Ahdistus on suuri, oksensin taas kun näin tilini tänään.
Jäin 1,5 sitten työttömäksi toimiston asiakaspalvelutehtävästä joka oli määräaikainen. Minulla ei ole korkeakoulutusta, minulla on todella paljon kokemusta kaupanalan tehtävistä.
En enää koskaan onnistunut työllistymään, seinä tuli vastaan. Olen peloissaan ja hukassa.
Raha tulee tukina niin järkyttävän vähän että se on joka päivä yhtä kolikon laskemista. Sos.tuki ei ole mahdollista saada, mutta se ei tarkoita sitä että olisi mukamas rahaa käytettävissä.
Jo ennen tätä oli palkka alle 2000, mut kuitenkin olin töissä. Mulla on niin pahaa olla, tuntuu että mitä enemmän yritän parantaa asian sen enemmän vajoan juoksuhiekkaan.
Ei ole velkoja eikä lainoja, ikä mulla 29v. Kulut myös nousevat, rahat eivät riitä vaikka olen taloudellisesti taitava.
Tämä köyhyys uuvuttaa ihan kamalasti. Työkkäristä en saa apua, kukaan ei ymmärrä tätä mun ahdistusta.
Pitääkö nyt mun tuhota terveyteni työttömyyden takia?
Kommentit (26)
Olet vielä nuori, kouluttaudu lisää.
Tuntuu että kukaan ei ota enää mua töihin. Kaikki 18 vuotiaat opiskelijat, eläkeläiset ja muualta tulleita (Filippiineistä) menevät rekryssä mun ohi.
Miksi en enää kelpaa?!
Mitä ihmettä, sullahan on elämä vasta edessä, ja silti kokemusta takana. Itse vasta valmistuin sinun ikäisenäsi, ilman käytännössä mitään työkokemusta. Lähde opiskelemaan jotain mieluista, mutta työllistävää ja kohtuullisesti palkattua alaa, ja yritä saada edes jotain osa-aika/ pätkätöitä samalla. Kannattaa pidemmän päälle.
Minäkin kehottaisin lähtemään opiskelemaan, olet vielä nuori. Tekstisi perusteella ajattelin, että olet 50-60-vuotias.
Ymmärrän, että pienet tulot ovat ongelma ja ahdistavat, mutta sinun iässäsi asialla on vielä tehtävissä jotain.
Mieleeni tuli myös, että onko paha olosi suhteettoman suuri suhteessa ongelmaasi? Jos näin, niin hae apua, muualtakin kuin työkkäristä:)
Mikset pääse esim. kaupan kassalle?
Ymmärrän sinua. Olin itse virallisesti työttömänä vain 2 kk valmistuttuani viime laman aikaan, mutta kävin kyllä läpi nuo kaikki tunteet. Kun ei ole näköpiirissä sitä narun päätä jota pitkin voisi edes aloittaa kiipeämisen, se tuntuu todella toivottomalta. Ja kun on jo pitkän aikaan säästänyt (itsekin säästin, opintotuilla ja ilmaisen harjoittelun palkoilla sai kyllä elää säkki suuta myöten) ei todellakaan ole mitään pahan päivän varoja enää jäljellä. Päinvastoin, kaikki on odotuksella uusista talvikengistä kummilapsen synttärilahjaan. Tilillä on vielä vähän rahaa, mutta sitä ei uskalla käyttää, jos suinkin pärjää niillä rikkinäisillä talvikengillä vielä muutaman viikon. Eikä edes se pieni tulo ole varmaa - aina on mahdollista, että jonkun viraston sisäisen liitteen häviämisen takia tuen maksupäivä lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen. Tuo varpaillaan eläminen on käsittämättömän kuluttavaa.
Oman pienen kokemukseni jälkeen en enää ihmettele, miten siitä huonosta asemasta on niin vaikea tehdä optimistisia suunnitelmia tulevaisuuteen. Melkein kaikesta oma-aloitteisuudesta rangaistaan vähentämällä tukia, ja joka kohdassa saa lähettää taas uusia selityksiä, lomakkeita ja odotella päätöstä tili tyhjänä. Tunsin itseni melkein rikolliseksi, mikä oli minulle ihan uusi kokemus.
