Sopiva ikäero?

ja minä ainakin tykkäsin. Esikoinen oli jo tosi omatoiminen ja ymmärsi hyvin, että vauva tarvitsee äidin huomiota enemmän.

Tietty pienemmällä ikäerolla aluksi on varmasti raskaampaa, mutta kun saavat toisistaan kaverit, niin sitten helpottaa. Meillä kuopus nyt 1v eivätkä vielä pahemmin toistensa kanssa leiki (ovat vielä eri sukupuolta).

Mutta esim. mustasukkaisuutta ei meillä ole esiintynyt ollenkaan.



Molemmissa asioissa hyvät ja huonot puolensa :)



Kukkis

mietin minäkin. Meidänkin esikoinen on nyt vuoden ja minulla käy myös kutina pikkukakkosesta. Olen tällä hetkellä hieman enemmän " kyllä kannalla" , siis että laitetaan pikkukakkosta työn alle:). Ja jos onnistaa, niin tulee sitten alkukesän vauva. Tosin, välillä ajatus vaan yhdestä lapsesta saa valtansa. Hmm...



Hyvää kesän jatkoa!

3v 4kk:tta ja se tuntuu liian paljolta... Ajattelimme esikoisen synnyttyä että nautimme hänestä mahdollisimman pitkään ennen kuin yritetään toista lasta. Nyt esikoinen 5v ja kuopus 1v 9kk eikä leikit mene lainkaan yksiin. Molemmat tyttöjä ja täysin eri luonteisia. Luonteiden erot vaikuttaa varmasti. Vanhempi itse rauhallisuus ja nuorempi duracel joka ei hetkeäkään paikallaan!! Esikoinen oli vielä todella mustis kun vauva syntyi. Nyt ei niin paljon enää, vaikka esikoinen ihan äidin tyttö onkin.

että minulla on yksi 5v. nuorempi veli ja olen ikuisesti katkera äidilleni ettei vaivautunut " tekemään" veljeäni aiemmin.

Meillä ei ole ollut koskaan mitään yhteistä veljen kanssa, emme tunne toisiamme emmekä näe juuri koskaan.

Minulla on nyt pieniä lapsia ja hän on murkkuikäinen, eipä siis ole paljon puhuttavaa kun elämäntilanne on eri.



Toivoisin, ettei minulla olisi sisarusta lainkaan, sillä lapsuudestani muistan vain sen " ole hiljaa, veli nukkuu" -hyssyttelyn, ja sen että en koskaan saanut olla rauhassa kun tyhmä pieni veli veti hiuksista ja sotki kaikki leikkini.



Omat lapseni olen siis halunnut pienellä ikäerolla, aika yllättävää ;)

iältään 6v7kk, 3v6kk ja 1v2kk ja hyvä ikäero ollut mielestäni. Isommat leikkivät paljon yhdessä (myös tapellaanki:) mutta se on varmasti normaalia kaikilla. Nuorin myös alkanut touhuta siinä toisten kanssa. Mies jo vihjaillut että nuorimmalle kaveri.. mutta itsellä ei vielä sitä ajatusta ole :) ystäväni jolla on lasten ikäero yli 3v, on sanonut että nuorin tuli liian myöhään. Nuorin kun on alkanut nyt kontata ja muutenkin kiipeillä joka paikassa, niin tämä isompi sitten määrää kaiken ja meinaa pahoinpidellä aina veljeään :( ei saa koskea minnekkään ja heittää ulos huoneestaan jne.. koko ajan vahtimista ettei loukkaa toista. Mutta tuossa on varmasti sekin että lapsen luonne on sellanen.

Meidän perheessämme on viisi lasta, joista mä olen keskimmäinen. Oma kokemukseni on, etteivät läheiset välit katso ikää vaan luonnetta, ja aika muuttaa sisarusten välejä joka tapauksessa.



Esikoisemme syntyi keskosena, ja vaikka tilanne oli alusta lähtien melko hyvä, huoli lapsesta painoi jossain taustalla oikeastaan koko vauvavuoden. Ja täytyy myöntää, että kiintyminen vauvaan täysillä vei aikansa. Yhdessä vaiheessa tuntui, että luonteemme kolahtavat koko ajan yhteen. Oli ihan hyvä odottaa vähän aikaa ja tutustua lapseen kunnolla. Töissäkin kuviot vaihtelivat.



