"Ainahan sitä haluta saa!" Onko teillekin puhuttu noin?

Ap, sulla on virhe tuossa lopussa, teet listaa, mitä HALUAISIT, tee mieluummin lista, mitä HALUAT tehdä, ja katso, mihin rahkeet riittävät.

Moni kommentoija ohittaa aloittajan tarkoittaman pointin ja kääntää vanhempien tarkoituksen kasvatukselliseksi. Minä ymmärrän tämän osana lyttäämisen kulttuuria. Mihinkään ei kannata ryhtyä, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Ei kannata haaveilla liikoja, ei kurotella eteenpäin.

Täällä oli tällä viikolla keskustelu puolisoiden perheiden välisestä kommunikaatioista: miten toisissa perheissä puhutaan ja toisissa vaietaan. Joku käytti esimerkkinä talon rakentamista. Toisen vanhemmat kannustivat ja heidän kanssaan rakentamista suunniteltiin yhdessä. Toisen vanhemmat tiedettiin lyttääviksi ja siksi heille kerrottiinkin vasta, kun kaupat oli selvät. Ja vastaus oli sitten odotusten mukainen: ei mitään rakentamista, on veloissa ja loppu elämänsä ongelmissa.

Minä tunnistan omasta lapsuudenperheestäni tämän lyttäämisen. Sillä tehtiin selväksi, että lapsen toiveilla ei ole merkitystä. Jos toivoi joululahjaksi tiettyä barbia, sai halvan muovisen kopion, jotakin sinnepäin. Tai ei mitään. Ehkä sai sen toivotun barbin vasta kolmen vuoden päästä joululahjaksi. Ei ollut rahasta kiinni, vaan opetus oli, että sitä saa, mitä satutaan antamaan.

Alkoholisoituneen narsistiäidin lapsena koko lapsuus oli pakottamista, haukkumista ja alistamista. Ei ne henkiset jäljet lähde mihinkään ja aina on takaraivossa se syyttävä ja haukkuva ääni, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Elämä on tässä ja nyt, ei silloin joskus lapsuudessa.

Käytän tätä (otsikon) lausetta myös omaan lapseeni. Haluta saa, ei aina saa. Ja jos saa, joutuu usein odottamaan ja tekemään töitä sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen voi kääntää voitokseen tai surkutella.

Turha kommentti. Suorastaan törppö.

Ihminen, jolle on noin puhuttu on takaa-ajomatkalla verrattuna niihin, joita on kannustettu. Ja toki sen silloinkin voi voimavarakseen kääntää, mutta kyllä sitä saa surrakin.

Todella tökerösti ilmaistu kieltämättä. Joskus kuitenkin asiat täytyy sanoa suoraan. Niin kuin sanoit, vaikka sen kääntääkin voitokseen niin ei se estä itkua iltaisin. Mutta ihminen voi jäädä loppuelämäkseen sen asian alle ja ainoa, joka siinä kärsii on itse. Joskus täytyy hypätä, vaikka pelottaa huomatakseen, ettei pudotus ollutkaan niin iso. Isoin harppaus tapahtuu siinä, kun pääsee vihdoin haitallisesta ympäristöstä pois ja alkaa kasvaa omaksi aidoksi itsekseen. Vaikkakin vielä ihmisrauniona tuntuu, ettei tätä voi koskaan mikään ikinä korjata.

Tuo on vain sanonta.

Älä ota niin vakavasti.

Sopivassa suhteessa pettymyksiä pitääkin olla elämässä. Jos on liian vähän niin myöhemmin elämässä tulee ongelmia, kun ei ole oppinut sietämään sitä että jokaista mielihalua ei tarvitse toteuttaa ja aina ei onnistu. Jos taas jatkuvasti on pettymyksiä eikä saa toivoa itselleen asioita ja toteuttaa itseään niin ei sekään ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on myös tuottaa niitä pettymyksiä ja opettaa sitä realismia. Mutta nyt kun elämme tässä uhriutuminen kulttuurissa muistamme kaiken negatiivisen ja lahjakkaaksi unohdamme kaiken positiivisen.

