Kuinka tärkeää on mielestäsi opettaa 5- vuotias laskettelemaan?
Lapsi on ollut aina varovainen liikkuja. Hän on aina ”pelännyt” uusien asioiden opettelua, kuten pienempänä arasteli pyörää, leikkipuistoissa liukumäkeä jne. Hiihtämistä kokeiltu toissa- ja viime talvena, lapsi ei koskaan innostunut vaan homma oli vähän pakkopullaa. Hiihtää hidasta tahtia omalla tyylillään, alamäkiä ja kovempaa vauhtia pelkäsi viime talvena, tänä talvena ei olla vielä hiihdetty. Luistelua olemme kokeilleet tänä talvena, olen tyytyväinen että lapsi ylipäätään suostui laittamaan luistimet jalkaan ja lähtemään seisomaan jäälle. Hän on hyvin omapäinen ja herkkä. En hoputa enkä painosta, vaan ensin kokeillaan millaista on seistä jäällä luistimet jalassa. Lapsi kävelee hissukseen jäällä luistimet jalassa. Tiedän että lapseni opettelu vaatii toistoa , toistoa ja toistoa. Lapsi saattaa hermostua ja luovuttaa helposti.
Mieheni mielestä ( ei ole lapsen isä. Isän kanssa meillä on yhteishuoltajuus vuoroviikoin) on tärkeää että lapsi opetetaan myös laskettelemaan, mies itse osaa lasketella paaaljon paremmin kuin minä. . Mies sanoo että laskettelu on helppoa ja että kyllä se lapsi sen muutamalla kerralla oppii. Hänen mielestäni aliarvioin ja mollaan lastani kun sanoin että se tulee olemaan vaikeaa ja tämä vaatii todella paljon harjoittelua ja että mielestäni tulisi keskittyä hiihtämisen opetteluun enemmän.
Lapsi on ihan myötämielinen lasketteluun,kertaalleen käytiinkin laskettelemasda viime talvena. lapseta pidettiin kokoajan kiinni kun ei uskaltanut loivassakaan mäessä yrittää yksin vaan pelkää kaatumista.
Lapsen liikunnallinen kehitys on tullut hyvin eteenpäin ja on reippaampi ja rohkeampi kuin viime talvena.
Itse näen kuitenkin että hiihto ja luistelu ovat näitä ”pakollisia” liikuntamuotoja jotka kannattaa ja pitäisi osata ennen koulun aloittamista. Eivät tietenkään mitkään lajit sulje toisiaan pois, mutta olen eri mieltä miehen kanssa siitä että ”kyllä pitää oppia laskettelemaan”. Tästä kehittyi jo riita, kun en pitänyt siitä että mies sanoi minun haukkuvan lastani. Satun vain tietämään että lapseni kohdalla uusien asioiden opettelu on ollut rankkaa tosiinaan ja vaatii paljon opettelua. Nämä faktat selitin miehelleni. Toki se rankkuus voi johtua siitä että olemme opetelleet lapsen kanssa juttuja liian aikaisin, silloin kun lapsi ei ollut vielä valmis. Kaikelle on aikansa.
Mitä ajatuksia herättää? Tiedän toki että on lapsia joille vanhemmat laittavat laskettelumonot jalkaan jo heti synnäriltä kotiuduttuaan. Näin kärjistettynä. Haluan että laskettelu ja muu harrastus on mukavaa ja hauskaa kokeilua, ei pakkopullaa
Kommentit (45)
Laskettelu on mielestäni lapselle hyödyllisempi taito kuin hiihtäminen.
Olin yllättynyt kuinka moni tutuistani käy tai on käynyt laskettelemassa, kun itse en ole nähnytkään edes laskettelusuksia.
Mitä järkeä käyttää aikaa tuollaiseen? Panostakaa mieluummin lapsen akateemiseen kehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Laskettelu on mielestäni lapselle hyödyllisempi taito kuin hiihtäminen.
Mutta jos on oppinut hiihtämään hyvin, osaa yhden päivän harjoittelun jälkeen lasketellakin. Ei toimi toisinpäin.
Tärkeys riippuu ihan muun perheen kiinnostuksen kohteista. Meillä on aina hiihdetty ja lasketeltu, joten viisivuotiaalle on ollut jo tärkeää pysyä muiden mukana. Jos taas lapsi ei ole menossa kenenkään kanssa laskettelulomille, taito on melko turha. Sitä paitsi se unohtuu äkkiä jos ei pidä taitoa yllä aluksi vähän tiiviimmin.
