Lue keskustelun säännöt.
Luonnonsuojelija lapsi ei halua ajokorttia
31.01.2021 |
Esikoiseni on 17 v aiemmin on puhuttu, että hommaa ajokortin (me maksamme ) heti 18 v täytetyään. Nyt sanoo, että ei halua ajaa autoa luonnonsuojelullisista syistä. On muutenkin kiinnostunut luonnonsuojelusta, kierrättää ja on kasvissyöjä.
Olin kuvitellut, että jo 10 v jatkunut harrastusrumba olisi minun osaltani ohi. Lapsi ajaisi itse harrastuksiinsa ja voisi ehkä jopa kuskata joskus pikkuveljeään tarvittaessa. Huonolla säällä haluaa autokyydin kouluun ja takaisin, mikä vaatii työjärjestelyjä minulta.
Sanoin, että kuljetuspalvelu loppuu siihen hetkeen, kun kortti voisi olla taskussa. Nyt sitten olen kuulemma ihan kauhea ja minun pitäisi ymmärtää hänen luonnonsuojelupoinrtinsa. Ei korttia tai autoa halua koskaan.
Kommentteja tilanteeseen?
Kommentit (70)
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Ihan normaali oivallushan tuo nyt on, mutta sen sijaan, että kyseinen nuori vaatisi itsekuria koittaa jättäytyä avuttomaksi ajotaidottomaksi? Ei hyvää päivää teidän järjenjuoksua, joista tämmöinen on fiksua.
Normaali oivallus, mutta minusta näyttää siltä, että normaalia on myös itsekurin puute. Ihmiset herkästi kuvittelevat pystyvänsä toimimaan niin-ja-näin, mutta käytännössä repsahtavat kuitenkin ennen pitkää.
Suomessa yli 30-vuotiaista ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Kyllä se kertoo aika karua kieltä siitä, kuinka paljon ihmiset syövät suhteessa kulutukseensa.
Niin on, siksi sanoisinkin, että kehittää sitä itsekuria. Ja ajotaitoa :) Jos haluaa olla yhtään mitään ikinä.
Ja siis voin kyllä arvata, että nuori tietää, ettei hänell sitä itsekuria ole. Autottomana voi huijata itseään kuvittelemaan, että hänellä on itsekuria polkea useammin. Tietää, ettei pysty sitä parantamaan, mutta ei tajua, että ei OIKEA RATKAISU siihen ole ajokortittomuus! Ajokortti liittyy ihan toisiin asioihin elämässä.
Voihan hän koittaa valita työnsä siten, että ei joutuisi kulkemaan autolla eikä julkisilla. Vaikka osaa ajaa. Haloo nyt taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisiä Pakilasta. Ihan normaali ilmiö täälläpäin. Ostin neljä Teslaa (meillä kuusi lasta) ja vain muutamaa autoa käytetään. Naapurilla sama, kaksi lasta, ja kolme Teslaa lojuu Taulutiellä tyhjänpanttina. Tuntuu että ainoa kerta kun lapset käyttävät autoa on kun he ottava taksin päästäkseen lentokentälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?
Mä oon 40-vuotias ajokortiton. Asun kaupungissa. Käytän bussia, pyörää ja omia jalkojani. Hyvin olen pärjännyt.
Tosin asun yksin, joten kaupasta ei tarvitse kantaa kassikaupalla ruokaa.
Kieltämättä joskus on tullut tilanteita, jolloin oma auto olisi ollut kätevä, mutta tässä 20 vuoden aikana niitä on kuitenkin ollut niin harvoin, että ei pelkästään niiden takia olisi missään nimessä kannattanut hankkia autoa tai korttia.
Nyt korona-aikana tietysti oman auton puute on hieman korostunut, kun en ole kesän jälkeen uskaltanut matkustaa julkisilla toiselle puolelle Suomea sukulaisia katsomaan, mutta normaalisti bussin tai junan käyttäminen on hyvin vaivatonta ja matkan aikana voi vaikka lukea tai torkkua sen sijaan, että pitäisi keskittyä liikenteeseen.
Toisenlaisessa elämäntilanteessa oma auto olisi varmasti hyvinkin tarpeellinen, mutta ei se ole kaikille ehdoton välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, luin eilen jutun salkkareiden Kallen eli Pete Latun elämästä. Muutti hektisestä Helsingistä Porvooseen rintamamiestaloon, ovat koko perhe kasvissyöjiä, kierrättåvät, puhuvat ilmastonmuutoksesta jne jne. Mutta sitten kuitenkin auto on pakollinen.
