Ylipainoinen *vain asialliset keskustelut*
Asiallista keskustelua lihavuudesta kiitos. Trollaajat ja kiusaajat voi perustaa oman ketjun.
inä reilusti tai vähän ylipainoinen oletko käynyt psykiatrilla tai pohtinut syitä mikä on johtanut ylensyömiseen?
Suurin osa lihavuusohjelmien ihmisistä omaa jonkun traumataustan mikä on johtanut ylipainoon. Voiko kaikkien ylipainoisten painonnousun alkusyy olla jossakin käsittelemättömässä traumassa? Entä jos laihdutus ei autakkaan vaan ensin pitäisi käsitellä päänasiat?
Onko suurin osa tunnesyöjä ihmisistä vain sisältä niin rikki tai tiedoton niin syistä mitkä ajaa syömiseen?
Itse olen vasta viimeaikoina havahtunut siihen että entä jos lihavuutta hoidetaan väärin laittamalla ihmiset dieetille. Pitäisikö ensin selvittää ja hoitaa syyt mitkä tilanteeseen on johtanut?
Voiko ihmiselle olla käsittelemättömiä tunteita esim lapsuuden trauman mitä ei muista?
Itse "hoidin" lihavuuden sairastumalla laihduttaessa anoreksiaan. Onko molemmat vaan psyykkeen keino olla käsittelemättä mitään?
Kommentit (27)
Syön kun vi tu ttaa. Ahdistustaa ja tylsistyttää. Olen työtön.
Vaihdoin tupakoinnin syömiseen
2013 painoin 68kg
Nyt 100kg
En usko että enää koskaan laihdun,
aloitan laihduttaa 1-3x viikossa, mutta aina repsahdan.
Toisaalta, mitä väliä sillä on enää tässä iässä
Kohta 36v
Terapia kestäisi todennäköisesti vuosia ennen kuin siitä olisi mitään konkreettista hyötyä. Ylipaino huonontaa elämänlaatua ja on terveyshaittana koko sen ajan. Eikö ennemmin kannattaisi samanaikaisesti aloittaa terapia ja elämäntaparemontti?
Niihin TV:n laihdutusohjelmiin pitäisi saada valmentajiksi oikeita asiantuntijoita eikä mitään fitnessjulkkiksia tai steroideja käyttäviä bodareita. Ihmiset saavat monesti ihan väärän käsityksen terveellisestä laihduttamiseta niiden ohjelmien perusteella.
No molemmat on syömishäiriöitä. Anoreksia ja liikalihavuus.
Väärä paikka kirjoittaa jos haluat asiallisia vastauksia.
Kiitos, nyt tehdään kaikki töitä sen eteen että keskustelu pysyy kivana ja asiallisena. Minulla ylipaino johtuu siitä että rakastan ruokaa, elämä on muuten vain tosi tylsää eikä mikään muuta tuo yhtä paljon iloa kun kokkailu ja syöminen. Se on aina vain iloista ja mukavaa puuhaa.
Mä en vain innostu mistään muusta. Rakastan kokkailu koska siinä on värejä, tuoksuja..nam!
Vierailija kirjoitti:
Syön kun vi tu ttaa. Ahdistustaa ja tylsistyttää. Olen työtön.
Vaihdoin tupakoinnin syömiseen
2013 painoin 68kg
Nyt 100kgEn usko että enää koskaan laihdun,
aloitan laihduttaa 1-3x viikossa, mutta aina repsahdan.
Toisaalta, mitä väliä sillä on enää tässä iässä
Kohta 36v
36 on aika nuori vielä. Entä jos saisit syömisen korvattua vaikka jollakin harrastuksella?
Olen miettinyt tätä paljon viimeaikoina. Minulla on oikeitakin syitä lihavuuteen, mutta niiden lisäksi on todella paljon "syitä". On minulla joitain traumojakin, mutta pääosin olen ne (itsekseni) käsitellyt ja olen ihan tasapainoinen ja itseeni tyytyväinen ihminen. Jotain itseinhoa tämä kuitenkin on, enkä jotenkin saa sen langan päästä kiinni mistä tulee ja ennen kaikkea miten siitä pääsisi eteenpäin.
Pudotin reilusti painoa jokunen vuosi sitten, mutta nyt koronan aikana olen saanut kaiken takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön kun vi tu ttaa. Ahdistustaa ja tylsistyttää. Olen työtön.