Joo, mutta ei sitä vittuilemalla tarvitse tehdä. Minusta tuo "Ainahan sitä haluta saa" on ilkeästi ja mitätöivästi sanottu. Yhtä hyvin voi lapselle sanoa, miten asia on eli että poni ei mahdu kotiin tai jokin on liian kallista.

Ja silloin, jos tuo lause kaikuu päällimmäisenä lapsuusmuistoissa, sitä on varmasti käytetty aivan liikaa. Sillähän voi sitten kuitata aivan kaiken ja tuhota lapsen itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

Realismi on negatiivista.

Kun tarkemmin ajattelee, tuollaiseksihan ajatusmaailma on kääntynyt.

Jos joku esittää ettei jokin ole mahdollista tai järkevää, realisti kokee kovan kohtalon.

Menepä ilmaisemaan etteivät rahat pian riitä sosiaalitukiin, sattuneesta syystä, aletaan haukkumaan persuksi, natsikaksi, tyhymäksi.

Jos kertoo ettei meidän rahat riitä avustamaan etelän valtioita miljardeilla kun meilläkin on työttömiä 500 000, leipäjonona, hoitajamitoitus ei täyty ja somesuklaan markkinoijillekin pitää jakaa 100 000 euroa/lärvi, realistia aletaan haukkumaan naisvihaa kylväväksi toksiseksi maskuliiniksi ym. vihapuhetta.

Jos lapselle sanoo, että saahan sitä haluta, nykyajan vapaan kasvattamattomuuden seuraukset alkavat etsiä siitäkin asiasta jotain negatiivista kun vanhemmat eivät vain halua sekoittaa lapsen päätä kertomalla ettei ole rahaa kaikenmaailman humpuukituotteisiin ja pääsevät helpommalla ja vähemmän lapsen mielelle vaurioita tuottamalla sanomalla vain, halua vaan, haaveet ovat tulevaisuuden polttoainetta, joiden avulla voit vielä päästä pitkälle,

Unelmoi ja haaveille, kylmä totuus iskee kuitenkin aikanaan sinunkin palleroisen tajuntaan kuin metrinen halko takaraivoon.

Life is shit and then you die.

Kyllä, lapsena ja nuorena aina sai kuulla tuota "Ei tarvitse aina kaikkea saada mitä haluaa" tai "Ei se mitään kyllä ne vuodet äkkiä menee vaikka päällä seisoen" kun koulussa esim kiusattiin jne. Nyt kun itse olen aikuinen ja vanhemmat on vähän iäkkäämpiä ovat he aina haluamassa jotain, ja nyt pääsen itse heille sanomaan samaa. Kun valittavat miten en ole tullut pitkään aikaan käymään, on niin kurjaa, haluaisi nähdä niin pääsen vastaamaan "Ainahan sitä saa haluta vaikka mitä" ja "Koittakaas nyt vaan kestää, kyllä ihminen pari vuotta seisoo vaikka päällään"

Meilläkin kaikki kuitattiin tokaisemalla "ainahan sitä haluta saa" tai "kyllä minäkin haluan vaikka taivaalta kuun". Kaikki toiveet ja haaveet tyrmättiin. En saanut aloittaa harrastuksia, koska "niissä pitää osata jotain". Äidilläni on huono itsetunto ja hän siirsi omat epäonnistumisen pelkonsa meihin lapsiin. Vanhempani opettivat, että kaikkialle mennään pyydelleen anteeksi, että mekin olemme täällä. 

Nyt aikuisena kärsin toistuvista masennusjaksoista, sosiaalisista peloista ja olen kokenut työuupumisen 30-vuotiaana. Olen ylikiltti. En osaa vaatia mitään. Töissä olen pelkkä kynnysmatto. Itsetuntoni on aivan olematon. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lapsena ja nuorena aina sai kuulla tuota "Ei tarvitse aina kaikkea saada mitä haluaa" tai "Ei se mitään kyllä ne vuodet äkkiä menee vaikka päällä seisoen" kun koulussa esim kiusattiin jne. Nyt kun itse olen aikuinen ja vanhemmat on vähän iäkkäämpiä ovat he aina haluamassa jotain, ja nyt pääsen itse heille sanomaan samaa. Kun valittavat miten en ole tullut pitkään aikaan käymään, on niin kurjaa, haluaisi nähdä niin pääsen vastaamaan "Ainahan sitä saa haluta vaikka mitä" ja "Koittakaas nyt vaan kestää, kyllä ihminen pari vuotta seisoo vaikka päällään"

Sun vanhemmat kuitenkin elätti ja ruokki sinua 18 vuotta, vaatettivat ja hoitelivat kaikki käytännön asiat.

