On taas niin first world problems tällä mielipidekirjottajalla hesarissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Morjens. Mun lapselta on otettu ja sano että tuntui vähemmän kuin verikoe. Inhottavalta vaan. Aikuisen velvollisuus on kannustaa lasta ei jakaa omia pelkojaan.

Minä sanoin omalle lapselleni sen, mitä olin lukenut lehdestä: että testi ei satu, mutta tuntuu hetken aikaa vähän epämiellyttävältä. Ja että sen kestää kyllä ja se on pian ohi. Ja että on todella tärkeää, että käydään testissä. Tsemppasin, kannustin ja olin positiivinen.

Lopputulos oli se, että lapsi huusi suoraa huutoa, koska testi olikin todella kivulias, ja itse katsoin tyrmistyneenä vieressä, koska olin todellakin uskonut sen, mitä olin lehdistä lukenut, että testin kestää kyllä hyvin, ei ole kivulias, ihan hyvin se menee. Ja nyt ei sitten mennytkään hyvin.

Tuon kokemuksen jälkeen meistä kukaan ei ole käynyt enää koronatestissä, vaikka flunssia on ollut.

Samanlainen kokemus täällä! Olin ite käynyt jo kaksi kertaa testissä ja pikkusisarus samoin kerran, joten luulin tietäväni että osaan esikoiselle kertoa mitä on edessä. Väärin meni. Kymmenvuotias, jolla on vieläpä korkea kipukynnys, todellakin huusi kivusta D: Vierestä katsottuna näytteenotto oli minusta todella kovakouraista ja kesti ja kesti. Hoitaja äyski lapselle ja vaikutti ihan sadistilta ("Pidä se pää paikalla ja ole hiljaa! Mulla sattuu korviin! Tämä kuule pitää vaan kestää!"). Testin jälkeen lapsi ilmoitti ettei tule enää koskaan menemään testiin, ja jos hänet sinne väkisin raahataan, hän tulee tappelemaan vastaan. En aio pakottaa. Kiitos, Oulun kaupungin näytteenottajat!

Vierailija kirjoitti:

Nenänielunäytteenotto voi olla hyvinkin kivulias, se vaihtelee paljon. Mun kokemukset on tällaiset. Yhdellä kerralla se oli täysin kivuton, kolme kertaa se on sattunut, kahdella niistä kerroista se sattui paljon. Niistä yksi kerta oli sellainen että sain migreenin pian sen jälkeen ja nenäontelossa tuntui seuraavaan päivään asti. Ero johtuu varmaan näytteenottajan taidoista, jos tikun työntää yläviistoon niin se menee väärään rööriin.

Mulla sama juttu!

Kaksi kertaa otettu ja ekalla kerralla sattui todella kovasti, kun näytteenottaja runnoi jäykän tikun molempiin sieraimiin voimalla. Sen jälkeen kova kipu silmien takana tunnin verran.

Toisella kerralla ei tuntunut juuri miltään, vaikka pelkäsin etukäteen, kun otettiin ohuella taipuisalla tikulla rauhallisesti pyörittäen vain toisesta sieraimesta. 

Eli näytteenottotikku ja  näytteenottajan taidot vaikuttavat kokemukseen.

t. sh

Tunnetustihan gradun tekeminen vaikuttaa kipukynnykseen :D aloittajan asenteen takia testaukseen liittyviä epäkohtia ei tule esille.

Minä ymmärrän äitiä. Itsekään en mene testiin, jos sitä ei voida ottaa nielusta. Mielummin olen 2vkoa karanteenissa himassa kuin annan nenääni sörkittävän.

Ihme tabu tää testin kivuliaisuus. Hyvä, että edes nimimerkin takaa ihminen sen tekstinsä hesariin kirjoitti.

Höpöpuhetta et ei miltään tunnu tai vähän kutittaa vaan. Kiva ylläri sitten, tuntee itsensä huijatuksi. Moni ei testiin mene runnomisen ja kivun vuoksi.