Vaihdoin tupakoinnin syömiseen
2013 painoin 68kg
Nyt 100kgEn usko että enää koskaan laihdun,
aloitan laihduttaa 1-3x viikossa, mutta aina repsahdan.
Toisaalta, mitä väliä sillä on enää tässä iässä
Kohta 36v36 on aika nuori vielä. Entä jos saisit syömisen korvattua vaikka jollakin harrastuksella?
En tiedä, en ole koskaan harrastanut mitään. Paitsi nuorena biletystä, se oli viikon kohokohta.
Nykyään harrastan kotitöitä ja netissä roikkumista. Ja syömistä.
Mulla on addiktio syömiseen. En edes tiedä miksi. Pakko saada ruokaa kun ahdistaa, vtuttaa tai on tylsää. En tiedä miten lopettaa syöminen. Ohje "älä syö" on ihan yhtä fiksua kuin käskeä jonkun lopettamaan hengittäminen.
Itselle ylipaino tai lähinnä syöminen johtuu pitkäaikaisesta kiusaamisesta. Joskus on päiviä töissä että ainoa millä jaksaa niin ajattelee mitä syö kotona kun sinne pääsee. Tämä ajatusmalli on ollut jo ala-koulusta.
Minut lihotti psyykenlääkkeet. Olin aina hoikka ja urheilullinen. Sairastuin masennukseen enkä saanut nukuttua. Määrättiin ensin Ketipinoria, kun se nosti kolesteroliarvoja tolkuttomasti, sitten Mirtazapinia. Kumpikin tekee niin järkyttävät syömishimot että oksat pois. Nousin keskellä yötä syömään suklaata. Jos suklaata ei ollut, vedin kuivaa näkkileipää. 24 kg tuli vuodessa lisää, ennen kuin tajusin lopettaa lääkkeet.
Nyt olen noita kiloja pikkuhiljaa yrittänyt pudottaa. Mutta on näköjään vaikea saada normaali nälänhallinta takaisin kun sen on kerran menettänyt.
Ennen noita lääkkeitä olin aina hoikka ja hyväkuntoinen ja masennuskin laihdutti minua ensi alkuun viitisen kiloa. Kovin epäterveellistä sekin tietysti oli, kun ruoka ei maittanut ja olin niin ahdistunut että oksensin sen vähän mitä sain syötyä.
Vierailija kirjoitti:
Minut lihotti psyykenlääkkeet. Olin aina hoikka ja urheilullinen. Sairastuin masennukseen enkä saanut nukuttua. Määrättiin ensin Ketipinoria, kun se nosti kolesteroliarvoja tolkuttomasti, sitten Mirtazapinia. Kumpikin tekee niin järkyttävät syömishimot että oksat pois. Nousin keskellä yötä syömään suklaata. Jos suklaata ei ollut, vedin kuivaa näkkileipää. 24 kg tuli vuodessa lisää, ennen kuin tajusin lopettaa lääkkeet.
Nyt olen noita kiloja pikkuhiljaa yrittänyt pudottaa. Mutta on näköjään vaikea saada normaali nälänhallinta takaisin kun sen on kerran menettänyt.
Ennen noita lääkkeitä olin aina hoikka ja hyväkuntoinen ja masennuskin laihdutti minua ensi alkuun viitisen kiloa. Kovin epäterveellistä sekin tietysti oli, kun ruoka ei maittanut ja olin niin ahdistunut että oksensin sen vähän mitä sain syötyä.
Ketipinor pilasi minun elämä noin viideksi vuodeksi. Äärimmäisen vaarallinen ja riippuvuutta aiheuttavaa lääke. Ja lihosin 30 kg 1,5 vuodessa. Se nimittäin aiheuttaa epäluonnollista nälkää. Silloin kun otin ketipinoria ja lopetin syömisen, puolen tunnin päästä oli taas sellainen nälkä, että en pystynyt olemaan syömättä. Siinä meni koko luottamuus mt lääkäreihin. Ketipinor on hermomyrkky ja sen määräminen pitäisi olla rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lihotti psyykenlääkkeet. Olin aina hoikka ja urheilullinen. Sairastuin masennukseen enkä saanut nukuttua. Määrättiin ensin Ketipinoria, kun se nosti kolesteroliarvoja tolkuttomasti, sitten Mirtazapinia. Kumpikin tekee niin järkyttävät syömishimot että oksat pois. Nousin keskellä yötä syömään suklaata. Jos suklaata ei ollut, vedin kuivaa näkkileipää. 24 kg tuli vuodessa lisää, ennen kuin tajusin lopettaa lääkkeet.
