Lue keskustelun säännöt.
Tulin kotiin ja löysin 15-vuotiaan poikani itkemästä. Olen huolissani
01.02.2021 |
Ei ollut yhtään normaali tilanne. Tulin töistä kotiin ja näin että pojalla on paha mieli. Yritti heti pyyhkiä kyyneleitä etten huomaisi. Kysyin kuitenkin, mutta ei suostunut oikein kertomaan mitään. Oli vaan kuulema paska päivä. Näitä on nyt ollut useampia. Ei ole ennen itkenyt, mutta ollut viime päivinä jatkuvasti hermot kireällä.
Ollut ennen niin reipas, menevä ja sosiaalinen. Ja yleensä aina hyvällä tuulella. Tuli jotenkin tosi ahdistunut olo. Äidinvaisto sanoo että nyt ei oo kaikki oikein
Murrosikäkin oli jo kesällä
Kommentit (46)
"Murrosikäkin oli jo kesällä"
Se ikä kestää usean vuoden, ei kesän. Silloin ei yleensä luoteta vanhempiin että ihan kaikesta kertoisi, varsinkin jos pelkää että joku tuomitsee. Osasiko eritellä mikä oli ikävää päivän aikana ja onko väsynyt, laskeeko verensokeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmissuhdekriisi? Jos hoitaa koulun ja muut velvollisuudet niin en heti huolestuisi. Eihän näy mitään mustelmia?
Katsele pari päivää, ole läsnä mutta älä tuppaudu. Jos teillä on hyvät välit niin rohkeasti vaan juttusille. Ehkä lastakin helpottaa kun saa tunteen purettua
Hoitaa koulun mutta on kovin väsynyt. Kavereitakin eilen kävi moikkaamassa, joten onneksi niitäkin rinnalla kulkee.
En tiedä, periaatteessa mikään ei hälytä. Siitä huolimatta jotenkin vaikeaa antaa asian vaan olla.. ap
Ei se murrosikä kestä yhtä kesää.
Poikaa kiusataan?
Joo. Mäkin olen huolissani kun kerrot teidän alaikäisen lapsen huolista sosiaaliseen mediaan.
Miettisit edes yhden kerran ensin.
Vierailija kirjoitti:
"Murrosikäkin oli jo kesällä"
Se ikä kestää usean vuoden, ei kesän. Silloin ei yleensä luoteta vanhempiin että ihan kaikesta kertoisi, varsinkin jos pelkää että joku tuomitsee. Osasiko eritellä mikä oli ikävää päivän aikana ja onko väsynyt, laskeeko verensokeri.
Nojoo, mutta tarkoitin sitä pahinta kuohuntavaihetta, nyt on jo pitkään ollut kovin tasaista. Voihan tämä toki jotain takapakkia olla.
Voi olla että osaisi, mutta tuntuu ettei halua. Äskenkin vaihtoi puheenaihetta. En sitten viitsinyt tentata. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mäkin olen huolissani kun kerrot teidän alaikäisen lapsen huolista sosiaaliseen mediaan.
Miettisit edes yhden kerran ensin.
En usko että mitenkään saatoit tunnistaa mun poikaa tuosta. Tämä keskustelu on täysin yleisellä tasolla. En tietenkään lapseni yksityisasioita levittele. Kaipaan vain jotain vertaistukea. Jos sulla ei ole mitään järkevää sanottavaa niin ei sun tarvitse tätä ketjua lukea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sä ap koskaan itke? Mä itken useinkin ilman mitään kummempaa syytä. Väsyttää ja ärsyttää joku juttu. Toki voit yrittää jutella lapsesi kanssa jos hän haluaa puhua.
Poikasi on näitä Trump faneja ja Bidenin voitto otti koville, sano hänelle että rasismille ei ole paikkaa tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sydänsuruja?
En sulje pois ja tämä oiskin se "paras" vaihtoehto jos vertaa kiusaamisen välillä. Jotenkin vain rehellisesti vaikea pojasta sitä olisi uskoa. Ei ole ainakaan vielä millään merkein osoittanut että seurustelu kiinnostaa. Toivotaan että tästä kyse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 16-vuotias tyttö itki kun oli masentunut. Masennuksen merkki voi olla itkuisuus.
Voi pientä poikaa. Onneksi äitinä välität ja haluat olla läsnä. Jutteleeko poika sulle tai isällee tai jollekin aikuiselle millaisessa tilanteessa helpoiten? Kousaamistahan nuori ei välttämättä koskaan kerro/myönnä vanhemmalleen. Ole läsnä, kuuntele ja muistuta, että äidit kestää ikäviäkin asioita, koska puhuminen auttaa. On myös paljon nuorille suunnattuja chatteja ja muita paikkoja joissa keskustella anonyymisti. Tässä yksi vaihtoehto https://www.vaestoliitto.fi/poikien-puhelin/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä ap koskaan itke? Mä itken useinkin ilman mitään kummempaa syytä. Väsyttää ja ärsyttää joku juttu. Toki voit yrittää jutella lapsesi kanssa jos hän haluaa puhua.