Kipu on niin subjektiivista eri kehon osissa. Varpaan lyöminen, puusta putoaminen ja sisätutkimus peräaukosta on ollut vain epämiellyttäviä. Nenään törkkäys taas ihan hirveän kivuliasta. Tällaisia me ihmiset olemme.  

Vierailija kirjoitti:

No, mutta nythän äidin ja tyttären ei tarvii enää pelätä nenän kautta otettavaa koronatestiä, kun kiinalaiset on keksineet vaihtoehtoisen tavan eli perseestä otettavan testin. Helpottavaa, eikö?

Onhan ulosteessakin koronavirusta jos on tautiin sairastunut. Pian valikoimiin myös koronan ulostetestit pissistä tai kakista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Morjens. Mun lapselta on otettu ja sano että tuntui vähemmän kuin verikoe. Inhottavalta vaan. Aikuisen velvollisuus on kannustaa lasta ei jakaa omia pelkojaan.

Minä sanoin omalle lapselleni sen, mitä olin lukenut lehdestä: että testi ei satu, mutta tuntuu hetken aikaa vähän epämiellyttävältä. Ja että sen kestää kyllä ja se on pian ohi. Ja että on todella tärkeää, että käydään testissä. Tsemppasin, kannustin ja olin positiivinen.

Lopputulos oli se, että lapsi huusi suoraa huutoa, koska testi olikin todella kivulias, ja itse katsoin tyrmistyneenä vieressä, koska olin todellakin uskonut sen, mitä olin lehdistä lukenut, että testin kestää kyllä hyvin, ei ole kivulias, ihan hyvin se menee. Ja nyt ei sitten mennytkään hyvin.

Tuon kokemuksen jälkeen meistä kukaan ei ole käynyt enää koronatestissä, vaikka flunssia on ollut.

Auts :/ toivottavasti lapsi ei menettänyt luottamusta lopullisesti. Äitini teki vähän vastaavanlaisen jutun mulle enkä enää voinut koskaan luottaa häneen kunnolla.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Morjens. Mun lapselta on otettu ja sano että tuntui vähemmän kuin verikoe. Inhottavalta vaan. Aikuisen velvollisuus on kannustaa lasta ei jakaa omia pelkojaan.

Minä sanoin omalle lapselleni sen, mitä olin lukenut lehdestä: että testi ei satu, mutta tuntuu hetken aikaa vähän epämiellyttävältä. Ja että sen kestää kyllä ja se on pian ohi. Ja että on todella tärkeää, että käydään testissä. Tsemppasin, kannustin ja olin positiivinen.

Lopputulos oli se, että lapsi huusi suoraa huutoa, koska testi olikin todella kivulias, ja itse katsoin tyrmistyneenä vieressä, koska olin todellakin uskonut sen, mitä olin lehdistä lukenut, että testin kestää kyllä hyvin, ei ole kivulias, ihan hyvin se menee. Ja nyt ei sitten mennytkään hyvin.

Tuon kokemuksen jälkeen meistä kukaan ei ole käynyt enää koronatestissä, vaikka flunssia on ollut.

Auts :/ toivottavasti lapsi ei menettänyt luottamusta lopullisesti. Äitini teki vähän vastaavanlaisen jutun mulle enkä enää voinut koskaan luottaa häneen kunnolla.

ohis

Niinpä... Juttelin kyllä lapsen kanssa ja sanoin, että olen pahoillani, että en tiennyt sen sattuvan noin paljon. Sanoin, että olin tosi monesta paikasta kuullut, että se ei sattuisi, ja uskoin kuulemani. Sanoin, että en olisi vienyt häntä testiin, jos olisin tiennyt. Joten uskon, ettei luottamus sentään mennyt, etenkin kun lapsi luottaa nyt selvästi siihen, etten vie häntä enää uudestaan testiin. Tai onhan hän ollut sairaana tuon jälkeenkin, eikä koronatestistä ole kotona edes keskusteltu.