Muuten sanoisin noista motorisesti aroista lapsista, että juuri heitä pitäisi viedä mahdollisimman paljon eri harrastuksiin ja liikkua heidän kanssaan vielä enemmän kuin muiden, koska he harvoin temppuilevat ja kiipeilevät oma-aloitteisesti ja jäävät ihan turhaan muista jälkeen. Sitten koulussa heille kehittyy sen ”viimeisenä joukkueeseen valittavan” identiteetti ja käsitys siitä, että he ovat ”huonoja liikunnassa”.
Jos teillä muu perhe harrastaa laskettelua, kannattaa lapsikin opettaa. Mutta ehdottomasti tarpeeksi hitaalla tahdilla, ettei tule pelkoja. Luulisi, että ihan pienillekin löytyy hiihtokouluja, ja jos ei löydy, laskette omin päin niin pieniä nyppylöitä kuin löytyy. Hiihto, luistelu ja laskettelu tukevat hyvin toisiaan. Mutta mitään ette tietenkään menetä, vaikka aloittaisitte vasta ensi vuonna. Itse tosin lähtisin siitä, että haettaisiin lapselle muutamia positiivisia kokemuksia myös laskettelusta, jos siis lapsi haluaa, niin ensi vuonna olisi sitten taas helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeys riippuu ihan muun perheen kiinnostuksen kohteista. Meillä on aina hiihdetty ja lasketeltu, joten viisivuotiaalle on ollut jo tärkeää pysyä muiden mukana. Jos taas lapsi ei ole menossa kenenkään kanssa laskettelulomille, taito on melko turha. Sitä paitsi se unohtuu äkkiä jos ei pidä taitoa yllä aluksi vähän tiiviimmin.
Muuten sanoisin noista motorisesti aroista lapsista, että juuri heitä pitäisi viedä mahdollisimman paljon eri harrastuksiin ja liikkua heidän kanssaan vielä enemmän kuin muiden, koska he harvoin temppuilevat ja kiipeilevät oma-aloitteisesti ja jäävät ihan turhaan muista jälkeen. Sitten koulussa heille kehittyy sen ”viimeisenä joukkueeseen valittavan” identiteetti ja käsitys siitä, että he ovat ”huonoja liikunnassa”.
Toisaalta se vanhemmankin painostus voi saada aikaan huonon liikkujan identiteetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskettelu on mielestäni lapselle hyödyllisempi taito kuin hiihtäminen.
Mutta jos on oppinut hiihtämään hyvin, osaa yhden päivän harjoittelun jälkeen lasketellakin. Ei toimi toisinpäin.
Hyvin? Ei 5 vuotias opi kumpaakaan taitoa kovin hyvin. Hyväksi voi kehittyä myöhemmin jos jommankumman kumman taidon kehittäminen lasta kiinnostaa.
Jos käytte perheenä laskettelemassa, niin on tärkeää opettaa lapsikin laskemaan. Monista lapsista laskettelu on hauskaa, kun taas perinteinen hiihto tylsää pakkopullaa.
Oma esikoiseni oli arka ja varovainen, mutta oppi 5-vuotiaana laskettelemaan. Suosittelen aloittamista ensikertalaisille tarkoitetusta mäestä. Esim. Himoksella on tähän oivallinen "mattomäki". Kun lapsi rohkaistuu suksille, niin hänen pitää antaa rauhassa laskea helppoja mäkiä ja siirtyä isompiin vasta kun lapsi itse haluaa. Pari ensimmäistä talvea vierähtää helposti lasten rinteessä.
Mutta mikä on se hyöty siinä, että pitää osata lasketella?
Ihan sen mukaan mihin teidän perhe tykkää vapaa-aikaansa käyttää.
Itse pistin vasta 10 ja 12 vuotiaat serkukset lasketteluopen kanssa mäkeen. Innostuivat ja kävivät open kanssa vielä muutaman kerran seuraavana vuonna. Nyt on muutaman kerran olleet jo ilman opea. Meistä ikälopuista vanhemmista kellään ei ole ollut laskettelusuksia jalassa ikinä, eikä etelän asukkeina lapsetkaan kovin usein mäkeen pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskettelu on mielestäni lapselle hyödyllisempi taito kuin hiihtäminen.
Mutta jos on oppinut hiihtämään hyvin, osaa yhden päivän harjoittelun jälkeen lasketellakin. Ei toimi toisinpäin.
Hyvin? Ei 5 vuotias opi kumpaakaan taitoa kovin hyvin. Hyväksi voi kehittyä myöhemmin jos jommankumman kumman taidon kehittäminen lasta kiinnostaa.
5-vuotias vasta harjoittelee liikunnallisia perustaitoja, tietenkin.