Jospa elät itsepetoksessa ja käännät välinpitämättömyytesi ja kylmyytesi kostoksi vanhempiasi kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lapsena ja nuorena aina sai kuulla tuota "Ei tarvitse aina kaikkea saada mitä haluaa" tai "Ei se mitään kyllä ne vuodet äkkiä menee vaikka päällä seisoen" kun koulussa esim kiusattiin jne. Nyt kun itse olen aikuinen ja vanhemmat on vähän iäkkäämpiä ovat he aina haluamassa jotain, ja nyt pääsen itse heille sanomaan samaa. Kun valittavat miten en ole tullut pitkään aikaan käymään, on niin kurjaa, haluaisi nähdä niin pääsen vastaamaan "Ainahan sitä saa haluta vaikka mitä" ja "Koittakaas nyt vaan kestää, kyllä ihminen pari vuotta seisoo vaikka päällään"

Sun vanhemmat kuitenkin elätti ja ruokki sinua 18 vuotta, vaatettivat ja hoitelivat kaikki käytännön asiat.

Jospa elät itsepetoksessa ja käännät välinpitämättömyytesi ja kylmyytesi kostoksi vanhempiasi kohtaan?

Onko sinun mielestä normaalit vanhemmat välinpitämättömiä lapsensa kiusaamista kohtaan? Ja sitä ettei ole moneen vuoteen ollut ensimmäistäkään kaveria koulussa? Jos minä olen kylmä ja välinpitämätön niin se on kyllä vanhemmilta perittyä. Se, että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on ihan lainkin vaatima minimi, eikä mitään vanhempien poikkeuksellista hyväntahtoisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lapsena ja nuorena aina sai kuulla tuota "Ei tarvitse aina kaikkea saada mitä haluaa" tai "Ei se mitään kyllä ne vuodet äkkiä menee vaikka päällä seisoen" kun koulussa esim kiusattiin jne. Nyt kun itse olen aikuinen ja vanhemmat on vähän iäkkäämpiä ovat he aina haluamassa jotain, ja nyt pääsen itse heille sanomaan samaa. Kun valittavat miten en ole tullut pitkään aikaan käymään, on niin kurjaa, haluaisi nähdä niin pääsen vastaamaan "Ainahan sitä saa haluta vaikka mitä" ja "Koittakaas nyt vaan kestää, kyllä ihminen pari vuotta seisoo vaikka päällään"

Sun vanhemmat kuitenkin elätti ja ruokki sinua 18 vuotta, vaatettivat ja hoitelivat kaikki käytännön asiat.

Jospa elät itsepetoksessa ja käännät välinpitämättömyytesi ja kylmyytesi kostoksi vanhempiasi kohtaan?

Onko sinun mielestä normaalit vanhemmat välinpitämättömiä lapsensa kiusaamista kohtaan? Ja sitä ettei ole moneen vuoteen ollut ensimmäistäkään kaveria koulussa? Jos minä olen kylmä ja välinpitämätön niin se on kyllä vanhemmilta perittyä. Se, että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on ihan lainkin vaatima minimi, eikä mitään vanhempien poikkeuksellista hyväntahtoisuutta. 

Kylmää näyttää olevan kyyti kummallakin puolella.

Jospa katkaisisit kylmyyden ja välinpitämättömyyden ketjun ennen kuin opetat samanlaista käytöstä esimerkilläsi omillekin lapsillesi.

Mun mielestä tuo lausehan on fiksu! Ei siinä haluamisessa ole mitään vikaa, saa haluta, mutta kaikkea ei vaan voi saada tuosta noin vaan. Pitää oppia punnitsemaan haluamansa asian hintaa ja vaivaa, kannattaako siihen ryhtyä? Eikä vaan mennä impulssien mukaan.

Oon kuullu tuon lauseen lapsena ja nuorena lukemattomia kertoja vanhempieni suusta, mutta on meitä aina myös kannustettu, tuettu ja rohkaistu valinnoissamme.