Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!

Meillä voidaan hyvin. Eletään oikeastaan aivan normaalia elämää.

Hyvin voidaan. Tänään käytiin hiihtämässä. Kasvaville lapsille ostettiin aiemmin uudet sukset. Hiihdon jälkeen syötiin eilen leivottua pullaa. Mukavaa elämää.

Ap, otsikon perään (kysymys) kuuluu kysymysmerkki, ei huutomerkki.

Meillä myös perhe voi huonosti. Riitaa myös viikonloppuisin erityisesti, kun ei ole oikein ideaa mitä yhdessä voisi enää tehdä. Ruudulla menee aika ja se saa pinnat kiristymään. Rahasta alkaa olla huoli, kun työt eivät rullaa samaan tahtiin kuin ennen. Sosiaaliset suhteet ovat kärsineet.

Todella huonosti. Molemmilta vanhemmilta mennyt työt ja nyt joutuu lapsikin etäkouluun eikä pääse näkemään kavereita. Eikä voi edes lohduttautua ajatuksella, että kohta tämä hulluus on ohi, kun tämä tuntuu vain pahenevan entisestään. Koronatartunnat kyllä jaksetaan päivittäin uutisoida isosti, mutta koskaan ei uutisoida siitä, millaiset näiden rajoitusten todelliset vaikutukset ovat. 

Eipä meillä kummosia. Mies tekee etätöitä ja pari kertaa kuussa käy kaljoilla kavereittensa kanssa. Mut lomautettiin syksyllä, minen ole käynyt missään ja nähnyt juuri ketään pitkiin aikoihin. Kotoilen ja pelaan. Odottelen kevättä, että pääsee puutarhuroimaan. Lukiolainen etäkouluilee, valmentaa, treenaa ja tapaa muutamia kavereitaan. Esikoinen käy töissä, tapailee lähinnä työkavereitaan vapaa-ajalla ja pelaa...

Eipä meistä kukaan ole ahdistunut, vaikka keskenämme nyt olemmekin paljon. Olen ihmetellyt, ettei ole miehen kanssa turhia riitoja ollut ollenkaan. Ei edes ärsytystä. Arki rullaa omalla painollaan ja viikonloppuisin pyritään tekemään jotain spessumpaa tekemistä, ruokaa jne. Ettei kaikki päivät olisi ihan samanlaisia.

Yksi voimavara varmaan on ollut Suomen vuodenajat. :) Se on jotenkin korostunut nyt, etenkin kun lunta tuli etelä-suomeenkin noin paljon. Metsässä ja lumessa on aivan älyttömän kiva telmiä. Mä olen jotenkin innoissani lumitöistäkin tällä hetkellä. Rakensin myös lumilinnan kaikesta työntölumesta... Niin on äidillä punaiset posket harvase päivä. ;)

Ne teinit kyllä saa nähdä kavereitaan!

Ei kovin hyvin. Olen riskiryhmään kuuluva aineenopettaja. Olen jatkuvasti ahdistunut ja peloissani sairastumisesta. Olen käynyt puhumassa asiasta ammattilaisen kanssa, mutta pelkoa se ei saa pois. Riskiryhmien rokotukset näyttävät venyvän toukokuulle, eli kevätlukausi pitäisi vielä kärvistellä. Pelko vie voimia ja passivoittaa. En jaksa keksiä piristäviä asioita ja touhuta kuten ennen. Lapset voivat kohtalaisesti, mutta elämän rajoittuneisuus ja varmasti minunkin mielialani vaikuttavat myös heihin.

Oikein hyvin. Minä ja isommat muksut käymme koulua, mies töissä ja nuorin päiväkodissa. 

Vapaa-ajalla tapaamme kavereita ja kukin harrastaa mitä harrastaa.

Eipä tämä oikein eroa ajasta ennen koronaa.

Ihme kyllä paremmin kuin aikoihin. Yhteinen aika on lähentänyt meitä ja lapset 11v ja 17v on lunkkeja ka kotona viihtyviä tyyppejä.

Parisuhteessa menee paremmin kuin vuosiin, aika olla yhdessä on tehnyt hyvää.

Lähinnä kaipaamme keikoille ja elokuviin.

Ymmärrän hyvin usean ahdingon ja ahdistuksen. Ja suren sitä.

