Veljeni siskon eskariin meneva tytto pitaa viela unilelua. Olen yrittanyt heille puhua, etta vahitellen yrittaisivat vieroittaa tyton unilelusta. Iso flikka jo on, ettei unilelua

jota pidän kainalossa, jos mies on poissa tai liian hikinen..heh

muistan kun halusin sitä pantteria jo pienenä. sillon se oli muka liian kallis. nyt sen sain 28 veenä.

Mulla on nalle kainalossa jos mïes on työmatkoilla. Ja tiedän muutaman aikuisen jolla on unikaveri.

Itse työskentelen päiväkodissa myös eskareiden parissa;

Ja jokaisella eskarilla on vielä unilelu .. Jos ei ole niin halutessaan saa lainata päiväkodin.

Mitä asia sulle kuuluu??? Niin ja pitäähän satujen lukeminenki lopettaa kun se on niin lapsellista jne jne

t : eskariope

Miksi ihmeessä pitäisi rakkaasta lelustaan luopua??

Itse asiassa niitä on tällä hetkellä kaksi (miehen ja lapsen lisäksi). Unilelut pyörivät sängyssä muun sakin seassa. :) Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että unilelun käyttöön on jokin ikäraja.

Äidin mielestä se on suloista, musta se on karmivaa. Asuu edelleen kotona. Niin että itsenäistymisteoria sopii hyvin tähän tapaukseen.

Tää onkin ilmeisesti provo....

Ehkä ap on saanut perisuomalaisen karun kasvatuksen ja sen takia ihmettelee noinkin luonnollista ja ihanaa asiaa kuin unilelu...

lapsen vanhempien asioita noi tollaset asiat, ei ulkopuolisen voi eikä ole sopivaa puuttua

Joten mitä vikaa siinä on?

Kaikki kaveritkin tietää, että laahaan vieläkin mukanani sitä samaa unikaveria mitä viimeiset n. 25 vuotta.

ja olen edelleen vihainen naapurille joka nauroi meidän 7v:lle unirasusta. Jos uni tulee paremmin unilelu kainalossa/unirasu poskella, niin hyvä juttu: se on lapselle turvallisuuden ja tutun olon tuoja.