En kehtaa hakea vakkaripaikkoja, koska minua ei valita koskaan

Voimia sinulle! Itsekin olen kokenut joskus vastaavaa. Olet kuitenkin jaksanut työskennellä/sijaistaa 10 vuotta siellä samaisessa paikassa tuon ahdistavan kelpaamattomuuden tunteen kanssa. Se jo itsessään kertoo, että et kuitenkaan oikeasti ole heikoimmassa päästä tai kelpaamaton:) Vika ei ole sinussa! Varmasti olet herkkä ihminen, etkä halua lähteä "kyynerpäätaktiikkajyrien" kanssa kilvoittelemaan. Vika on vääristyneessä työelämässä, joka on mennyt sairaaksi taistelukentäksi ja kilpajuoksuksi. Siellä suositaan kylmiä, tuloksellisia ja virheettömiä robotteja, jotka jyrää muut alta pois, eivätkä itsekään ole onnellisia. Siinä yksi syy miksi töissä ahdistustaan ja voidaan pahoin.

Tuttava haki kolmatta kertaa ja samaan tiimiin. Tuli valituksi.

Miksi sinua ei valita?

Olet tietenkin kysynyt.

Kiitos. Olen ajatellut, etten ole tarpeeksi hyvä oikeaksi työntekijäksi. Määräaikaisista on pulaa, joten siihen kelpaa tällainen huonompikin. Muut on vakinaistettu vuodessa. En ole saanut mitään selkeää vastausta siihen, miksi en kelpaa. En kehtaa hakea ulkopuolellekaan töihin, koska en pääse minnekään.

Tiedän olevani liian herkkä ja en kai sitten sovi tälle alalle tai yleensäkään työelämään. En osaa vaatia mitään ja jään muiden alle. Kärsin nykyään ankarasta itseinhosta ja poden syyllisyyttä olemassaolostani.

Ap.

Oletko terveydenhuolto alalla?. Siellä ainakin yleistä tuo

En ole terveydenhuoltoalalla.

T. ap

En kyllä itse alistuisi noin vähällä. Eikö sua ap sitten yhtään kiinnosta mikä sun työnteossa on niin huonoa, ettet vaivaudu ottamaan kunnolla selvää? Mä kysyisin niin kauan että saan vastauksen. Kysyisin vaikka joka työsuorituksen jälkeen palautetta, menikö hyvin vai huonosti, mikä meni hyvin tai huonosti, tarkalleen. 

Sitten kun tiedän, voin parantaa. Ja jos en pysty parantamaan, vaihtaisin alaa johonkin helpompaan. Toihan on ihan typerä kuvio, jos totta.

Sinua tuntematta syyt voivat olla aivan muita kuin ehkä itse kuvittelet. Olen luonnostani hyvin herkkä ja epävarma itsestäni, mitä tulee erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja lähtöoletukseni on kanssa aina, että minusta ei pidetä. Sinä tunnut kokevan ehkä vähän samansuuntaisesti. Tämä on kuitenkin vain sisäinen kokemus, joka ei välttämättä heijasta aina muiden suhtautumista sinuun. Esimerkiksi itse jännitin esiintymistä hirveästi ja koska tunne sisälläni oli esiintyessä aivan jäätävä, kuvittelin, että sisäinen tunteeni on yhtä ulkoisesti näkyvän kanssa. Esiintyminen videoitiin, ja hämmästyksekseni havaitsin, että videolla esiintyminen olikin tosi sujuvaa ja joku tauko, joka sisäisesti tuntui esiintyessä ikuisuudelta ja hirveältä mokalta, ei näkynyt videossa mitenkään. Samoin oma tunteesi ikuisesta kelpaamattomuudesta on todennäköisesti osin täysin vieras sinut tunteville.

