Olisin vihdoin saamassa töitä pitkän työttömyyden jälkeen, mutta..

Työhaastattelussa toimari (vanha mies) käyttäytyi melko asiattomasti, mm. kommentoi toistuvasti ulkonäköäni ja mm. kyseli olenko naimisissa (kuulemma hyvä, että en ole). Tuli koko tapaamisesta vähän ahdistunut olo ja pomo vaikutti irstaalta setämieheltä. Hän myös katsoi asiakseen haukkua edeltäjäni pystyyn, kyseessä oli kuulemma patalaiska vanhapiika joka ei osannut mitään, teki enemmän virheitä kuin kunnon töitä ja itki joskus työpaikalla, kun häntä nuhdeltiin. Käytti kuulemma liian lyhyitä hameita ikäisekseen, minua kehotti "vitsillä" pukeutumaan ihan niin lyhyeen helmaan kuin sielu sietää, kun siitä olisi vain silmäniloa. Ymmärsin pomon puheista, että firman henkilökunta vaihtuu melko tiiviiseen tahtiin, ilmeisesti siksi, että kaikki työntekijät ovat jollain tapaa virheellisiä ja saamattomia. Firmassa tai sen johdossa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikissa muissa.

Tänään tuli puhelu, että saan työn ja pitäisi tulla allekirjoittamaan työsopimus. Tuntuu, että olen jumissa kahden huonolta tuntuvan vaihtoehdon välissä. En oikein tiedä, mitä tekisin. Olen ollut työttömänä nyt neljä vuotta ja alani työpaikat ovat etenkin vallitsevassa maailmantilassa todella harvassa. Haluan töihin ihan älyttömän paljon, mutta samalla tuon firman ilmapiiri vaikuttaa jotenkin hämärältä ja melko toksiseltakin. Tiedän kokemuksesta, että työpaikan saaminen tämän työttömyysputken jälkeen on lähes mahdotonta, ja seuraavan työmahdollisuuden saamisessa voi kestää hyvinkin pitkä aika.

Mitä te tekisitte?