Hieman sekava kysymys kysymys parisuhteesta ja kumppanin jne käytöksestä

En minäkään miehen työpaikasta puhu niin kuin mies siellä ei olisi koskaan töissä ollutkaan eli tietäen asiat paremmin kuin hän tai ikäänkuin unohtaen että hän on siellä töissä tai ollut töissä jne. -ap 

Ei heitä varmaankaan mikään "vaivaa". 

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä varmaankaan mikään "vaivaa". 

Pidätkö normaalina että sinulla olisi vaikkapa ystävä ja tilität vuosikaudet hänelle omista asioistasi, menneisyydestäsi jne ja et koskaan kysy kaveriltasi mitään hänen elämästään? Et siis ikinä. Sekö mielestäsi on normaalia eikä mikään vaivaa ketään?!

Minusta haiskahtaa vähän sellainen ettei ap sinulla ole merkitystä ja sinusta puhuminen veisi huomion pois kumppanistasi ja anopistasi. He eivät siedä että joku toinen on puheenaiheena ja luulevat ehkä aina olevansa oikeassa joka asiassa. Luulevat että vain he ovat merkityksellisiä ja heidän elämänsä on tärkeää ja puhumisen arvoista. Lisäksi joitakin asioita voi olla kipeä tunnustaa eli totuus on liian kipeä jos olet vaikka koulutetumpi tai ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä varmaankaan mikään "vaivaa". 

Pidätkö normaalina että sinulla olisi vaikkapa ystävä ja tilität vuosikaudet hänelle omista asioistasi, menneisyydestäsi jne ja et koskaan kysy kaveriltasi mitään hänen elämästään? Et siis ikinä. Sekö mielestäsi on normaalia eikä mikään vaivaa ketään?!

Ai sinä haluat diagnosoida ihmisiä? Yleensä ihmiset, jotka arvostelevat toisia tai käyttäytyvät pöhkösti, ovat ihan tyytyväisiä itseensä, ei heitä lainkaan vaivaa arvostella toisia. Eikä sellaiseen nyt varmaan mitään ikävää luonnetta kummempaa sairautta ole luokiteltu. 

Mies manspleinaa. Melko tavallista. En seurustelisi.

Myös anoppi on asemoinut itsensä sinua tärkeämmäksi. En kuuntelisi.

Opeta mies käyttäytymään ja kehota anoppia hankkimaan terapiansa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä varmaankaan mikään "vaivaa". 

Pidätkö normaalina että sinulla olisi vaikkapa ystävä ja tilität vuosikaudet hänelle omista asioistasi, menneisyydestäsi jne ja et koskaan kysy kaveriltasi mitään hänen elämästään? Et siis ikinä. Sekö mielestäsi on normaalia eikä mikään vaivaa ketään?!

Joo, eräs tyyppi tekee noin minulle että asiat pyörii aina hänen ympärillään, eikä juuri koskaan kysy minulta mitään. Se on melko ärsyttävää ja tulee tunne etten minä kiinnosta häntä muuten kuin jonain psykiatrina ja hän itse saa tuntea olevansa tärkeä.

Kyseletkö itse heiltä heidän elämästään? Reagoitko, jos he kertovat jostain asiasta? Kuvaamasi laisia ihmisiä valitettavasti on. Heille puhuminen ei välttämättä ole aidosti vuorovaikutteista siten, että olisivat tottuneet toisen voivan tarjota uutta näkökulmaa samaan aiheeseen tai poikkeavien kokemusten kautta.

Osalle keskustelut ovat sellaisia, että joku kertoo, joku nyökkäilee tai reagoi ja kertoo sitten vuorostaan jostain muusta. Tai on samassa roolissa ja kertoo vastaavasta kokemuksesta. Asiakkaat asiakkaina olosta, tietyn perheen jäsenet perheestä siihen kasvaneina.

Huomaathan muuten, ettei anoppikaan välttämättä alunperin ole ollut perheen jäsen, vaan ulkopuolelta tullut.

Mies saattaa olla omaksunut vanhempiensa tavan toimia. Yritä suoraan kertoa hänelle, miten koet hänen käytöksensä. Joko muutaa sitä tai sitten ei.

