Lue keskustelun säännöt.
40v., suhteessa ja haluaisinkin lapsen. Mies ei halua. Mitä tekisit?
02.02.2021 |
Ymmärrän kyllä, että vaikka tällä hetkellä olisin suhteessa, jossa toinenkin osapuoli haluaisi lapsen, se yritys ei välttämättä tuottaisi tulosta.
Mutta tilanne on vaikeampi, tämä mies ei halua lasta. Pitäisi siis jättää mies ja toivoa, että kohdalle sattuisi joku mies, joka haluaisi yrittää, vaikka se ei välttämättä minun iässäni todennäköistä ole. Ja tietysti vielä niin, että nyt sitten tapaisin jonkun, olisimme yhdessä jonkun aikaa ja olisimme sitä mieltä, että kaikki on kohdallaan lapsen hankkimista varten.
Asia on kuitenkin minulle kipeä. Kello tikittää.
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (95)
Kauanko olet nyt tämän asian parissa kipuillut eli milloin lapsikuumeesi alkoi? kysyn siksi, että ymmärtäisin, onko kyseessä hormonaalinen päähänpisto vai oletteko jo vaikkapa vuoden verran asiasta keskustelleet.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan haluavani nelikymppisenä lasta. Päinvastoin! Lapsi oli aikuistumassa ja niin paljon kuin hänestä olin nauttinutkin niin oli ihanaa, että pikkulapsivaihe oli jo takana. Nyt kun olen puolivälissä kuuttakymmentä, en osaa kuvitellakaan, että minulla olisi vastuullani teini-ikäinen.
Oletko ajatellut asioita ja elämääsi 20 vuotta eteenpäin? Sitä, mitä kaikkea lapsi toisi tullessaan ja että itse olisit vaihdevuosissa samaan aikaan kuin hän ehkä alkaisi tulla murrosikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuo tilanne 20 vuotta sitten. Valitsin miehen ja jätin vauvahaaveet. En ole katunut.
Kyllä ainoa realistinen vaihtoehto sinulla on hedelmöityshoito yksin. Ystäväni oli vastaavassa tilanteessa, meni lopulta yksin hoitoihin, mutta omista munasoluista ei enää saatu aikaan lasta. Sai sitten lapsen lahjasiittiöillä ja lahjamunasolulla. Mahdollisuus biologiseen lapseen voi sinulla olla jo mennyt, mutta lahjasoluilla voit saada lapsen. Toki omillakin voi ensin yrittää, mutta kannattaa varautua pettymyksiin ja siihen, että yli 40-vuotiailla yli puolet alkaneista raskauksista päättyy keskenmenoon.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet nyt tämän asian parissa kipuillut eli milloin lapsikuumeesi alkoi? kysyn siksi, että ymmärtäisin, onko kyseessä hormonaalinen päähänpisto vai oletteko jo vaikkapa vuoden verran asiasta keskustelleet.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan haluavani nelikymppisenä lasta. Päinvastoin! Lapsi oli aikuistumassa ja niin paljon kuin hänestä olin nauttinutkin niin oli ihanaa, että pikkulapsivaihe oli jo takana. Nyt kun olen puolivälissä kuuttakymmentä, en osaa kuvitellakaan, että minulla olisi vastuullani teini-ikäinen.
Oletko ajatellut asioita ja elämääsi 20 vuotta eteenpäin? Sitä, mitä kaikkea lapsi toisi tullessaan ja että itse olisit vaihdevuosissa samaan aikaan kuin hän ehkä alkaisi tulla murrosikään.
En tiedä, onko itselleni tässä hyödyllisin näkökulma se, että joku, joka on saanut lapsen jo nuorempana, kertoo, että ei enää nelikymppisenä haluaisi lasta ja sen tuomia asioita. Miten mielestäsi voin tietää kaiken, mitä elämä lapsen kanssa tuo tullessaan? Kysyikö joku sinulta saman kysymyksen kun olit parikymppinen ja osasit vastata kuinka olet suunnitellut sinun ja lapsen elämän? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että joku muka tosissaan kyselee täällä tiistai aamuna, tuollaista.
Etkö ole ap töissä, vai miten voit palstailla keskellä viikkoa?
Vai palstailetko töissä?
Ja jos ei itse tiedä, haluaako miehen vai lapsen, niin miten sen muut voisivat tietää?
Tyhmä provo ja kyllästyttävä, koska on niin yleinen ja toistuva aihe täällä.
Vierailija kirjoitti:
Että joku muka tosissaan kyselee täällä tiistai aamuna, tuollaista.
Etkö ole ap töissä, vai miten voit palstailla keskellä viikkoa?
Vai palstailetko töissä?
Ja jos ei itse tiedä, haluaako miehen vai lapsen, niin miten sen muut voisivat tietää?
Tyhmä provo ja kyllästyttävä, koska on niin yleinen ja toistuva aihe täällä.
No minäpä saan ihan palkkaa palstalla roikkumisesta, oletko kateellinen? :D Ja onko tullut mieleen sellaiset asiat kuin vuorotyö tai vapaapäivä? T. Ei AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä et voi pakottaa, joten vaihtoehtosi ovat erota ja etsiä uusi mies, etkä sittenkään välttämättä saa lasta, tai sitten menet suoraan hoitoihin.