Olen käynyt testissä kolmesti. Kaksi lähinnä kutittivat mutta yksi oli kuin olisi porattu sitä näytettä kärsästä. Oletan että näytteenottajan osaaminen vaikuttaa mutta myös se onko nuhainen ja tukkoinen (limakalvot turvonneet tai jotain sen suuntaista). Ollut paljon pahemmissakin tutkimuksissa mutta tuo mainittu näytteenotto oli aika epämiellyttävä.

Ketju on täynnä kiusaamista ja toisten haukkumista. Aivan kuin ap kaataisi omat traumansa jo jostain ihan lapsuudestaan lähtien ilkkumalla muita. Ap:ta on todennäköisesti hyvinkin ankarasti ja häpeäkasvatuksen turvin kielletty ilmaisemasta pelon tai surun tunteitaan pienestä pitäen ja vaatii nyt sitä kaikilta muiltakin.

Ihminen saa pelätä.

Ihminen saa avoimesti kertoa peloistaan.

Miksi ei saisi, ilman että häntä aletaan ilkkua anonyymisti netissä?

Okei, ymmärrän, että muiden kauhukertomukset saattavat aiheuttaa pelkoa. Mutta kyseisellä logiikalla -

Miten tuo on uskaltanut synnyttää? Tai käydä papa-kokeessa? Tai hammaslääkärissä??

Juoppotonttu kirjoitti:

Okei, ymmärrän, että muiden kauhukertomukset saattavat aiheuttaa pelkoa. Mutta kyseisellä logiikalla -

Miten tuo on uskaltanut synnyttää? Tai käydä papa-kokeessa? Tai hammaslääkärissä??

Minä en koe noita mainitsemiasi ongelmaksi, etenkin kun hammaslääkärissä puudutetaan. Papa-koe ei ole ikinä ollut minulle kivulias, joten en kammoa sitä. Synnytyskivun taas koin luonteeltaan erilaiseksi. Mutta katsottuani vierestä kun lapsi huutaa kivusta koronatestissä, en kyllä vie häntä sinne uudestaan - se, kuinka hyvin itse kestän hammaslääkäriä, ei kerro mitään siitä, miltä koronatesti tuntuu lapsesta.

Minä en ole päässyt helpolla ja siksi pelkään kaikkea mitä työnnetään sisälle. Olen käynyt läpi syöpähoidot, avohaavan jota ronkittiin tikulla syvälle 10 kk ja toki kolonoskopiakin on tuttu ja präaukkoa on myös ronkittu enemmän kuin painajaisissakaan kuvittelisi. Gyne ja papa ovat kammottavia, pelkään jopa suhteeseen rupeamista kun en halua että sisääni työnnellään mitään. Hammaslääkärissä käynti on luksusta verrattuna näihin muihin toimenpiteisiin enkä pelkää sitä pätkääkään. Minua on myös ommeltu ilman puudutetta, ei ollut paha kokemus.

Minulle on kerran tehty nenän kautta kameratutkimus, se on astetta pahempi kuin tikkutesti. Kyllä minä koronatestiä välttelen. Olenkin elänyt maaliskuusta asti eristyksessä että en saisi tautia tai ei tarvitsisi testissä käydä. Olisi kammottavaa käyttää lemmikkieläintä nenätestissä, ymmärrän hyvin että lapsen kohdalla säälittää myös.

Koiratesti olisi hyvä idea.

Oliko olemassa joku fobia mikä liittyi siihen kun työnnetään kehon sisälle jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan väliseinä tekee mutkan. Aika tavallista.

Ei tuollaiset epämuodostumat ole tavallisia. Kehitysvamma

Persetestissä ei ole tätäkään ongelmaa. Äläkä nyt tuu uikuttamaan että peräaukko puuttuu....