Syy, miksi et saa paikkaa, saattaa olla, että pomo palkkaa jonkun tutun tai paikka annetaan esimerkiksi sosiaalisen kahvipöytäaseman, ei osaamisen tai luonteen perusteella. Itse olen tosi ahkera ja tunnollinen, mutta kuten voit arvata, siitä ei työelämä kiitä. Päinvastoin, kun et osaa pelata sosiaalisia pelejä, olet kaikessa väliinputoaja. Eli paikkaan on saatettu valita oikeasti huono työntekijä, joka vaan osaa tehdä vaikkapa jostain pienestä somejulkaisustakin valtavan maailmanluokan spektaakkelin kahvipöydissä, tiimeissä ja työpaikan viestimissä samaan aikaan, kun itse teit tuhat juttua tekemättä itsestäsi numeroa. Eli vika voi oikeasti olla ihan jossain muualla kuin sinussa. Myös erilaisuutta osa sietää huonosti. Halutaan, että kaikki on samasta puusta, vaikka elämäntilanteeltaan tai iältään.

Olen nähnyt työelämässä monta hyvää määräaikaista, työkokeilijaa jne., jotka eivät saaneet ikinä paikkaa, vaikka omasta mielestäni olisivat sen ansainneet enemmän kuin muut. Moni voi ajatella sinustakin näin, mutta he eivät pomon valintoihin voi vaikuttaa.

Tsemppiä työnhakuun! Ja välillä kannattaa koettaa laskea verkot vähän vieraammille vesille, ja yllättäen voikin tulla saalista. :)

Olen yrittänyt kysyä, mutta en saa mitään selkeää vastausta. Pomot eivät varmaan halua pahoittaa mieltäni. Olen saanut hyvää palautetta, mutta ehkä sitä samaa sanotaan kaikille.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Olen ajatellut, etten ole tarpeeksi hyvä oikeaksi työntekijäksi. Määräaikaisista on pulaa, joten siihen kelpaa tällainen huonompikin. Muut on vakinaistettu vuodessa. En ole saanut mitään selkeää vastausta siihen, miksi en kelpaa. En kehtaa hakea ulkopuolellekaan töihin, koska en pääse minnekään.

Tiedän olevani liian herkkä ja en kai sitten sovi tälle alalle tai yleensäkään työelämään. En osaa vaatia mitään ja jään muiden alle. Kärsin nykyään ankarasta itseinhosta ja poden syyllisyyttä olemassaolostani.

Ap.

Sinussa ei ole mitään vikaa.

Firmat vaan usein ahaa enempi omaa etuaan. Helpompi ketjuttaa. Työntekijät on usein juuri tosi hyviä, joita pidetään huonoilla ehdoilla.

Se on ikävää ja se on väärin.

Oletko kysynyt ammattiyhdistyksestä?

Hae vaan.

Mulla yksi tuttu taas ei halunnut vakkaria vaan halusi tehdä keikkaa.

Mutta häpeä se ei ole. Häpeän tunnetta voisit tutkailla vähän enemmän. Se kirpasee. Mistä se tulee.

Minä arvostan sitä, että yrittää. Jossain kohtaa se sitten nappaa.

Olet just hyvä noin kuin olet.

Täysin samaa mieltä. Valitettavasti toisinaan ketjutettu hyvä työntekijä saattaa lähteä muualle, kun ei jaksa enää tehdä määräaikaisia työsopimuksia. Olen itse todistanut sitä hetkeä, kun oikeasti ahkera ei sairaslomilla pyörivällä tyypillä on tullut mitta täyteen ja lähtenyt talosta. 

Sinuna hakisin rohkeasti töitä ja ottaísin liittoon yhteyttä! Vakinaiseen työpaikkaan pitää aina hakea myös pitkäaikaiset sijaiset. 

En enää oikein tiedä, mitä tekisin. Työnteko tuntuu turhalta, kun se ei johda mihinkään.

Pelkään, että vika on luonteessani, koska olen ehkä vähän harmaa ja näkymätön, vaikka teen työni hyvin. On vaikea muuttua puheliaaksi ja rempseäksi, koska en ole ollut sellainen koskaan. Tunnen jatkuvaa itseinhoa, alemmuudentunteita ja huonommuutta. Uskon, että muutkin inhoavat minua. Ehkä en vain ansaitse mitään työtä.

Ap.

Tässä maailmassa ei varmasti ole sellaista työpaikkaa, johon kelpaisin tällaisena kuin olen.