Mielestäni auton omistaminen vesittää sen kaiken vihreän ajattelun.
Höpö höpö. Luin tutkimuksen, jossa maalla asuvilla on pääosin pienempi hiilijalanjälki kuin kaupunkilaisilla. Ero syntyi tosin siitä, että kaupunkilaiset kuluttivat enemmän.
Jos asuu kaupungissa, eikä kuluta, niin sitten on varmaan ekompaa. Mutta jos ei voi kuluttaa, niin aika tärkeiksi voi nousta oma piha, isommat tilat ja lähiluonto.
Näin ainakin itsellä.
Autolla ajan töihin. Kyllä omassa elämässä pitää arvostaa sitä omaa arkeakin. Ja siis en kutsu itseäni ekoihmiseksi, jos auto sen estää, niin ihan sama :) Olisi surkeaa elää onnettomana, kunhan voi sanoa, että olen ekologinen.
Symppis kirjoitti:
Terveisiä Pakilasta. Ihan normaali ilmiö täälläpäin. Ostin neljä Teslaa (meillä kuusi lasta) ja vain muutamaa autoa käytetään. Naapurilla sama, kaksi lasta, ja kolme Teslaa lojuu Taulutiellä tyhjänpanttina. Tuntuu että ainoa kerta kun lapset käyttävät autoa on kun he ottava taksin päästäkseen lentokentälle.
Ei se tuokaan ole yhtään sen ekologisempaa, että ostetaan tesloja riviin, vaikka tarvetta ei niille ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?
Kävelymatkan päässä ison kaupungin keskusta, suurin osa lasten harrastuksista, päiväkoti, koulu sekä toisen työpaikka. Hyvien julkisten yhteyksien päässä loput harrastukset, paljon lisää kauppoja sekä toisen työpaikka. Mummolat kohtuullisten julkisten yhteyksien päässä. Lomilla ollaan usein käyty julkisilla. Rautakauppaankin pääsee julkisilla hyvin.
Huonekaluja tai remonttitarvikkeita ostaessa auto on toki kätevä, ja muutamille kavereille pääsee huonosti julkisilla. Mutta jos meillä ei jo olisi autoa töiden vuoksi, en todellakaan ostaisi sitä siksi, että käyn kerran vuodessa rautakaupassa ja toisen huonekaluja ostamassa sekä kerran kuussa, jossain muualla. Tulisi melkoisesti sohvalle hintaa. Kuten sanoin, nyt jo se auto on seissyt usein viikkoja ajamatta, kun ei ole vaan ollut tarvetta sille tai ikkunoiden skrapaaminen on ollut vaivalloisempaa kuin mennä pyörällä tai bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?Kävelymatkan päässä ison kaupungin keskusta, suurin osa lasten harrastuksista, päiväkoti, koulu sekä toisen työpaikka. Hyvien julkisten yhteyksien päässä loput harrastukset, paljon lisää kauppoja sekä toisen työpaikka. Mummolat kohtuullisten julkisten yhteyksien päässä. Lomilla ollaan usein käyty julkisilla. Rautakauppaankin pääsee julkisilla hyvin.
Huonekaluja tai remonttitarvikkeita ostaessa auto on toki kätevä, ja muutamille kavereille pääsee huonosti julkisilla. Mutta jos meillä ei jo olisi autoa töiden vuoksi, en todellakaan ostaisi sitä siksi, että käyn kerran vuodessa rautakaupassa ja toisen huonekaluja ostamassa sekä kerran kuussa, jossain muualla. Tulisi melkoisesti sohvalle hintaa. Kuten sanoin, nyt jo se auto on seissyt usein viikkoja ajamatta, kun ei ole vaan ollut tarvetta sille tai ikkunoiden skrapaaminen on ollut vaivalloisempaa kuin mennä pyörällä tai bussilla.
Ajoin ajokortin 18-vuotiaana, mutta en tarvinnut sitä ensimmäisiin 14 vuoteen. Onneksi pidin kuitenkin ajotaidosta jollainlailla edes kiinni. Kun halusin kulkea mökille, auto oli kaupungissakin pakko olla, vaikka en sitä muuten tarvinnutkaan. Laitoin sen seisontavakuutukseen talveksi. Sittemmin muutimme maalle ja autoilen kaikkialle. Se on maalla-asumisen huono puoli, muuten olen viihtynyt paremmin, kuin kaupungissa. On ihanaa, ettei ole ruuhkia eikä kiireisiä ihmisiä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?Mä oon 40-vuotias ajokortiton. Asun kaupungissa. Käytän bussia, pyörää ja omia jalkojani. Hyvin olen pärjännyt.
