Jotenkin uskomatonta, että Suomessa voi oppilasta kiusata koko kouluajan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohisalokin on sitä mieltä, että kiusaajaa ei saa siirtää toiseen kouluun, koska kiusaajalla on paha olla ja ihmisoikeudet. Silloin kiusatun pitää vain kestää, koska aikuisten mielestä kiusaaja on se todellinen uhri.

Poikani kiusaajat pääsi koulukuraattorille ja -psykologille, meille todettiin, että "koulun resurssit on nyt käytetty, voitte ostaa yksityiseltä nämä palvelut".

Varmasti monella kiusaajallakin on paha olla (tuskin kaikilla) mutta pitäisi joko laittaa tällaiselle tyypille aikuinen koulupäiväksi ja -matkoille mukaan katsomaan ettei kiusaamista tosiaankaan pääse tapahtumaan, tai siirtää kyseinen yksilö toisaalle, jos ei kerralla mene sanominen perille. Ehkä kannattaisi harkita onko koti kykenevä kastatustyöhönsä, jos oireilee kovinkin pahoin.

Ennen vanhaan tämä ongelmaporukka lähetettiin tyttö- tai poikakotiin. Nykyisin hän näitä ei edes ole.

Ennenvanhaan näille häiriköille oli tarkkailuluokka. Sinne pantiin kaikki liimanhaistelijat ja muu ongelmasakki vaivaamasta luokan opiskelua.

Sitten oli erityiskoulut heille, jotka sitä tarvitsivat. 

Ja kaikkein pahimmat pantiin kasvatuslaitokseen. Siellä viimeistään piti oppia säännöt ja tavat. Lopullinen sijoitus oli vankila.

Kai se onnistuu, jos ei kerro kenellekään, että minua kiusataan.

Jollei tiedä vanhemmat eikä huomaa opettajat (jos on 800 oppilasta, niin saattaapihan tuo olla hankalaa kaiken muun työn keskellä). Erityiskoulut ja tarkkikset on lakkautettu ja kaikki lykätään yli-isoihin luokkakokoihin. Rottakokeissakin on näytetty, että liika ahtaus ajaa rotat syömään toisiaan.

No, rahaa säästyy johonkin hyödyllisempään, kuten vaikkapa liberialaisen ihmissyöjän tapauksen oikeuskäsittelyyn Suomessa.

Ei todellakaan ole mikään uusi ilmiö. Terveisin saman kokenut, läpi peruskoulun, toisen asteen ja korkeakoulun. Onneksi nykyään työelämässä ei mitään ongelmia.

Oppivelvollisuus, käytännössä koulupakko. Mutta ei turvaa.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Tytöt usuttavat poikia kiusaamaan. Kaikki kiusaaminen on tytöistä lähtöisin.

Ei juma. Mä pitelin tällaista helkkarin kiusaamiskonetta suunnilleen valjaissa, että pysyi paikallaan ja käskin tukkimaan turpansa, silti oikein kuulin miten sillä alkoi tulla tylsää ja paine nousi päässä purkautuakseen ivajollotuksena ilmoille. Se oli päiväkodista asti pitänyt sitä shoutaan, koko ajan sama kohde, eikä se lukiossakaan edes tajunnut yhtään miten muut hänet näkee. 

Jotenkin vaikea ajatella, että tyttöjen usutuksia olisi ikinä siinä tarvittu. Se jätkä vain oli rakennettu kuin höyrykone. Aamulla riittävästi energiaa luukusta sisään ja muuta purkautumiskanavaa ei höyrylle näyttänyt olevankaan kuin se ivanaukupilli.

Pitäisi varmaan soittaa ja kysyä, joko on viiskymppisenä tullut oivalluksia. 

Vierailija kirjoitti:

Oppivelvollisuus, käytännössä koulupakko. Mutta ei turvaa.

Miksi?

Koska raha ja säästöt.

Kouluihin voisi oikeasti palkata vartijoita, jotka hoitelisivat sellaiset ihmissuhde-, sääntöjenkunnioitus- ja käytösongelmat, joihin kiusaajan kotona on totuttu.

Jos mun lasta kiusattaisiin koko ajan eikä asiaan saataisi puuttumisesta huolimatta muutosta, totesin että lapsi ei sitten tule kouluun kun te ette pysty huolehtimaan hänen turvallisuudestaan. En lähettäisi lasta rääkättäväksi.

"Oppivelvollisuus, käytännössä koulupakko. Mutta ei turvaa.

Miksi?"

Todella hyvä kysymys. Tuskinpa oikeaa vastausta siihen löytyy tälläkään kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nyt opettajalla voi olla mitään velvollisuutta ottaa yhteyttä vaikkapa kuraattoriin, eihän?

Opettajalla ei ole valtuuksia mennä kertomaan yksittäisen oppilaan asioita kuraattorille ilman oppilaan ja huoltajan lupaa. Ette tiedä tätä ja siksi haukutte turhaan opettajia.

Voi tehdä lasun. Sen voi tehdä nimettömänäkin jos huolettaa. 

Höpöhöpö. Viran puolesta ei voi tehdä nimetöntä lasua. Lasun tekemiseen on oltava oikea syy. Pahimmillaan mammat valittaisivat, että se on tehty kiusalla.