Oma ex-anoppikokelaani on ihan samanlainen, hän voi tuntikausia puhua kaikkia omia juttujaan eikä tunne minua lainkaan, koska ei osoita mitään mielenkiintoa normaaliin vastavuoroiseen keskusteluun vaan kertoilee tarinoitaan ja haluaa niille yleisön. Eksäkään ei sitten kauheasti osannut keskustella. 

Ap tiedän täsmälleen mistä puhut. Tuttua on... anoppi on juuri tuollainen ja aika samanlaiseksi on poikansa kasvattanut. Olen vähän saanut "koulutettua" miestä, siihen lähdin sillä uhalla että erokin voi tulla kun lähden hänen käytöstään arvostelemaan. Toistaiseksi ollaan yhdessä ja on hän vähän paremmin alkanut huomioimaan. Aika näyttää jatkuuko tätä kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heitä varmaankaan mikään "vaivaa". 

Pidätkö normaalina että sinulla olisi vaikkapa ystävä ja tilität vuosikaudet hänelle omista asioistasi, menneisyydestäsi jne ja et koskaan kysy kaveriltasi mitään hänen elämästään? Et siis ikinä. Sekö mielestäsi on normaalia eikä mikään vaivaa ketään?!

Joo, eräs tyyppi tekee noin minulle että asiat pyörii aina hänen ympärillään, eikä juuri koskaan kysy minulta mitään. Se on melko ärsyttävää ja tulee tunne etten minä kiinnosta häntä muuten kuin jonain psykiatrina ja hän itse saa tuntea olevansa tärkeä.

Minulla on tällä hetkellä samanlainen ongelma erään ystäväni kanssa. Kun yritän kertoa hänelle omista jutuistani, en saa suunvuoroa lainkaan. Nyt hän ei kaipaa enää edes komppaamista omiinkaan juttuihinsa, koska niihinkään ei saa minkäänlaista suunvuoroa.  Jotenkin tämä olisi pakko saada paremmaksi, koska välien katkaiseminen tähän ihmiseen ei tule kysymykseen. 

Johan on taas kaivettua mutapohjia ja löydetty oikea helmi.

Eihän noita vaivaa muu kuin vajaaälyisyys ja kusipäisyys.

Kun on tällaisen ihmisen kanssa sähköpostiyhteydessä niin sekin on mielenkiintoinen kokemus, kun vastapuoli ei viittaa sanallakaan omaan edelliseen viestiisi ja sen sisältöön vaan lataa oman viestinsä täyteen kaikkia omia juttujaan. 

Koko 10 vuoden yhteiselomme ajan minun eksäni neuvoi minua ammattiini liittyvissä asioissa ja tiesi siitä mielestään enemmän kuin minä. Syy siihen oli se, että hänen eksänsä oli opiskellut tämän saman ammatin.

Eli se, että minä olen opiskellut ammattiin ja tehnyt sitä monta vuotta, ei vastannut sitä asiantuntemusta minkä eksä sai asiasta seurustelemalla hetken samaan ammattiin opiskelevan ihmisen kanssa.

Tajusin myös juuri, miten hassua on, että nimenomaan tuo parin vuoden suhde menneisyydessä teki entisestä miehestäni asiantuntijan, mutta ei 10 vuoden suhde minun kanssani. 

Anopille on myös voitu jo lapsena opettaa, että ei ole kohteliasta udella toisten asioita, kuten koulutusta, taustaa ja muuta henkilökohtaista. Hän ehkä on aina ajatellut niin päin, että kerrot asioistasi oma-aloitteisesti siten, kuin haluat. Miksi vain odotat, että sinulta kysytään? Meilläpäin ainakin keskustelu etenee yleensä ihan itsestään niin, että kumpikin kertoo vuorollaan asioita. Ei niin, että toinen kysyy ja toinen vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko 10 vuoden yhteiselomme ajan minun eksäni neuvoi minua ammattiini liittyvissä asioissa ja tiesi siitä mielestään enemmän kuin minä. Syy siihen oli se, että hänen eksänsä oli opiskellut tämän saman ammatin.