Tosin asun yksin, joten kaupasta ei tarvitse kantaa kassikaupalla ruokaa.
Kieltämättä joskus on tullut tilanteita, jolloin oma auto olisi ollut kätevä, mutta tässä 20 vuoden aikana niitä on kuitenkin ollut niin harvoin, että ei pelkästään niiden takia olisi missään nimessä kannattanut hankkia autoa tai korttia.
Nyt korona-aikana tietysti oman auton puute on hieman korostunut, kun en ole kesän jälkeen uskaltanut matkustaa julkisilla toiselle puolelle Suomea sukulaisia katsomaan, mutta normaalisti bussin tai junan käyttäminen on hyvin vaivatonta ja matkan aikana voi vaikka lukea tai torkkua sen sijaan, että pitäisi keskittyä liikenteeseen.
Toisenlaisessa elämäntilanteessa oma auto olisi varmasti hyvinkin tarpeellinen, mutta ei se ole kaikille ehdoton välttämättömyys.
Täällä 38v. ajokortiton. Kasvoin maaseudulla niin korvessa kuin ihminen ikinä voi. Siellä auto on pakollinen, kun puhutaan metsässä pönöttävästä mökistä ja lähin pieni ruokakauppa on 30km päässä.
En ajanut ajokorttia ja olen pärjännyt hyvin. Olen aina asunut kaupungeissa tai taajamien keskustoissa, jossa paikkoihin pääsee julkisilla tai kaikki on kävelymatkan päässä. Tosin, minulla on sama tilanne eli asun yksin enkä tarvitse autoa mihinkään. Korona-aikaan olen käyttänyt taksia, jos on pitänyt tehdä pitkä matka kaupungin sisällä ja olen ollut epävarma, mikä julkisen liikenteen tilanne on. Etätöissä ei tartte edes mennä ulos, jos ei halua.
Viimeksi pummasin kyydin 2 vuotta sitten bensarahaa vastaan huonekaluostoksien takia. Sitä edellisellä kerralla tarvitsin kyydin joskus 2005. Yhdet häät ovat jääneet välistä, kun tunsin vain morsiamen ja hääpaikka oli huitsin nevadassa maaseudulla ja majoitus sitten taas ihan toisaalla.
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?Niin, tai entä kun haluat käydä IKEAssa? Ostaa jotain isompaa käytettynä? Ikeasta saa kotiinkuljetuksella, mutta se maksaa ja käytettynä löytyvää tavaraa et saa kotiinkuljetuksella.
Luonnonsuojelija tuskin elää kulutushysterian vallassa ja jos vaikka kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa ostaa jonkun isomman huonekalun, niin kuljetuksen maksaminen tulee paljon halvemmaksi kuin auton kustannukset samana aikana.
Käytettyä tavaraa saa kotiinkuljetuksella monista isommista kierrätysliikkeistä, pikkutavarat kulkee postilla tai matkahuollolla (oli ne sitten jostain liikkeestä tai yksityiseltä). Olen itsekin joskus ostanut yksityiseltä ihmiseltä isomman käytetyn tavaran, mutta koska hän asui samassa kaupungissa, niin saimme sovittua, että hän kuljetti sen kotiovelleni korvausta vastaan.
En halua sanoa, että auto on täysi turhake, mutta omista valinnoista riippuen voi elää ihan normaalia ja hyvää elämää myös ilman autoa. Totta kai jos on auton hankkinut, niin sille keksii kaikenlaista käyttöä, mutta jos ei ole autoa, niin menonsa ja tarpeensa suunnittelee vähän toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ekohörhö ystävä, joka ei ollut nuoruuden ehdottomuudessa hankkinut ajokorttia. Opiskeli toimittajan pesti mielessään. Haki töitä, pääsi haastatteluun. Haastattelu meni hyvin siihen asti, kunnes kysyttiin, että onko sulla ajokortti. Ei auttaneet ylevät luontoarvot siinä kohdassa.
Tämä samainen henkilö myös oli jatkuvasti kyytiä vailla. Milloin piti päästä lentokentälle, keikalle naapurikaupunkiin tai kirpparilta löytyi joku ihana kaappi, joka pitäisi saada kotiin. Bensarahaa ei ymmärtänyt maksaa ennen kuin asiasta mainitsi muutamia kertoja.
