Miksi mainostajat keksivät epäsanoja?

Ärsyttävät epäsanat jäävät mieleen, minkä juuri itsekin todistit.

Tässtä tuolista orgastinen nautinto. Tämä tuooli kestää niin pitkäään että se tulee olemaan viiimeinen leposijasi.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävät epäsanat jäävät mieleen, minkä juuri itsekin todistit.

Jäävät mieleen ja eivät mitenkään hyvässä mielessä, mielikuva ei houkuttele ostoksille vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävät epäsanat jäävät mieleen, minkä juuri itsekin todistit.

Tuo mieleen painuminen keinolla millä tahansa on jotenkin 70-80 luvun mainoslogiikkaa kun mainostelevisiolla oli vaan jonkinlaiset omat slotit ylen kahdella kanavalla.

Koska mainostus ja käyttämanuaali ajaa eri funktioita. Jälkimmäinen on informatiivinen ja täten asiallinen, markkinoinnin on lähtökohtaisesti tarkoitus olla huomiota herättävää.

Autsista oli sentään hyvä epäsana. Ei ärsytä vieläkään

Koska epäsana, kuten "halpuutus" luo mielikuvan, että kauppa halvensi hintoja, vaikka todellisuudessa ei halventanutkaan, mutta kukaan ei pääse syyttämään valheellisesta mainonnasta.

Vähän seuraan ja tutkin mainoksia enkä töllyäkään enää viiteen vuoteen oo katellu mutta yksi jäi mieleen vuosien takaa, en muista tuliko töllöstä vai lukiko paperimainoksessa: Ei edullinen vaan HALPA!" . Osimolleeen noin se meni. En muista mitä mainostettiin ja mainostajan onnihan se on. Edullinen olisi ollut sekä hyvä että halpa mutta jos on vain halpa niin ei se isoja lupaa

Ne hakevat huomiota. Kaikki idioottimainen jää mieleen ja tuoteet saa mainosta. Kuluttaja huomaa tuotteen kaupassa ja samalla tulee mielikuva niistä idioottimaisista sanaleikeistä, jotka ovat jääneet mielenpohjalle ärsyttämään.

Ne mainosmikot koittavat olla nokkelia.

Minua ärsyttää omistusliitteiden poisjättäminen. Se on huonoa suomea.

"Sun auto." 

"Mun makuun."

Ja ne muka-omaperäiset, kähisevä-ääniset naispuhujat. Kuin joku tupakin- ja viskinvetäjä, joka on huutanut koko terassi-illan ajan.

Aika monet mainokset käännetään englannista (tai muusta alkuperäiskielestä) ja lopputulos on usein aika karsea. Ostetaan halpa käännös tai sitten käännetään itse jossain maahantuontiyrityksen takahuoneessa, ja jälki on sen mukaista.

Jossakin mainoksessa prosentti-sanasta käytettiin sanaa pinna. Tyyliin: alennusta 30 pinnaa. Pinnat on sängyssä ja pyörässä!

Aivottomat meikkipelle pissikset tekee  nykyajan mainokset, ja sen huomaa.

Yhdemmäisyys piti Englannista vääntää kun muka täällä kuvaavaa sanaa ja yhteisolo ei sitten kait kovin trendikäs mitä täällä käytetty? Halpuutus kait sitten kun halventaminen taas jostakin muussa yhteydessä negatiivinen?

Minua ällöttää kaikkialla käytetyt teennäiset verbi-nimet: Kohtaamo, Ohjaamo, Vastaamo, Kohkaamo, Rassaamo, Paskaamo...

Anttilan "erinomanlainen" oli kammottavuudessaan ihan omaa luokkaansa.

S-ryhmähän noita suosii.

Yrittää hämärtää sitä että Lidl on halvin.

Noloa.

Miten olisi edukas?

Hymypuhutut mainokset on kyllä aika syvältä. Yy muuttuu iiksi ja äm veeksi

Kieli kehittyy. Niinhän 1800-luvullakin keksittiin päästä ties kuinka monta sataa sanaa.