Eli se, että minä olen opiskellut ammattiin ja tehnyt sitä monta vuotta, ei vastannut sitä asiantuntemusta minkä eksä sai asiasta seurustelemalla hetken samaan ammattiin opiskelevan ihmisen kanssa.

Tajusin myös juuri, miten hassua on, että nimenomaan tuo parin vuoden suhde menneisyydessä teki entisestä miehestäni asiantuntijan, mutta ei 10 vuoden suhde minun kanssani. 

Miksi olit 10 vuotta tuollaisen kanssa?

En tajua palstalaisten parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Anopille on myös voitu jo lapsena opettaa, että ei ole kohteliasta udella toisten asioita, kuten koulutusta, taustaa ja muuta henkilökohtaista. Hän ehkä on aina ajatellut niin päin, että kerrot asioistasi oma-aloitteisesti siten, kuin haluat. Miksi vain odotat, että sinulta kysytään? Meilläpäin ainakin keskustelu etenee yleensä ihan itsestään niin, että kumpikin kertoo vuorollaan asioita. Ei niin, että toinen kysyy ja toinen vastaa.

Kaikkihan eivät anna tilaa sille omalle kertomiselle eivätkä myös reagoi siihen mitenkään.

Huonot sosiaaliset taidot ja kyvyttömyys normaaliin keskusteluun ja vuorovaikutukseen ovat yksi suurimmista syistä parisuhde- ja muissa ihmissuhdeongelmissa. Jos kumppanilta puuttuu älykkyys tässä, se vaatii ihan hirveän paljon ymmärrystä ja jaksamista puolisolta. Kumppanin valinta on kuitenkin onneksi jokaisen oma päätös. Joku arvostaa ulkonäköä, joku rahaa, kuka mitäkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko 10 vuoden yhteiselomme ajan minun eksäni neuvoi minua ammattiini liittyvissä asioissa ja tiesi siitä mielestään enemmän kuin minä. Syy siihen oli se, että hänen eksänsä oli opiskellut tämän saman ammatin.

Eli se, että minä olen opiskellut ammattiin ja tehnyt sitä monta vuotta, ei vastannut sitä asiantuntemusta minkä eksä sai asiasta seurustelemalla hetken samaan ammattiin opiskelevan ihmisen kanssa.

Tajusin myös juuri, miten hassua on, että nimenomaan tuo parin vuoden suhde menneisyydessä teki entisestä miehestäni asiantuntijan, mutta ei 10 vuoden suhde minun kanssani. 

Miksi olit 10 vuotta tuollaisen kanssa?

En tajua palstalaisten parisuhteita.

Tämä ei tietenkään ollut mikään suhdettamme määrittävä asia, eikä meillä keskusteltu ammattiini liittyvistä asioista mitenkään päivittäin, ei edes viikottain eikä kuukausittain. Mutta aina silloin harvoin kun ne tulivat esiin, tajusin että yhä edelleen hän pitää itseään minua suurempana asiantuntijana, koska on tosiaan ihan seurustellut alan opiskelijan kanssa.

Lähinnä suhtauduin asiaan aina epäuskoisella, tyrmistyneellä huumorilla, enkä nähnyt siinä syytä erota. Muita syitä sitten kyllä jossain vaiheessa löytyikin riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Anopille on myös voitu jo lapsena opettaa, että ei ole kohteliasta udella toisten asioita, kuten koulutusta, taustaa ja muuta henkilökohtaista. Hän ehkä on aina ajatellut niin päin, että kerrot asioistasi oma-aloitteisesti siten, kuin haluat. Miksi vain odotat, että sinulta kysytään? Meilläpäin ainakin keskustelu etenee yleensä ihan itsestään niin, että kumpikin kertoo vuorollaan asioita. Ei niin, että toinen kysyy ja toinen vastaa.

Tämäpä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin joutua keskustelemaan ihmisen kanssa, joka ei kykene oma-aloitteisesti sanomaan yhtään mitään, vaan toisen pitää kuin joltain lapselta nyhtää tietoja. Miksi minun pitäisi olla se pomo joka päättää, mitä toisen pitää nyt itsestään kertoa ja mitä ei? Ihme perässä vedettäviä ihmisiä.