Joo itken. Ja melko useinkin jos oon selkaisessa mielentilassa. Se ei kuitenkaan kestä päivästä toiseen. Mutta ehkä pojalla vielä hormonit heittelee ja siksi kiukuttaa ja surettaa tavallista herkemmin. Ap
😟Koita se saada kertomaan mikä on. Kysy niin kauan että kertoo, ja halaa sitä paljon. Teini-ikä on välillä helvettiä.
Oma likkani sai juuri kk sitten mielialalääkityksen kun alko vajota liian syviin vesiin. Ja kun käy lukiota niin siltä tiputettiin myös jotain aineita pois kun kävi liikaa voimille. Koulu on nyt toissijanen asia, pääasia että on oma itsensä, välillä iloinenkin ja sellainen mikä on oikeesti.
Toivottavasti poikasi murhe on joku pieni ja ohimenevä, ettei mitään vakavampaa. Mutta jos on niin kertomalla voisi asiat selvitä.
Voimia ja iloa sinne toivottelen.
Vierailija kirjoitti:
Voi pientä poikaa. Onneksi äitinä välität ja haluat olla läsnä. Jutteleeko poika sulle tai isällee tai jollekin aikuiselle millaisessa tilanteessa helpoiten? Kousaamistahan nuori ei välttämättä koskaan kerro/myönnä vanhemmalleen. Ole läsnä, kuuntele ja muistuta, että äidit kestää ikäviäkin asioita, koska puhuminen auttaa. On myös paljon nuorille suunnattuja chatteja ja muita paikkoja joissa keskustella anonyymisti. Tässä yksi vaihtoehto https://www.vaestoliitto.fi/poikien-puhelin/
Jatkan vielä, että oma poikani masentui kasiluokalla ja jumitti lopulta kotiin, ei lähtenyt enää kouluunkaan. Ei siinä auta kuin kuunnella, olla läsnä ja vaikka leipoa sämpylöitä (naurakaa vaan, mutta joku asia edes sai nuoren hymyilemään). Viimeaikaisten karmeiden ja traagisten tapahtumien vuoksi olisin itse nykyään hupmattavasti herkemmin miettimässä kiusausta/kiristystä tai muuta ikävää, jos nuori alkaisi vetäytyä ja itkeä. Koko sydämestäni voimia ja viisautta sinulle äitinä ja pojalle tunnetta siitä että uskaltaa kertoa mikä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun 16-vuotias tyttö itki kun oli masentunut. Masennuksen merkki voi olla itkuisuus.
Niin. Tätähän sitä äitinä aina "pelkää". Toisaalta tätä on jatkunut nyt ehkä noin viikon verran. Sitä ennen käytös oli ihan erilaista. Voisiko kehittyä/pahentua näin nopeasti? Tai varmaan voisi.. toivotaan ettei tästä ole kyse. Ap
Ota puheeksi heti kiusaaminen! Se on ikävä kyllä ensimmäinen ehdotukseni. Puutu heti, juttele avoimesti. Toivottavasti poikaa ei kiusata! Ja jos niin HETI STOPPI!
Vierailija kirjoitti:
😟Koita se saada kertomaan mikä on. Kysy niin kauan että kertoo, ja halaa sitä paljon. Teini-ikä on välillä helvettiä.
Oma likkani sai juuri kk sitten mielialalääkityksen kun alko vajota liian syviin vesiin. Ja kun käy lukiota niin siltä tiputettiin myös jotain aineita pois kun kävi liikaa voimille. Koulu on nyt toissijanen asia, pääasia että on oma itsensä, välillä iloinenkin ja sellainen mikä on oikeesti.Toivottavasti poikasi murhe on joku pieni ja ohimenevä, ettei mitään vakavampaa. Mutta jos on niin kertomalla voisi asiat selvitä.
Voimia ja iloa sinne toivottelen.
Ei tää korona-aika ole nuorillekaan helppoa kaiken muun arjen kuormittavuuden lisäksi. Ihana kuulla, että tyttösi asiaa on lähestytty lempeydellä ja ymmärryksellä - niin paljon erilaisiakin tarinoita on nähty.
Joku ihmissuhdekriisi? Jos hoitaa koulun ja muut velvollisuudet niin en heti huolestuisi. Eihän näy mitään mustelmia?
Katsele pari päivää, ole läsnä mutta älä tuppaudu. Jos teillä on hyvät välit niin rohkeasti vaan juttusille. Ehkä lastakin helpottaa kun saa tunteen purettua