Lue keskustelun säännöt.
Luonnonsuojelija lapsi ei halua ajokorttia
31.01.2021 |
Esikoiseni on 17 v aiemmin on puhuttu, että hommaa ajokortin (me maksamme ) heti 18 v täytetyään. Nyt sanoo, että ei halua ajaa autoa luonnonsuojelullisista syistä. On muutenkin kiinnostunut luonnonsuojelusta, kierrättää ja on kasvissyöjä.
Olin kuvitellut, että jo 10 v jatkunut harrastusrumba olisi minun osaltani ohi. Lapsi ajaisi itse harrastuksiinsa ja voisi ehkä jopa kuskata joskus pikkuveljeään tarvittaessa. Huonolla säällä haluaa autokyydin kouluun ja takaisin, mikä vaatii työjärjestelyjä minulta.
Sanoin, että kuljetuspalvelu loppuu siihen hetkeen, kun kortti voisi olla taskussa. Nyt sitten olen kuulemma ihan kauhea ja minun pitäisi ymmärtää hänen luonnonsuojelupoinrtinsa. Ei korttia tai autoa halua koskaan.
Kommentteja tilanteeseen?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Tämä on tavallaan ymmärrettävä näkökulma, mutta ei voi toimia niin, että muut joutuvat kuskaamaan.
Kerro hänelle, että järjestää koulun loputtua elämänsä siten, ettei tarvitse autoa. Kun muuttaa kaupunkiin, jossa on kaikki lähellä ja hyvät julkiset yhteydet, kiusaus ajaa autolla jää pieneksi, kun muuten pääsee helpommin. Eikä sitä autoa tietenkään omilleen muuttaessa osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Mutta itselle sopii vaatia kuljetuspalvelua kuitenkin? Ei kai se nyt noin mene?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
25 astetta ei pyörällä ajoa estä. Lapissa ajettiin pyörällä tai käveltiin kouluun yli 40 asteen pakkasella. Teininä jaoin sunnuntailehtiä, yli 30 kilsan lenkki kahdesti päivässä, pyörällä tietysti, ikinä ei tullut paleltumia.
Kyllä luontoihmisen pitää osata sopeutua ja nauttia säästä kuin säästä.
Meillä oli myös noin. 21-vuotiaana päätti sittenkin hankkia kortin, kun aikuistui ja radikaalit näkemykset hieman asettuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
No, sanot, että tällaisilla höpötyksillä ei ole merkitystä. Ei elämässä voi ottaa aina vain rusinoita pullasta. Joko kehittää itsekuriaan tai sitten ei, mutta ajotaitoa ei siihen liitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Mitä jos ehdottaisit nuorellesi seuraavaa järjestelyä?
Hankkikoon kortin, mutta jos käyttää autoa ns. turhiin ajeluihin, niin joutuu jokaisesta sellaisesta maksamaan esim. 50 sentin sakkomaksun, jonka voi laittaa klassisesti lasipurkkiin. Lahjoitatte vaikka vuoden kuluttua kertyneet rahat luonnon/eläintensuojeluun.
Myös muu perhe voi osallistua ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Ihan normaali oivallushan tuo nyt on, mutta sen sijaan, että kyseinen nuori vaatisi itsekuria koittaa jättäytyä avuttomaksi ajotaidottomaksi? Ei hyvää päivää teidän järjenjuoksua, joista tämmöinen on fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Mutta itselle sopii vaatia kuljetuspalvelua kuitenkin? Ei kai se nyt noin mene?
Ymmärsin ap:n kertoman niin, että teiniä ei haittaa auton ajaminen ns. välttämättömissä tapauksissa - eli hän voisi itsekin kortillisena ihan ongelmitta ajaa esimerkiksi tulipalopakkasilla - mutta että häntä huolettaa se, että kortillisena hän päätyisi mukavuudenhalunsa taia ajamaan silloinkin kun nyt ei pyydä kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Niin. Sehän ei saastuta, kun itse istuu auton kyydissä ja kuskauksella ajokilometrejä tulee tuplasti?