Kakkosen laskettuna aikana esikoinen on 3v 2kk. Sen verran ainakin halusimme odottaa ennen toisen yritystä, ettei esikoinen olisi niin äidistä riippuvainen, jos raskaus ei mene nappiin. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin.

Hyvä että mietit ikäeroa tarkkaan,koska monet syöksyvät uuteen raskauteen liiankin nopeasti.Tietysti kaikkeen sopeutuu ja kaikissa ikäerossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Lapsen yrittäminen on myöskin säkäpeliä eli ei aina välttämättä tule nopeasti raskaaksi tai sitten voi tärpätä heti. Enemmän kuin ikäero asiaan vaikuttaa lapsien luonne ja perhe-elämä. Olen kuullut monista joilla ikäeroa vain vuosi ja hyvin on sujunut aina ja olleet kuin paita ja peppu. Sitten myös niistä keillä ikäeroa esim. 4 vuotta ja lapset ovat hurjan läheisiä ja leikkineet aina paljon keskenään. Kannattaa miettiä tilannetta monelta kannalta. Nämäkin asiat riippuvat paljolti myös eri vanhemmista. Itselläni alkoi vauvakuume uudestaan vasta esikoisen ollessa 1,5 vuotta. Kärvistelin sitten vielä hippusen yli puoli vuotta ennen kuin päätettiin että ehkä vielä toinen halutaan kaveriksi esikoiselle. Ikäeroksi tulee nyt melkein tasan 3 vuotta syksyllä tai hiukkasen alle ja juuri tätä ikäeroa tavoittelinkin. Olen kysynyt kokemuksia ja niitä on suuntaan ja toiseen. Toiset ovat kertoneet että ikäero ollut heistä täydellinen ja toiset sanoneet että mustasukkaisuuden takia ollut hurjan raskasta. Ehkä joku 2 vuotta ikäeroa olisi ollut kanssa hyvä mutta itselläni ratkaisi tuo että vauvakuume ei alkanut niin aikaseen ja kun olin ollut raskaana ja imettänyt vuoden niin halusin vuoden olla rasittamatta vartaloani ja keskittyä vain tuohon poikaani.. Itse tarvitsin tuon lepovuoden ja nytten on kiva olla raskaanakin kun ei tarvitse ison mahan kanssa kannella taaperoa. Esikoinen kyllä kaipaa läheisyyttä ja syliä mutta osaa jo olla itsenäisempi ja hänelle voi kertoa vauvasta kun hän jo ymmärtää. Mustasukkaisuutta varmaan tulee mutta siitä me aiotaan selvitä perheenä. Ehkä vuoden ikäisenä ei osaa olla mustasukkainen mutta on sitten kaksi täysin vaipoissa olevaa sylinvaltaajaa. Itse en olisi ollut kykenevä siihen. Kaksivuotiaalla taas on menossa tai voi olla menossa kova uhma ja vauva voi vaan pahentaa sitä.Meidän pojalla on kyllä vieläkin uhma joten toivottavasti menee pian ohi. Itsestäni silti parhaimmat ikäerot ovat 2 ja 3 vuotta.Itselläni oli veljeeni 7 vuotta ikäeroa ja se nyt on liian paljon vaikka läheisiä oltiinkin.

Meillä esikoisen ja kuopuksen ikäero on melkein päivälleen kaksi vuotta. Kuopus on nyt 9 kk ja ihan hyvin on mennyt. Tottakai esikoisella on uhmaa ja mustasukkaisuuttakin on ollut, mutta niistä on selvitty " ehjin nahoin" . Nyt kun pikkusisko osaa jo liikkua ja touhuta mukana, ovat saaneet tosi kivasti seuraa toisistaan. Esimerkiksi aamuisin pikkusisko käy usein herättämässä veljen, joka herää aina silloin hymyssä suin ja lepertelee siskolleen. Jos menen itse herättäämään, alkaa armoton marina/huuto, kun kehtaan mennä toisen unia häiritsemään ;-).