Nyt olen noita kiloja pikkuhiljaa yrittänyt pudottaa. Mutta on näköjään vaikea saada normaali nälänhallinta takaisin kun sen on kerran menettänyt.
Ennen noita lääkkeitä olin aina hoikka ja hyväkuntoinen ja masennuskin laihdutti minua ensi alkuun viitisen kiloa. Kovin epäterveellistä sekin tietysti oli, kun ruoka ei maittanut ja olin niin ahdistunut että oksensin sen vähän mitä sain syötyä.
Ketipinor pilasi minun elämä noin viideksi vuodeksi. Äärimmäisen vaarallinen ja riippuvuutta aiheuttavaa lääke. Ja lihosin 30 kg 1,5 vuodessa. Se nimittäin aiheuttaa epäluonnollista nälkää. Silloin kun otin ketipinoria ja lopetin syömisen, puolen tunnin päästä oli taas sellainen nälkä, että en pystynyt olemaan syömättä. Siinä meni koko luottamuus mt lääkäreihin. Ketipinor on hermomyrkky ja sen määräminen pitäisi olla rikos.
Kiitos näistä tiedoista. En ikinä suostu syömään psyykelääkeitä niin kauan kuin itse pystyn asiaan vaikuttamaan. Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lihotti psyykenlääkkeet. Olin aina hoikka ja urheilullinen. Sairastuin masennukseen enkä saanut nukuttua. Määrättiin ensin Ketipinoria, kun se nosti kolesteroliarvoja tolkuttomasti, sitten Mirtazapinia. Kumpikin tekee niin järkyttävät syömishimot että oksat pois. Nousin keskellä yötä syömään suklaata. Jos suklaata ei ollut, vedin kuivaa näkkileipää. 24 kg tuli vuodessa lisää, ennen kuin tajusin lopettaa lääkkeet.
Nyt olen noita kiloja pikkuhiljaa yrittänyt pudottaa. Mutta on näköjään vaikea saada normaali nälänhallinta takaisin kun sen on kerran menettänyt.
Ennen noita lääkkeitä olin aina hoikka ja hyväkuntoinen ja masennuskin laihdutti minua ensi alkuun viitisen kiloa. Kovin epäterveellistä sekin tietysti oli, kun ruoka ei maittanut ja olin niin ahdistunut että oksensin sen vähän mitä sain syötyä.
Ketipinor pilasi minun elämä noin viideksi vuodeksi. Äärimmäisen vaarallinen ja riippuvuutta aiheuttavaa lääke. Ja lihosin 30 kg 1,5 vuodessa. Se nimittäin aiheuttaa epäluonnollista nälkää. Silloin kun otin ketipinoria ja lopetin syömisen, puolen tunnin päästä oli taas sellainen nälkä, että en pystynyt olemaan syömättä. Siinä meni koko luottamuus mt lääkäreihin. Ketipinor on hermomyrkky ja sen määräminen pitäisi olla rikos.
Täällä yksi, joka lihoi 8 kiloa 2 viikossa pelkästään Ketipinorin takia. Ja lopetin sen heti kun farkut ei enää mahtunut. Ja ne ei ollut ns. nestekiloja, koska eipä ne siitä tuntunut millään lähtevän... 2 kuukauden rääkkidieetin tarvitsin, että sain ne vihdoin pois. Ketipinor aiheuttaa sellaisen nälän mitä sellaisella tulee, joka ei ole syönyt viikkokausiin,
Jos on vähäänkään taipuvaisuutta lihomiseen niin masennukseen kannattaa ottaa Voxraa. Ainut masennuslääke, joka ei lihota, mutta nimenomaan laihduttaa ja mulla se auttaa. Vahvempi kuin kaiken maailman Seronilit tms., joiden teho kestää kuukauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lihotti psyykenlääkkeet. Olin aina hoikka ja urheilullinen. Sairastuin masennukseen enkä saanut nukuttua. Määrättiin ensin Ketipinoria, kun se nosti kolesteroliarvoja tolkuttomasti, sitten Mirtazapinia. Kumpikin tekee niin järkyttävät syömishimot että oksat pois. Nousin keskellä yötä syömään suklaata. Jos suklaata ei ollut, vedin kuivaa näkkileipää. 24 kg tuli vuodessa lisää, ennen kuin tajusin lopettaa lääkkeet.