Minua kiusattiin päiväkodista lukioon asti. Lukiossa ei enää fyysisestä, mutta henkisesti. Vanhempani käyttivät myös monenlaista väkivaltaa kotona. En päässyt sijaiskotiin, vaikka kuinka rukoilin.

Voi ilmoittaa poliisille. Kunnianloukkauksesta saa sakkoja.

Jos olisit opettaja ja kuulisit oppilas A:lta ja hänen huoltajaltaan, että oppilas B kiusaa toistuvasti ja samaan aikaan kuulisit oppilas B:ltä ja hänen huoltajaltaan, että oppilas A kiusaa toistuvasti, niin mitä tekisit? Et olisi omin silmin nähnyt yhtäkään tilannetta. Oppilas A:n olisit kuullut sanovan useaan kertaan, että äiti ja iskä on käskenyt antaa aina vähintään samalla mitalla takaisin. Oppilas B on kertonut, että hänen ja oppilas A:n vanhemmat ovat riidoissa keskenään ja A:n vanhemmat ovat käyneet huutamassa heidän ovellaan.

Niin miten koulun tulisi tämä kuvio arvoisan AV-raadin mielestä ratkaista?

Ihan vaan kaverin puolesta totean, että harvassa on sellaiset selkeät kiusaamistapaukset. Mutta jokainen sellaisista on liikaa ja niihin täytyy puuttua! Toki näitä sekavampiakin vyyhtejä selvitellään, jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan näille häiriköille oli tarkkailuluokka. Sinne pantiin kaikki liimanhaistelijat ja muu ongelmasakki vaivaamasta luokan opiskelua.

Sitten oli erityiskoulut heille, jotka sitä tarvitsivat. 

Ja kaikkein pahimmat pantiin kasvatuslaitokseen. Siellä viimeistään piti oppia säännöt ja tavat. Lopullinen sijoitus oli vankila.

Näin oli vielä 80-luvulla. Nykypäivänä on inkluusio, jossa tarkkiskama on sullottu taviskouluihin ottamaan oppia normikansalaisista tullakseen itsekin sellaisiksi. Vaan eipä näytä toimivan. Hitaatkin laitettiin taviskouluihin mutta kuka heitä siellä ehtii opettaa, kun ei niitä luvattuja koulunkäyntiavustajia ja erityisopettajia tullutkaan heidän mukanaan. Sinnepä hukkuvat ja putoavat kelkasta.

Kaiken seurauksena on hälinää, meteliä, lintsaamista, vit tuilua ja hakkaamista. Ei ole herkkua olla opettaja tänä päivänä, jos ei oppilaskaan.

Kun ei saa kieltää.

Mitä ihmeellistä siinä on? Päin vastoin, jo päiväkodissa kiusatuksia ja syrjityksi joutunut tulee olemaan sitä koko kouluaikansa, viimeiseen ammattikoulu- tai yliopistovuoteen saakka.

Eikä kukaan puutu asiaan. Toisaalta syy voi olla joskus kiusatussa itsessään. Mutta onko se lapsen vika, että ei missään opeteta sosiaalisia taitoja ja miten päästä eroon luontaisesta ujoudesta, joka altistaa kiusaamiselle tai ainakin syrjimiselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lasta kiusattaisiin koko ajan eikä asiaan saataisi puuttumisesta huolimatta muutosta, totesin että lapsi ei sitten tule kouluun kun te ette pysty huolehtimaan hänen turvallisuudestaan. En lähettäisi lasta rääkättäväksi.

Koulu tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Sinä ja lapsi joudutte niiden kynsiin jatkuvasti todistelemaan että kyse ei ole sinun huonosta vanhemmuudesta vaan koulun vaarallisuudesta. Sinä ja lapsi käytte terapiassa, kiusaajat jatkavat rehtorin paaponnan alla kunnes jotain todella pahaa tapahtuu. Rehtori ei tietenkään ikinä ole sinun kanssasi missään keskusteluyhteydessä vaan piiloutuu ja lähettää tapaamisiin alaisensa. Mikään ei muutu, lapsesi on saanut loppuelämänsä trauman ja rehtori ja koulu mainostaa kuinka ihana ympäristö monikulttuurinen koulu on. Uhreista ei kukaan välitä. Sinun lapsesi jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Valta on kiusaajilla. Opettajat ovat ihan kädettömiä asian suhteen.

Opettajien ammattikunta on vahvasti naisistunut. Samoin kuin oikeuslaitos.

Edellisessä ei pystytä takaamaan kaikkien koululaisten oikeutta turvalliseen koulunkäyntiin. Jälkimmäisessä jutut venyvät ja vanuvat kunnes vanhenevat - tai sitten ratkaisu saadaan monen vuoden odottamisen jälkeen.

Suomalaisen median naisistumisesta en nyt viitsi edes puhua.....Helsingin Sanomatkin alkaa olla jonkinasteinen ihmissuhdeläpyskä nykyään.

Kai me tätä ollaan haluttukin.

Suomi on tutkimuksissa ollut Euroopan maista työpaikkakiusaamisen ykkösmaa. Joten ei se kiusaaminen lopu, vaikka koulut olisi käytykin.

Ei varmaan kaikki kiusatut enää edes tajua mikä kaikki on kiusaamista, jos se vaan jatkuu ja jatkuu. Ei ehkä enää muista, että asiat voisi olla paremminkin.