Minä en ajanut korttia 18-vuotiaana ja tuli sama tilanne eteen. Ilmoitin, että ei ole korttia tai autoa, mutta hankin ne mahdollisimman pian. Kuukauden kuluttua minulla oli molemmat sekä työpaikka.
Ihmeellinen ajatus, että 18-vuotiaana pitää miettiä tarvitseeko 25-vuotiaana korttia töissä, miten kuljettaa sohvan kotiin 35-vuotiaana tai kuskaan teinin jääkiekkotreeneihin 45-vuotiaana.
Autokouluun pääsee milloin vaan ja tiukalla tahdilla kuukaudessa on kortti taskussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Kas kun terävänäköisyys ei riitä havaitsemaan hänen omaa mukavuudenhaluaan. On se paljon mukavampi istua äidin kyydissä, eikä tarvitse itse vaivautua hankkimaan ajokorttia ja ajamaan. Siinä se luonnonsuojelun raja nähdään, että ei haittaa mitään, vaikka joku muu ajaa hänen vuokseen moninkertaisen matkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille voi vielä antaa selkään kun ei ole 18 täyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ekohörhö ystävä, joka ei ollut nuoruuden ehdottomuudessa hankkinut ajokorttia. Opiskeli toimittajan pesti mielessään. Haki töitä, pääsi haastatteluun. Haastattelu meni hyvin siihen asti, kunnes kysyttiin, että onko sulla ajokortti. Ei auttaneet ylevät luontoarvot siinä kohdassa.
Tämä samainen henkilö myös oli jatkuvasti kyytiä vailla. Milloin piti päästä lentokentälle, keikalle naapurikaupunkiin tai kirpparilta löytyi joku ihana kaappi, joka pitäisi saada kotiin. Bensarahaa ei ymmärtänyt maksaa ennen kuin asiasta mainitsi muutamia kertoja.
Sulla on kyllä harvinaisen hölmö ystävä. Jos kyse on Vantaan lentokentästä, sinne ainakin on niin hyvät yhteydet, ettei mulla tulisi mieleenkään mennä sinne autolla vaikka auton omistankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Kas kun terävänäköisyys ei riitä havaitsemaan hänen omaa mukavuudenhaluaan. On se paljon mukavampi istua äidin kyydissä, eikä tarvitse itse vaivautua hankkimaan ajokorttia ja ajamaan. Siinä se luonnonsuojelun raja nähdään, että ei haittaa mitään, vaikka joku muu ajaa hänen vuokseen moninkertaisen matkan.
Ap:n aiempi viesti: "Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun."
Käsitän tuon niin, että nyt kun teinillä ei ole korttia, hän pyöräilee. Ja että teini pelkää, että jos hankkii kortin, ei pyöräile vaan käyttää autoa.
Sinä ilmeisesti käsitit ap:n viestit niin, että nyt teini menee kaikki matkat äidin tai isän kyydissä ja haluaa tilanteen jatkuvan samanlaisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?
Olen eri, ja ollaan miehen kanssa 42-vuotiaita eikä kummallakaan korttia. Eli, kappas, selkeästi meidän elämässä sitä ei tarvita. Kauppa on 300 metrin päässä, maaseudulla käydään korkeintaan kerran vuodessa. Ostokset voi tilata ihan kotiovelle, jopa sieltä IKEAsta, jossa nyt ei ole muutenkaan tarpeen rampata edes vuosittain. Jos menen käymään "jossain" johon ei pääse julkisilla tai pyörällä, otan taksin. Nyt korona-aikana olen pysynyt pitkälti omilla kulmilla, koska tässä on kaikki tarpeellinen. Työpaikka kävelymatkan päässä, tosin etätöissä sillä ei ole väliä.
Kommenttini on, että aamun pietarilaisprovo trollitehtaalta on virkistävän erilainen. Kasvissyönti toki mainittu tässäkin. 😂
Yleensähän näissä tytär on päättänyt alkaa ilmastostistä kasvissyöjäksi ja äiti mukahauskasti on letkauttanut, että sitten loppuu muotivaatteet ja etelänmatkatkin ja teini on räjähtänyt.
Sitten ollaan täällä kärsivällisesti selitetty, että ilmastonuoret nimenomaan haluavat ostaa vaatteensa käytettyinä, kulkea julkisilla ja olla käyttämättä hiusvärejä ja meikkejä kemikaalialtistuksen vuoksi.