Joka tapauksessa kannatan myös, että lähde opiskelemaan. Saisitko aikuiskoulutustukea? Jos et ole koskaan nostanut opintotukea ja opintolainaa, niitä saat ainakin. Ja huom! Koulutuksen tärkein anti ei välttämättä ole se pätevyys itsessään, vaan se että koulun kautta verkostoituu ja saa jalan oven väliin alalle. Kunhan pääset kouluun ja aloitat opinnot, sinua tullaan kohtelemaan yhteiskunnan taholta jo paljon paremmin. Hyvin todennäköistä myös, että pääset sen tuloksena töihin.
Epätoivo ja masennus varmaan näkyy sinusta heti päällepäin ja huono itsetunto. Pää pystyyn, selkä suoraan ja iloisella mielellä työtä hakemaan. Taatusti noin nuorelta onnistuu. Minunkaltainen äksy keski-ikäinenkin pääsis töihin suht helposti mutta minua ei vain kauheasti kiinnosta työnteko.
Kannattaa olla selvillä omasta tilanteesta ja omista oikeuksista. Sulla on oikeus palkkatukeen, kannattaa hyödyntää.
Siis kuinka kauan sitten, 1,5 vuotta vai kuukautta?
Tehtaat hakevat jatkuvasti porukkaa. Lähes jokaisella paikkakunnalla on niitä. Ja ei todellakaan tarvitse mitään alan koulutusta, koska on muutenkin vaikea saada porukkaa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla selvillä omasta tilanteesta ja omista oikeuksista. Sulla on oikeus palkkatukeen, kannattaa hyödyntää.
Oletin siis että olet ollut työttömänä 1,5 vuotta kun noin alamaissa olet.
Lisään että hankkeiden kautta voit vielä työllistyä helposti vaikka olisit ollut kuukausia työtön. Omalla paikkakunnalla on ollut muutamia paikkoja auki mm. toimisto/sihteeri/asiakaspalvelija hommaa järjestöissä, ja näissä siis kriteerit on että olet työtön työnhakija ja ikää 18-29v. Näiden hankkeiden kautta järjestö saa 100% palkkatuen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että kukaan ei ota enää mua töihin. Kaikki 18 vuotiaat opiskelijat, eläkeläiset ja muualta tulleita (Filippiineistä) menevät rekryssä mun ohi.
Miksi en enää kelpaa?!
Voi olla että olet hakenut ns. vääränlaisia paikkoja, jos muut menevät sun ohi. Haetko osaamistasi vastaavaa työtä? Kuulostaa, että haet osaamistasi helpompaa, joihin kelpaa ”kuka vaan”....
Miksei rahat riitä? Oletan että saat työttömyystuen käteen joku 700e ja asumistuen ainakin 300e?
Ei se tarkoita, että jos nyt on tiukkaa niin koko elämä sitä tulee olemaan. Ajat on haastavat, koska korona lomauttaa järkysti ihmisiä, mutta juuri siitä syystä nyt on oiva aika lähteä opiskelemaan. Pidemmän päälle työttömyys tietysti saa epätoivon valtaan, mut ei siinä auta muuta kuin yrittää niin pitkään, että onnistuu. Kannattaa laskea duunien suhteen rimaa ja ottaa joku huonompi homma vaikka vain siksi aikaa, että saa taloudellista helpotusta ja itsevarmuutta taas työnhakuun. Tsemppiä!
Kannattaa pyrkiä sähkäriksi tai putkariksi. Töitä riittää taatusti aina.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyrkiä sähkäriksi tai putkariksi. Töitä riittää taatusti aina.
Tämä. Opiskelin kaksi vuotta sähköasentajaksi ja työt ei lopu.
Vierailija kirjoitti:
Mikset pääse esim. kaupan kassalle?
Hankalaa on päästä, jos ei hae.
Käypä vaikka kyselemässä jos saisit sosiaalitoimistosta aikaa. Jos saat fiksun työntekijän, niin voi lähteä kanssasi purkamaan tuota tilannetta ja tunnelmaasi. Joku ulkopuolinen keskusteluapu olisi nyt paikallaan.
Sosiaalitoimi on muutakin kuin rahanruinausta varten, joten rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä.
Myös terveysasema voisi olla toinen vaihtoehto, koska kuulostaa ahdistukselta ja masennukselta, vaikka syy olisikin ihan elämäntilanteessa. Keskusteluapu on paikallaan. Älä suostu ihan ekana syömään niitten pillereitä, koska ne ei auta oikein ketään.
Opiskele hoitajaksi. Töitä on ja kun löydät hyvän työpaikan, ei työssäkään ole valittamista.
Mikset muka onnistu työllistymään? Kyllä se onnistuu vielä 😊