Olen itse kyllä vähän samaa mieltä, että vaikka lapsista on iloa, niin tässä 51 veen iässä alkaa jo väsyttää kyttäillä 17-veen seikkailuja viikonloppujen öissä. Olla passissa ja hakea teiniä kolmelta yöllä jostain 50 km päästä kotoa, kun on tullut vähän kavereiden kanssa reissailtua ja ne 18-v. täyttäneet on tarjonneet viinaksia ja viimeinen bussi meni jo......
Että funtsi tarkkaan. Itse olisit silloin noin 58 v. Jaksatko? Ja oletko edes hengissä silloin? Sorry aika hapan pohdinta, mutta mun läheinen kuoli viime vuonna 54-vuotiaana syöpään. Hän sanoi silloin kun sairaalapedin äärellä juteltiin, että onneksi tuli nuo lapset tehtyä nuorena, ei tarvitse surra että miten ne pärjää, kun ovat aikuisia ja töissä. Toinen minun ikäinen ystävä sanoi kerran kahden kesken, että hän teki lapsen uuteen liittoon 41-veenä ja sanoo yhä, että olisi pitänyt harkita tarkemmin. Lapsi on keskivaikea ADHD-tapaus ja oma jaksaminen on tiukoilla.
Että funtsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että joku muka tosissaan kyselee täällä tiistai aamuna, tuollaista.
Etkö ole ap töissä, vai miten voit palstailla keskellä viikkoa?
Vai palstailetko töissä?
Ja jos ei itse tiedä, haluaako miehen vai lapsen, niin miten sen muut voisivat tietää?
Tyhmä provo ja kyllästyttävä, koska on niin yleinen ja toistuva aihe täällä.
Minä palstailen täällä työajalla päivittäin, saan palkkaa 4500 € / kk ja nautin muutenkin varsin laajasta vapaudesta hommieni hoitamisen suhteen.
Ja aloittajahan tietää haluavansa molemmat ja pyytää näkemyksiä, koska ymmärtää että niissä on ristiriita.
Jos mies ei lasta halua, on täällä ollut kaksi oikeaa neuvoa: yrittää hankkia lapsi yksin (mahdollisesti lahjasolujen avulla) tai hyväksyä se, että lasta ei tule. Kannattaa kuitenkin punnita myös näitä:
- suhteen jatkumisesta loppuelämän ajan ei ole taetta, vaikka lasta ei yritettäisi
- sijaisvanhemmuuden tai tukiperhetoiminnan kautta on myös mahdollista kokea vanhemmuutta (ei toki sama kun oma vauva), tämä tietenkin vaatii myös molempien halun jos suhteessa pysyy
- hedelmöityshoidot voivat olla kalliita ja hyvin rankkoja
- toisaalta jopa Johanna Tukiainen tuli luonnollisesti raskaaksi yli nelikymppisenä, joten ei ole mahdotonta
onnea matkaan AP. Onnellinen elämä on mahdollista, kävi lapsihaaveen kanssa miten vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että joku muka tosissaan kyselee täällä tiistai aamuna, tuollaista.
Etkö ole ap töissä, vai miten voit palstailla keskellä viikkoa?
Vai palstailetko töissä?
Ja jos ei itse tiedä, haluaako miehen vai lapsen, niin miten sen muut voisivat tietää?
Tyhmä provo ja kyllästyttävä, koska on niin yleinen ja toistuva aihe täällä.
No minäpä saan ihan palkkaa palstalla roikkumisesta, oletko kateellinen? :D Ja onko tullut mieleen sellaiset asiat kuin vuorotyö tai vapaapäivä? T. Ei AP
tai etätyö. silloinhan on melkein koko päivä aikaa somettaa. tietenkin jonkun verran etätyöajasta kuluu myös syömiseen, kokkaamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, lumitöihin, kävelylenkkiin, jumppaan ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet nyt tämän asian parissa kipuillut eli milloin lapsikuumeesi alkoi? kysyn siksi, että ymmärtäisin, onko kyseessä hormonaalinen päähänpisto vai oletteko jo vaikkapa vuoden verran asiasta keskustelleet.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan haluavani nelikymppisenä lasta. Päinvastoin! Lapsi oli aikuistumassa ja niin paljon kuin hänestä olin nauttinutkin niin oli ihanaa, että pikkulapsivaihe oli jo takana. Nyt kun olen puolivälissä kuuttakymmentä, en osaa kuvitellakaan, että minulla olisi vastuullani teini-ikäinen.
Oletko ajatellut asioita ja elämääsi 20 vuotta eteenpäin? Sitä, mitä kaikkea lapsi toisi tullessaan ja että itse olisit vaihdevuosissa samaan aikaan kuin hän ehkä alkaisi tulla murrosikään.
Minä olen nelikymppinen teinien äiti enkä voisi kuvitellakaan vauvaa - mutta siksi, kun niitä lapsia jo on.
