Kuinka kauan työskentelit määräaikaisissa työsuhteissa ennen kuin sait vakituisen työn?
Oliko vakituisen työn saaminen hankalaa?
Kommentit (49)
Ei nyt varsinaisesti vastaus sun kysymykseen, mutta 2,5 vuotta nyt määräaikaisena samalle työnantajalle. Sopimus tehdään aina 1-2 kuukaudelle.
Vuodesta 2011, 2020 sain viran. Välissä jatko-opiskelin, ilman sitä en olisi nyt virassa.
Melkein 5 vuotta, sitten sain manguttua itselleni vakkarisopimuksen yksityisessä firmassa.
Valmistuin 2012, vakituinen virka 2020. Aineenopettaja.
Kuusi vuotta määräaikaisuuksia. Sitten sisuunnuin, päätin että musta on parempaan. Hain ja sain viran pikkukaupungista, muutin etelän isosta yliopistokaupungista pohjoiseen. Jos olisin jäänyt, roikkuisin varmaan äitiysvapaansijaisuuksissa vieläkin.
3,5 vuotta. Koko ajan oli kuitenkin selusta turvattu ja tiesi että jatkoa tulee. Viimeisten 4 vuoden aikana taloon tulleet on vakinaistettu jopa nopeammin - vuoden määräaikaisuuden jälkeen. Noina vuosina kun tulin taloon, en ollut ainoa joka odotti 3-4 vuotta. Samat edut oli kaikilla, joten no shit, ei haitannut.
Töitä tein jo koulun ohessa, valmistumisen jälkeen meni vajaa kaksi vuotta, että sain vakkaripaikan. Täällä päin ja tällä alalla on todella paljon määräaikaisia töitä tarjolla. Mutta työkokemuksen kannalta oli tosi hyvä katsella erilaisia paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt varsinaisesti vastaus sun kysymykseen, mutta 2,5 vuotta nyt määräaikaisena samalle työnantajalle. Sopimus tehdään aina 1-2 kuukaudelle.
Jos vuosia on aina vain 1-2 kuukauden sopimuksia niin ihmeellistä toimintaa.
Haluan tehdä määräaikaisia, en edes hae tai halua vakkaripaikkaa. Tarjottu on. Ei kiitos.
Mun alalla kaikki vakkaripaikat ovat hävinneet. Ne samalta alalta valmistuneet, jotka haluavat vakkaripaikan ovat opiskelleet uuden alan tai suostuvat tekemään tutkintoa vastaamatonta työtä, muut ovat pätkillä. Ja nyt niitä pätkiäkään ei enää tuppaa olemaan.
Koko ala on muuttunut, joten asiantuntijatyöt ovat loppuneet, nyt halutaan vain markkinointia ja asiakaspalvelua tai sitten sitä iänikuista projektin koordinoimista, jossa alan osaamista ei oikeastaan vaadita.
Nyt kun seuraan minkälaisia graduja ja väikkäreitä nuoremmat alalla tekevät, niin ym. muutos näkyy siinäkin. Kukaan ei tutki enää mitään varsinaisia aiheita, joka tuottaisi aineesta uutta tutkimustietoa. Nyt vain tutkitaan vaan sitä miten asiakkaat suhtautuvat johonkin.
Eipä ole tarvinnut määräaikaisuuksia tehdä. Aina on vakkaripaikka tarjottu.