Nyt sitten tällainen versio. 😂 ”luonnonsuojelu” mainittu yhdessä kasvissyönnin kanssa.
Säälin kyllä pietarilaiset työaikojanne, kyllä teillä pitäisi edes sunnuntaisin aamupäivät olla vapaata.
Puutu asiaan välittömästi! Vaadi lapsesi pukeutuvan oikealla tavalla!
Tytär käyttää jatkossa vain makkarankuorimaisia tyköistuvia vaatteita ja vähintään 10 cm korkokenkiä.
Vaaleanpunainen tyköistuva toppatakki muhkealla karvareunuksella (oltava jotain edesmennyttä eläintä, tekomateriaali ei käy). Korosta, että toppatakin vyötä on käytettävä, jotta vyötärö tulee esille.
Hiuksiin blondaus, hiusten huono kunto ei haittaa.
Vaatteisiin strasseja, kiiltäviä pintoja, isoja logoja ja blingblingiä. Jos ei löydy kaupasta niin näitä voi liimailla lisää vaatteisiin. Ihanaa näyttävyyttä!
Paljon meikkiä ja vahvoja värejä. Sävyjen ei tarvitse sopia kantajalleen.
Näin tyttäresi oppii oikeat arvot ja unohtuu luonnonsuojelu ja kasvissyönti.
Voimia kasvatukseen, teinit on joskus vaikeita!
T. Ljudmila & Tatjana itärajalta, melkein Suomen puolelta
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, luin eilen jutun salkkareiden Kallen eli Pete Latun elämästä. Muutti hektisestä Helsingistä Porvooseen rintamamiestaloon, ovat koko perhe kasvissyöjiä, kierrättåvät, puhuvat ilmastonmuutoksesta jne jne. Mutta sitten kuitenkin auto on pakollinen.
Mielestäni auton omistaminen vesittää sen kaiken vihreän ajattelun.
Ei auton omistaminen vaan sen käyttäminen. Vihreää ajattelua on asua mahdollisimman omavaraisesti. Se edellyttää jonkinlaista maatilkkua, jossa voi kasvattaa syötävää. Sitä taas harvemmin löytyy sellaisesta paikasta, jossa julkinen liikenne on toimivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Kas kun terävänäköisyys ei riitä havaitsemaan hänen omaa mukavuudenhaluaan. On se paljon mukavampi istua äidin kyydissä, eikä tarvitse itse vaivautua hankkimaan ajokorttia ja ajamaan. Siinä se luonnonsuojelun raja nähdään, että ei haittaa mitään, vaikka joku muu ajaa hänen vuokseen moninkertaisen matkan.
Ap:n aiempi viesti: "Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun."
Käsitän tuon niin, että nyt kun teinillä ei ole korttia, hän pyöräilee. Ja että teini pelkää, että jos hankkii kortin, ei pyöräile vaan käyttää autoa.
Sinä ilmeisesti käsitit ap:n viestit niin, että nyt teini menee kaikki matkat äidin tai isän kyydissä ja haluaa tilanteen jatkuvan samanlaisena?
Ja sinä uskot, että tilanne muuttuu ratkaisevasti, kun täyttää 18? Ei enää tarvitse äidin tai isän kyyditä vaan lapsi polkaisee pyörällä tai matkustaa julkisella harrastusmatkat. Kyllä aloittaja hyvin selvästi sen ilmaisi, että on odottanut sitä aikaa, kun ENÄÄ ei tarvitse kuskata vaan teini ajaa itse.
Selitä nyt minulle, miksi ei tee niin jo nyt, 17-vuotiaana vaan vasta sitten, kun olisi mahdollista saada ajokortti.
Tulee mieleen ekohörhö ystävä, joka ei ollut nuoruuden ehdottomuudessa hankkinut ajokorttia. Opiskeli toimittajan pesti mielessään. Haki töitä, pääsi haastatteluun. Haastattelu meni hyvin siihen asti, kunnes kysyttiin, että onko sulla ajokortti. Ei auttaneet ylevät luontoarvot siinä kohdassa.
Tämä samainen henkilö myös oli jatkuvasti kyytiä vailla. Milloin piti päästä lentokentälle, keikalle naapurikaupunkiin tai kirpparilta löytyi joku ihana kaappi, joka pitäisi saada kotiin. Bensarahaa ei ymmärtänyt maksaa ennen kuin asiasta mainitsi muutamia kertoja.