Nyt olen noita kiloja pikkuhiljaa yrittänyt pudottaa. Mutta on näköjään vaikea saada normaali nälänhallinta takaisin kun sen on kerran menettänyt.
Ennen noita lääkkeitä olin aina hoikka ja hyväkuntoinen ja masennuskin laihdutti minua ensi alkuun viitisen kiloa. Kovin epäterveellistä sekin tietysti oli, kun ruoka ei maittanut ja olin niin ahdistunut että oksensin sen vähän mitä sain syötyä.
Ketipinor pilasi minun elämä noin viideksi vuodeksi. Äärimmäisen vaarallinen ja riippuvuutta aiheuttavaa lääke. Ja lihosin 30 kg 1,5 vuodessa. Se nimittäin aiheuttaa epäluonnollista nälkää. Silloin kun otin ketipinoria ja lopetin syömisen, puolen tunnin päästä oli taas sellainen nälkä, että en pystynyt olemaan syömättä. Siinä meni koko luottamuus mt lääkäreihin. Ketipinor on hermomyrkky ja sen määräminen pitäisi olla rikos.
Kiitos näistä tiedoista. En ikinä suostu syömään psyykelääkeitä niin kauan kuin itse pystyn asiaan vaikuttamaan. Hyi olkoon.
Muistan kuinka vaikea oli opetella taas nukkumaan ilman Ketipinoria. Voin rehellisesti sanoa, että se oli yksi vaikeimmista asioista, mitä olen elämän aikana tehnyt. Antidepressantit on kyllä ihan ok jos näitä tarvitsee, että saisi elämän raiteelle jossain tilanteissa- nämä ei aiheuta riippuvuutta, mutta Ketipinor - ei. Se oli todella kamala kokemus. Siitä on netissä paljon surullisia tarinoita. Kun otin sitä, menin myös öisin syömään. Söin ja lihoin ja olin zombie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut lihotti psyykenlääkkeet. Olin aina hoikka ja urheilullinen. Sairastuin masennukseen enkä saanut nukuttua. Määrättiin ensin Ketipinoria, kun se nosti kolesteroliarvoja tolkuttomasti, sitten Mirtazapinia. Kumpikin tekee niin järkyttävät syömishimot että oksat pois. Nousin keskellä yötä syömään suklaata. Jos suklaata ei ollut, vedin kuivaa näkkileipää. 24 kg tuli vuodessa lisää, ennen kuin tajusin lopettaa lääkkeet.
Nyt olen noita kiloja pikkuhiljaa yrittänyt pudottaa. Mutta on näköjään vaikea saada normaali nälänhallinta takaisin kun sen on kerran menettänyt.
Ennen noita lääkkeitä olin aina hoikka ja hyväkuntoinen ja masennuskin laihdutti minua ensi alkuun viitisen kiloa. Kovin epäterveellistä sekin tietysti oli, kun ruoka ei maittanut ja olin niin ahdistunut että oksensin sen vähän mitä sain syötyä.
Ketipinor pilasi minun elämä noin viideksi vuodeksi. Äärimmäisen vaarallinen ja riippuvuutta aiheuttavaa lääke. Ja lihosin 30 kg 1,5 vuodessa. Se nimittäin aiheuttaa epäluonnollista nälkää. Silloin kun otin ketipinoria ja lopetin syömisen, puolen tunnin päästä oli taas sellainen nälkä, että en pystynyt olemaan syömättä. Siinä meni koko luottamuus mt lääkäreihin. Ketipinor on hermomyrkky ja sen määräminen pitäisi olla rikos.
Täällä yksi, joka lihoi 8 kiloa 2 viikossa pelkästään Ketipinorin takia. Ja lopetin sen heti kun farkut ei enää mahtunut. Ja ne ei ollut ns. nestekiloja, koska eipä ne siitä tuntunut millään lähtevän... 2 kuukauden rääkkidieetin tarvitsin, että sain ne vihdoin pois. Ketipinor aiheuttaa sellaisen nälän mitä sellaisella tulee, joka ei ole syönyt viikkokausiin,
Kyllä. Se on keinotekoinen ja epäluonnollinen nälkä.
Itse syön masennukseen, jonka takia lihon, ja masennun enemmän. Noidankehä. Alkoi koulussa kiusaamisen takia.