Itse hiihdin lapsena kilpaa, ja kun menin ensimmäisen kerran laskettelemaan 12-vuotiaana, oli homma hallussa käytännössä heti. Tietenkin hyvin hiihtäminen vaatii paljon harjoittelua, jos asuu seudulla jossa lumi ei ole itsestäänselvyys, saa lapsi laskettelulla helpommin onnistumisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeys riippuu ihan muun perheen kiinnostuksen kohteista. Meillä on aina hiihdetty ja lasketeltu, joten viisivuotiaalle on ollut jo tärkeää pysyä muiden mukana. Jos taas lapsi ei ole menossa kenenkään kanssa laskettelulomille, taito on melko turha. Sitä paitsi se unohtuu äkkiä jos ei pidä taitoa yllä aluksi vähän tiiviimmin.
Muuten sanoisin noista motorisesti aroista lapsista, että juuri heitä pitäisi viedä mahdollisimman paljon eri harrastuksiin ja liikkua heidän kanssaan vielä enemmän kuin muiden, koska he harvoin temppuilevat ja kiipeilevät oma-aloitteisesti ja jäävät ihan turhaan muista jälkeen. Sitten koulussa heille kehittyy sen ”viimeisenä joukkueeseen valittavan” identiteetti ja käsitys siitä, että he ovat ”huonoja liikunnassa”.
Tämä! Missään nimessä ei pidä lapsen kuullen puhua siitä, että jokin liikuntamuoto on vaikeaa tai hankala oppia tai epäillä lapsen kykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on se hyöty siinä, että pitää osata lasketella?
Harrastus jonka parissa voi viettää aikaa perheen tai ystävien kanssa. Esim. tulevat koulukaverit pyytävät lasta todennäköisemmin laskettelemaan kuin hiihtämään.
Mä olen samaa mieltä, että kannattaa opetella monipuolisesti eri taitoja. Ja usein auttaa kun vanhempi ei opeta, vaan lapsi oppii toisten lasten seurassa.
Tänä talvena ei ehkä mahdollista, mutta oma arka kokeilijani on oppinut taitonsa ryhmässä parhaiten. Kun näkee, että muilla lapsilla on hauskaa, niin helpompi uskaltaa. Pienenä oppii myös tosi helposti. Jos mahdollista, niin laittaisin kyllä hiihtokouluun.
Uusista taidoista ja kokeiluista tulee lapselle itseluottamusta ja myös kehonhallintataitoja, jotka auttavat sitten eri lajien omaksumisessa. Pahin virhe on tyytyä jotenkin siihen, että lapsi ei helpolla opi.
Sitten kun pääsee harrastuksiin, niin joku sirkuskoulu olis hyvä harrastus.
Lasten harrastuksissa on omien kokemusten mukaan yleensä hyvät ohjaajat ja hyväksyvä ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeys riippuu ihan muun perheen kiinnostuksen kohteista. Meillä on aina hiihdetty ja lasketeltu, joten viisivuotiaalle on ollut jo tärkeää pysyä muiden mukana. Jos taas lapsi ei ole menossa kenenkään kanssa laskettelulomille, taito on melko turha. Sitä paitsi se unohtuu äkkiä jos ei pidä taitoa yllä aluksi vähän tiiviimmin.
Muuten sanoisin noista motorisesti aroista lapsista, että juuri heitä pitäisi viedä mahdollisimman paljon eri harrastuksiin ja liikkua heidän kanssaan vielä enemmän kuin muiden, koska he harvoin temppuilevat ja kiipeilevät oma-aloitteisesti ja jäävät ihan turhaan muista jälkeen. Sitten koulussa heille kehittyy sen ”viimeisenä joukkueeseen valittavan” identiteetti ja käsitys siitä, että he ovat ”huonoja liikunnassa”.
Toisaalta se vanhemmankin painostus voi saada aikaan huonon liikkujan identiteetin.
Ei kun se yleensä tulee siinä vaiheessa, kun tietyt motoriset herkkyyskaudet on ohitettu, lapsi alkaa koulussa verrata itseään muihin ja huomaa olevansa kömpelö.
Jos on monipuolisesti liikkunut paljon mahdollisimman nuorena, kehittyy paremmin vaikka innostuisi jostain lajista vähän myöhemminkin. Yleisesti ottaen esim. telinevoimistelu, paini tms. antaa parhaan pohjan lähteä kehittämään omia taipumuksia - ja sopii erinomaisesti juuri sille kömpelölle lapselle silloin kun aloitetaan tarpeeksi varhain, kun koko harjoittelu on hyvin leikinomaista. Tasapaino ja kehon koordinaatio auttavat liikkumiseen liittyviin pelkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on se hyöty siinä, että pitää osata lasketella?
Se, että laskettelu on (oletettavasti) kivaa. Ihmiset katsos tekevät erilaisia asioita ihan vain huvin vuoksi.
Ei lainkaan tärkeää.