Niin normaalisti kuin näissä olosuhteissa voi. Aika hyvin. Lukioikäinen meilläkin viettää aikaa vanhempien kanssa enemmän. Viikonloppuisin on pelailtu lautapelejä yhdessä, mikä on ihan mukavaa. Yksi harrastus hänellä vielä toimii, siellä käy. Muuten ei ole kavereita tavannut.

Etätyössä ja koulussa ollaan kaikki. Eli kotona kaiken aikaa. Koronakaranteenissa on oltu myös. Vähät sukulaiset meillä kuuluvat kaikki riskiryhmään. Heitä olisi kiva päästä edes kesällä näkemään.

Hyvin voidaan. Ollaan enemmän yhdessä kuin ennen, ja se on suurimmaksi osaksi kivaa. Meitä on töissä käyvät vanhemmat ja 2 koululaista.

Mekin ollaan panostettu yhdessä ulkoiluun, hiihto, luistelu ja mäenlasku. Lapset on onneksi koulussa, vähän jännittää jos koulut pannaan kiinni.

Isoin ero vanhaan on että mies ei matkusta koko ajan, vaan on kotona etätöissä. Se helpottaa arkea.

Lomamatkoja sun muita kyllä kaivataan, mutta ollaan kovasti yritetty keksiä jotain tilalle. Sisustetaan, laitetaan pihaa, kokkaillaam, saunotaan ja katsotaan leffoja. Kyllä tämä tästä.

Ihan niin kuin ennenkin.

Hyvin menee. Vaihdettiin syksyllä harrastuksia koronaa silmällä pitäen ja ollaan voitu jatkaa kaikkea normaalisti. Aloitamme talon laajennuksen lähiviikkoina. Miehellä on töitä normaalisti ja itse olen osalomautettuna. Ehdin hyvin kuskata lapsia ja jaksan auttaa kouluhommissa ja tehdä kotityöt.

Ihan mainiosti voidaan. Olemme nyt keväästä saakka olleet pääosin keskenämme. Teini touhuaa omiaan, oli hetken etäopetuksessa ilman ongelmia, kuten keväälläkin. Pitää yhteyttä kavereihinsa netin kautta. Pelaavat yhdessä verkkopelejä netin yli.

Kaupassa on käyty kerran viikossa, muuten vältellään mitään ylimääräisiä kontakteja ulkopuolisiin ihmisiin. Töissä pakko käydä, mutta toistaiseksi on terveenä pysytty.

On mukavaa viettää vapaata yhdessä. Viikonloppuja odotellaan kuten ennenkin ja kesällä aiomme olla samalla tavalla, koska rokotteet nyt menivät p e r seelleen.

Ihan ok, jos vain terveinä pysytään.

Surullista, jos perhe ei viihdy keskenään 😔 Miksi ylipäätään perustaa perhe, jos on Niin introvertti? Tosi surullista. Läheisistä ihmisistä pitäis nimenomaan saada voimaa!

Miksi te edes olette yhdessä miehesi kanssa 😳 Kamalaa, jos ois noin raskasta perheen kesken 😨

Loistavasti. Ei tuota minkäänlaisia ongelmia tämä tilanne. On perheessä huonosti asiat jos tilanne aiheuttaa ahdistusta ja riitoja.

Aika raskaalta on alkanut tuntua. Koronarajoitukset ja niiden muuttuminen lyhyellä varotusajalla vaikuttaa työhöni todella paljon: jokainen muutos kaataa niskaani saavillisen lisää työtä ja ihan normaaliaikoinakaan työaika ei meinaa riittää. Alan olla uupunut: uniongelmia, pahenevaa stressiä. Puoliso sairastui eilen kuumeeseen ja yskään, kävi tänään testissä ja on eristyksissä meidän makkarissa. Kaikki kotityöt on kaatuneet nyt mun niskaan, onneksi teini kokkasi tänään. Lukiolaiset lapsemme ovat stressaantuneita, kun etäkoulussa on oppinut lähiopetusta huonommin. Harrastukset alkavat huomenna pyöriä onneksi heillä. Se, että kaikki ollaan etätyössä/koulussa ja abi jäi juuri lukulomalle, aiheuttaa kitkaa, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Odotan rokotuksia ja lämpeneviä säitä, jotta päästään pois tästä sardiinipurkista.

Onneksi mä olen valinnut miehen, ja hän minut, jota on kiva katsella vaikka 24/7. 20 vuotta jo.