Kasvattaa luonnetta, kun lähtee polkemaan kouluun kaatosateessa, vaikka olisi auto käytettävissä. Teinin omista valinnoista nämä on kiinni. Ilmeisesti haluaa varmistaa ekohörhöilynsä jatkuvuuden ampumalla itseään jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat kuskaamisen, kävelköön tai pyöräilköön jatkossa.
Nuori odottaa "taksipalveluja" kun on niihin tottunut ja ei näe tuossa mitään ympäristöongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on asiassa jokin muu syy, kuin luonnonsuojelu. Autokoulu pelottaa tms. On totta, että autoa ei nuori esim. Helsingissä tarvitse ja on iso ongelma, jos ajaa kortin, mutta ei autoile. Taito ei kehity eikä pysy yllä. Luultavasti nuori on tajunnut tämän ja arkailee. Luonnonsuojelu on hyvä selitys vaikka ei oikea syy.
Olin itsekin hesalainen viherpiipertäjä 1989, mutta ajoin silti kortin, koska näin itseni asumassa maaseudulla tulevaisuudessa.
Kortti kannattaa ajaa nuorena ja ajaa sen verran, että taito pysyy yllä, muuten rajaa itseltään elämää paljon pois, mihin ei ole mahkuja.
Nuoresi meinaa tehdä todella tyhmän valinnan!
Itse opettelin ajamaan vasta 27-vuotiaana ja hyvin ehti silloinkin. Äitini taas 40-vuotiaana, oli arka ajamaan isoissa kaupungeissa, mutta toisaalta ei edes harjoitellut, kun ei pahemmin ollut tarvetta. Hyvin voi miettiä valintojaan monta vuotta, ei vanhuus iske heti 19-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Ihan normaali oivallushan tuo nyt on, mutta sen sijaan, että kyseinen nuori vaatisi itsekuria koittaa jättäytyä avuttomaksi ajotaidottomaksi? Ei hyvää päivää teidän järjenjuoksua, joista tämmöinen on fiksua.
Normaali oivallus, mutta minusta näyttää siltä, että normaalia on myös itsekurin puute. Ihmiset herkästi kuvittelevat pystyvänsä toimimaan niin-ja-näin, mutta käytännössä repsahtavat kuitenkin ennen pitkää.
Suomessa yli 30-vuotiaista ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Kyllä se kertoo aika karua kieltä siitä, kuinka paljon ihmiset syövät suhteessa kulutukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Tämä on tavallaan ymmärrettävä näkökulma, mutta ei voi toimia niin, että muut joutuvat kuskaamaan.
Kerro hänelle, että järjestää koulun loputtua elämänsä siten, ettei tarvitse autoa. Kun muuttaa kaupunkiin, jossa on kaikki lähellä ja hyvät julkiset yhteydet, kiusaus ajaa autolla jää pieneksi, kun muuten pääsee helpommin. Eikä sitä autoa tietenkään omilleen muuttaessa osta.
Kaupunkien keskustoissa asuminen on kallista ja/tai ahdasta. Vain Helsingissä on järkevä ja toimiva joukkoliikenne. Muualla tuskin kukaan voi elää hyvää elämää ilman omaa autoa.
Haluaako nuori koskaan kesämökkiä? Jos ei osaa ajaa, voi unohtaa haaveensa? Haluaako ekoihmisenä asua siis lopun elämänsä kaupungissa? Onko aivan varma?
Ajotaitoa EI KANNATA jättää aikuisuuteen, se ei kehity koskaan niin hyväksi, kuin nuorena kortin ajaneilla. Ja se on tosi kallis investointi jos omilla palkkarahoilla pitää hankkia! Samalla, kun se auto ja mökki tai mihin nyt sen tarvitseekaan...
kyllä on monia selityksiä lapsilla laistaa asioita, jotka vaatisivat taas vähän panostusta...
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän melko pian todennäköisesti myös huomaa miten helppoa autolla kulkeminen on ja päättää hankkia oman auton, mutta tätä ei hänelle kannata sanoa ettei tämän takia kieltäydy kortin ajamisesta.
Olen nähnyt monien vannoutuneiden julkisilla kulkijoiden muuttavan mielensä kun ovat päässeet omalla autolla ajamisen helppouden makuun "pakon edessä".