Titsu82 mainitsi tuon " kaksi vaipoissa" -näkökohdan pienemmällä ikäerolla ja sen näin itsekin tosi raskaaksi. Meillä esikoinen oppi kuivaksi, kun vauva oli 6 kk. Asia oli melkein kunnossa ennen kuopuksen syntymää, mutta harjoittelu taantui vauvan syntymän myötä. Muistan viime keväänä, kuinka raskasta oli, kun esikoista yritti opettaa kuivaksi kaikin keinoin ja aina tuloksena oli kuitenkin kaksi kakkavaippaa ja -pyllyä pestävänä. Kauppareissut oli yhtä vaippojen haalimista ja roskis oli aina täynnä vaippapusseista. Kun kesän alussa esikoiselta jäi vaipat pois, tilanne on helpottunut selvästi.



Ollaan mietitty miehen kanssa kolmosen tekemistä niin, että en menisi tässä välissä töihin (esikoisen jälkeen olin vuoden töissä). Ikäeroksi tulee minimissään kaksi vuotta. Jos luoja suo, mielestäni ihanteellinen ikäeroa kahden nuorimman välillä olisi n. 2,5 vuotta.



Itselläni on kaksi sisarusta: neljä vuotta nuorempi sisko ja kahdeksan vuotta nuorempi veli. Lapsuudessa ja nuoruudessa meillä oli aika vähän yhteisiä leikkejä, kaikki leikkivät omien kavereidensa kanssa. Nyt aikuisiällä ikäero ei ole haitannut ja luulen, että isompi ikäero vähentää esim. kateutta sisarusten välillä. Ei välttämättä olla niin samoissa elämäntilanteissa ja " kilpailla" niin toistensa kanssa. Esimerkiksi oma suhde pikkusiskooni on ollut aina ohjaava ja enemmän " isosiskomainen" . Hyvän sisarussuhteen luomiseen vaikuttavat myös vanhemmat tosi paljon. Omani ovat aina korostaneet tasa-arvoisuutta ja ovat aina pysyneet puolueettomina meidän riitojen keskellä. Vielä nykyäänkin heidän sydämenasianaan on korostaa, että maailmassa on miljardeja ihmisiä kenen kanssa voi kilpailla, sisarusten ei sitä kannata tehdä.



Oma äitini on kommentoinut useasti nyt tätä meidän lapsiarkea seuraten, että ei hän muista olleensa ollenkaan noin kovilla, kun minä kahden pienen kanssa. Äitini tosin on kotiäiti, joten hänen ei ole tarvinnut miettiä työkuvioita yms. Itse olen ajatellut, että kun lapset tekee " putkeen" sitä kestää aikansa ja sitten pystyy paremmin taas keskittyä uraan, kun ei tarvitse miettiä, että parin vuoden päästä jään taas kotiin vauvan kanssa.



Tässä ajatuksenvirtaa, toivottavasti oli hyötyä ;-).



t. Jogu

kärsivänä, hieman katkerana vastaan...



Aina ei siis todellakaan kaikilla ole mahdollisuutta suunnitella lasten ikäeroksi jotain tiettyä, esim. kahta vuotta tms.



Meillä esikoinen sai alkunsa Clomifen -avusteisesti helposti. Ikää hänellä nyt 4½ vuotta.



Kakkosta on toivottu ja yritetty hoidoilla ja ilman jo 2 vuotta. (tuloksena yksi kohdunulkoinen raskaus, joka vei mennessään toisen munatorven). Nyt edessä rankemmat hoidot yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Jos nyt alkavat hoidot tuottavat tulosta, tulee ikäeroa lapsille ainakin 5½vuotta. Sen täytyy olla meidän perheessä se " sopiva ikäero" -muuta vaihtoehtoa ei ole. Olemme siihen tyytyväisiä.



Halusin tällä vaan muistuttaa teitä siitä, että saatte olla todella onnellisia, jos jonkun tietyn " haluamanne sopivan ikäeron" lapsillenne saatte.



Aurinkoista ja helteistä kesän jatkoa!



-Auris-