Ihan eri tilanne kuin ap:lla.
Mies halusi lapsen mutta ilmeisesti muutti ajan saatossa mieltä ja oli suorastaan järkytys kun tulin raskaaksi . Otin sen asenteen että että jättäkööt mutta lapsen halua. Tuli erokin muutamia vuosia myöhemmin. Ei oo katumista, paljosta olisin jäänyt paitsi. ps. olin jo nk vanhempi ens synnyttäjä, kaikki meni hyvin sektiolla ja muutenkin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tää on helppo. Hyvä parisuhde on paljon tärkeämpää kuin lapsen saaminen.
Mutta voi olla, että suhde ei voi olla hyvä, jos olen katkera. ap
Ainoastaan jos mies on sulle vuosia luvannut, että hänkin haluaa lapsen, ja sitten kieltäytyykin, on sulle oikeus olla katkera. Jos hän on koko ajan sanonut ettei halua lasta, niin hänellä tässä nyt oikeus olla katkera, koska sinä alat vaatia lasta, vaikka tiesit ettei hän halua.
Kannattaa tiedostaa riski esim. yksinäinen vanhemmuus ei ihan terveen lapsen kanssa. Kyllä moni saa lapsen 40 v. Onko tukiverkkoja yhtään ja voiko niihin luottaa, miten työ ja toimeentulo yksin jos lapsi on erityistarpeinen tai vaikka ei olisikaan. Tiedossa oleva isä on tärkeä lapselle. Näkyykö sinussa jo ikä, tuleeko lapsi kiusatuksi vanhan äidin takia. Ja tosiaan itse sain ns vanhana lapsen vähäisillä tukiverkoilla niin tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Miestä et voi pakottaa, joten vaihtoehtosi ovat erota ja etsiä uusi mies, etkä sittenkään välttämättä saa lasta, tai sitten menet suoraan hoitoihin.
Olen itse kyllä vähän samaa mieltä, että vaikka lapsista on iloa, niin tässä 51 veen iässä alkaa jo väsyttää kyttäillä 17-veen seikkailuja viikonloppujen öissä. Olla passissa ja hakea teiniä kolmelta yöllä jostain 50 km päästä kotoa, kun on tullut vähän kavereiden kanssa reissailtua ja ne 18-v. täyttäneet on tarjonneet viinaksia ja viimeinen bussi meni jo......
Että funtsi tarkkaan. Itse olisit silloin noin 58 v. Jaksatko? Ja oletko edes hengissä silloin? Sorry aika hapan pohdinta, mutta mun läheinen kuoli viime vuonna 54-vuotiaana syöpään. Hän sanoi silloin kun sairaalapedin äärellä juteltiin, että onneksi tuli nuo lapset tehtyä nuorena, ei tarvitse surra että miten ne pärjää, kun ovat aikuisia ja töissä. Toinen minun ikäinen ystävä sanoi kerran kahden kesken, että hän teki lapsen uuteen liittoon 41-veenä ja sanoo yhä, että olisi pitänyt harkita tarkemmin. Lapsi on keskivaikea ADHD-tapaus ja oma jaksaminen on tiukoilla.
Että funtsi.
Kuolee ne nuoret äiditkin ja nimenomaan vanhempana on parempi kärsivällisyys, enemmän aikaa ja rahaa kasvattaa lasta. Oman elämänkokemuksen kasvaminen auttaa.
T: 44-vee odottava äiti, joka tuntee, että tämä odotus on seesteisempi kuin aiemmat. On valmis ihan mihin vaan.
Ota yhteys hedelmöityshoitoja tarjoavaan klinikkaan ja kerro tästä miehelle. Joko tulee ero ja voit hankkia lapsen yksin tai mies muuttaa mielensä ja yritätte lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa riski esim. yksinäinen vanhemmuus ei ihan terveen lapsen kanssa. Kyllä moni saa lapsen 40 v. Onko tukiverkkoja yhtään ja voiko niihin luottaa, miten työ ja toimeentulo yksin jos lapsi on erityistarpeinen tai vaikka ei olisikaan. Tiedossa oleva isä on tärkeä lapselle. Näkyykö sinussa jo ikä, tuleeko lapsi kiusatuksi vanhan äidin takia. Ja tosiaan itse sain ns vanhana lapsen vähäisillä tukiverkoilla niin tiedän mistä puhun.
Kiitos tästä kommentista. Minulla on kaveri, joka sai lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Tiedän, että hänellä on juuri myös välillä ollut vaikeaa sovittaa yhteen työtä ja lapsen hoitoa. ap
Vierailija kirjoitti:
Että joku muka tosissaan kyselee täällä tiistai aamuna, tuollaista.
Etkö ole ap töissä, vai miten voit palstailla keskellä viikkoa?
Vai palstailetko töissä?
Ja jos ei itse tiedä, haluaako miehen vai lapsen, niin miten sen muut voisivat tietää?
Tyhmä provo ja kyllästyttävä, koska on niin yleinen ja toistuva aihe täällä.
Tämä ei ole provo ja olen tällä hetkellä vapaalla. ap
Ei kummallakaan. ap