Tämä juuri on se lapseni pointti. Pelkää, että kun autolla ajo olisi helposti mahdollista, sitä myös tekisi. Nyt siis tavallisesti pyöräilee kouluun. Huonolla säällä kuskaan (esim. 25 astetta pakkasta, lumipyry). Jos auto ja kortti olisi itsellä, voisi tulla houkutus käyttää autoa. Sitä ei siis halua.
Ap
Heh, nuoruuden naiviutta, ymmärrettävää. Se kyllä kelpaa, että joku muu ajaa nuoren sinne minne hän haluaa.
Mä luulen, että nuorella on tuossa ihan pointtia. Kuinka moni autollinen lähtee kävellen ostamaan maitopurkkia vaikka 15-20 min kävelymatkan päähän, jos vaihtoehtona on hurauttaa se parissa minuutissa autolla? Vaikka miltei kaikille meistä reilun puolen tunnin kävely tekisi vain hyvää.
Ei naiiviutta, vaan varsin terävänäköistä havainnointia ihmisten loputtomasta mukavuudenhalusta.
Ihan normaali oivallushan tuo nyt on, mutta sen sijaan, että kyseinen nuori vaatisi itsekuria koittaa jättäytyä avuttomaksi ajotaidottomaksi? Ei hyvää päivää teidän järjenjuoksua, joista tämmöinen on fiksua.
Normaali oivallus, mutta minusta näyttää siltä, että normaalia on myös itsekurin puute. Ihmiset herkästi kuvittelevat pystyvänsä toimimaan niin-ja-näin, mutta käytännössä repsahtavat kuitenkin ennen pitkää.
Suomessa yli 30-vuotiaista ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Kyllä se kertoo aika karua kieltä siitä, kuinka paljon ihmiset syövät suhteessa kulutukseensa.
Niin on, siksi sanoisinkin, että kehittää sitä itsekuria. Ja ajotaitoa :) Jos haluaa olla yhtään mitään ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)
Eivät ne ajatukset välttämättä muutu: Me ei haluttu autoriippuvaisiksi, joten tarkoituksella muutettiin perheen kasvaessa paikkaan, jossa sitä ei pahemmin tarvita. Meillä kyllä on auto töiden takia, mutta ennen koronaa se saattoi seistä parkkipaikalla kuukaudenkin liikahtamatta, jos ei tullut työajoa ja puoliso on kortiton, joten hän hoitaa joka tapauksessa menonsa ilman autoa.
Muutettiin paikkaan, jossa ei tarvita autoa....
Siis eikö ihmiset käy kuin töissä ja sitten kotiin?
Onhan nyt muutakin kuin työ ja koti.
Enkä tarkoita auton vuokrausta, vaan sitä ajokorttia. Sitäkö ei elämässä tarvita? Minnekään ei tarvitse mennä, ei maaseudulle koskaan, ei kauppaostoksiin, ei käymään jossain..?
Niin, tai entä kun haluat käydä IKEAssa? Ostaa jotain isompaa käytettynä? Ikeasta saa kotiinkuljetuksella, mutta se maksaa ja käytettynä löytyvää tavaraa et saa kotiinkuljetuksella.
Tästä tuli mieleen, luin eilen jutun salkkareiden Kallen eli Pete Latun elämästä. Muutti hektisestä Helsingistä Porvooseen rintamamiestaloon, ovat koko perhe kasvissyöjiä, kierrättåvät, puhuvat ilmastonmuutoksesta jne jne. Mutta sitten kuitenkin auto on pakollinen.
Mielestäni auton omistaminen vesittää sen kaiken vihreän ajattelun.
Ehdota seuraavaa järjestelyä: hankkii kortin, että voi ajaa ne matkat, jotka sinä joutuisit ajamaan häntä kuskatakseen. Nehän ajetaan muutenkin, joten sinun taakkaasi helpottaakseen kuskina hän, et sinä.
Kun hän muuttaa omilleen, ei tarvitse sitten ikinä enää ajaa autoa....
(Ajatukset näet muuttuvat ja jossain välissä hänellä on perhe, omakotitalo ja pihassa kaksi autoa. Se kortti on siis hyvä olla :)