käy kateeksi ihmisiä, jotka ovat saaneet syntyä ilman ahdistusta. Terapeuttini sanoo, että olen opettanut aivoni ahdistumaan. Työstän sitä, mutta en ole valmis luopumaan lääkkeistä vielä. Puolen vuoden kuluttua voin olla valmis ajamaan lääkityksen alas.

Vaikeaan masennukseen ja ahdistuneisuuteen ensin essitalopram ja pari kk myöhemmin lisäksi voxra. Aluksi turrutti mielen , päässä ei siis käytännössä liikkunut mitään, mutta tämä oli toki kannaltani iso + koska ajatuksenuoksuni kävi aivan kierroksilla ja tämän myötä "rauhoituin" ja ahdistus lieveni. Paino hieman noussut ,mutta ne saa ajallaan pudotettua takaisin. Voxra kun tuli kuvioihin tupakka jäi hiljalleen pois.

Vuosia olin rämpinyt lääkevastaisesti ja yrittänyt pärjätä omillani. Jos en olis lääkitystä aloittanut, tuskin olisin tässä enää tätä teille kirjoittelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin SSRI viime lokakuun puolessa välissä ja on auttanut tosi paljon! Kiva, kun on luotu tällainen positiivinen keskustelu.

Lähdin hakemaan lääkkeistä apua, kun mulla oli ihan jäätävä unettomuus, mieliala todella masentunut ja vatsa ei toiminut ollenkaan.

Lääke on auttanut erittäin positiivisesti mielialaan. Näen tulevaisuuteen/ jaksan ajatella tulevaa ja tuntuu, että voin tehdä mitä haluan ja kaikki on mahdollista :) Työssä jaksan hyvin, eikä ole sellainen raskas fiilis, ei tarvitse puskea itseään viimeisillä voimilla eteenpäin jatkuvasti ja jaksaa jopa hymyillä. 

Jotakin positiivista olen huomannut myös vatsan toiminnassa.

Unta olen alkanut saamaan tammikuusta alkaen. Minulla on ollut mukana myös unilääke koko ajan. SSRI-lääkkeen aloitusoireena oli kuitenkin unettomuus ja se oli todella raastavaa, kun en alkuunkaan nukkunut ollenkaan öisin ja sitten SSRI-lääkkeen aloituksen sivuoireena tuntui, että

Kuuman sieto menee kyllä toisin päin tutkimusten mukaan. SSRI:tä syödessä kannattaa olla helteellä tarkkana, koska moni ei kestä silloin yhtä hyvin kuumaa kuin ilman:

https://www.seiska.fi/kotimaa/laulaja-evelinan-vakava-varoitus-jos-syo-…

Vierailija kirjoitti:

On pelkkiä hyviä kokemuksia. Vei hetkessä ärtyneen suolen oireet myös. Ei ole vielä purettu lääkitystä.

Sama täällä, vain hyviä kokemuksia. En panikoi eikä ole tuskaisia ahdistuksia. Itken, kun on itkun aika ja nauran, kun naurattaa, tunteet syviä, kuten rakkaus.  Syön loppuelämäni, nautin elämästäni muuten terveenä, ikää 70+++.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia, olo "normaali oma itseni", parantanut nukkumista ja vähentänyt ahdistusta. Ei lääkkeet tee kokemukseni mukaan ihmisestä robottia, normaalit tunne- ja mielialareaktiot, ilot ja surut.

Sehän se, kun turhat pelot ja liian vilkas mielikuvitus jäävät pois, niin ihminen voi hyvin. Jos ihmises tulee "zombie", on lääkemäärä liian iso. Pieni määrä jättää tunteet ja ilon elämään sekä oikean suhtautumisen vaikeuksiin.

Sertraliini auttoi itselläni pakko-oireiseen häiriöön. Oireet pysyivät miltei täysin poissa ja silloinkin kun niitä tuli, niin lievempänä. Lääkityksen purkaminen sujui ok, mutta oireet palasivat. Eivät ihan yhtä pahoina, kuin ennen lääkityksen aloittamista, mutta suhteellisen voimakkaina silti. Psykiatri vähän varoittelikin, että OCD:n kohdalla tilanne tulisi olemaan tämä. Ainoa haittavaikutus lääkkeen käytössä oli ruokahalun lisääntyminen, jonka myötä paino nousi.