Mietitkö koskaan sitä, millaista elämäsi tulee olemaan, jos puolisosi kuolee ennen sinua?

On sitä joskus tullut mietittyä.

Tilastollisesti on todella todennäköisesti, että mies kuolee ennen kuin minä kuolen. Ajatus on kauhea. En tiedä, miten selviäisin, jos näin kävisi. Mies on jo monta vuosikymmentä ollut tuki, turva ja rakkaus.

Kyllä sitä tässä iässä on jo mietitty miehen kanssa ja järjestetty asioita sillä tavalla, että kumpikin pärjää jos toiselta pumppu pettää. Esim. molemmilla on omissa nimissä jotain säästön tai sijoitusten tapaisia. 

Joskus sitä miten asuisin ja mitä tekisin sekä aina lainoja ottaessa ja muita isompia raha-asioita pyöritellessä.

Kumpikin pärjää taloudellisesti omillaan itse, mutta alaikäisen lapsen huoltoon pitää jättää miehelle varoja testamentilla.

Kamalaa on, etenkin jos jään vanhana leskeksi. En saa kuin 10 vuotta leskeneläkettä ja sen jälkeen kerjuulle ja katuojaan.

Mietin. Mieheni hyvin todennäköisesti kuolee ennen minua, toivottavasti kuitenkin vasta vuosikymmenien päästä.

Kuvittelen miehen kuoleman niin, että olemme vanhoja ja harmaita ja hän kuolee vanhuuteen vailla pahempia kipuja. Ajatus tuntuu raastavalta, vaikka tuohan olisi kaunis tapa lähteä. Kuinka yksinäistä sitten onkaan, kun häntä ei enää ole. Varmaan itsekseni puhun loppuelämäni hänelle skuitenkin.

Aina kun tätä miettii, tulee mieleen, että miksen mä ole ton kanssa 24/7 vielä kun ollaan elossa :D

Mietin, olen jopa valmistautunut siihen. Miehellä on vaikea neurologinen sairaus. Meillä on molemmilla testamentit valmiina. Tällä hetkellä minulla on jopa miehen allekirjoittama valtakirja ja hoitotahto, mikäli näitä tulevaisuudessa tarvitaan.

Hoidan myös kaiken rahaliikenteen ja muut sijoitusasiat. Tiedän tarkkaan meidän taloudellisen tilanteen. En usko, että mitään yllätyksiä olisi tulossa.

Mietittekö koskan, jos joudutte hoitamaan pitkäaikaissairasta puolisoanne? Oletteko valmiita siihen?

Meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja molemmilla kivan kokoiset rahastot.

Varmaankin kuolee ennen mua. Miehellä on paljon huonommat elintavat, hän on minua vanhempi ja sukupuolensa vuoksi hänellä on lyhyempi elinaika. Ja tällä hetkellä minä olen terveempi kuin hän.

Jos hän kuolee lähivuosina lasten ollessa vielä alaikäisiä, lapsipuoli muuttaa äidilleen eikä hän anna lasten nähdä toisiaan. Eli lapset menettäisivät sekä isänsä että sisaruksensa. Jos hän kuolee vanhempana niin sittenpähän kuolee. Se on elämää, vaikka kurjaa onkin.

Suurella todennäköisyydellä kuolen ennen miestä, joten en ole miettinyt.

Onhan sitä tullut mietittyä. Mies on minua 10 vuotta vanhempi, ja minä olen lisäksi terveempi, joten varmaan joskus se on edessä. Nyt miettinyt entistä enemmän, kun hyvän ystävän puoliso kuoli juuri tapaturmaisesti arvaamatta.

Kyllä todellakin olen miettinyt! Vaikka mies rakas onkin, niin kyllä tulisi muutoksia elämään jos hän kuolisi kun olen vielä terve, enkä jossain hoivakodissa dementoituneena. Kämppä vaihtuisi pienempään, ja autokin, ja hankkiutuisin turhista tavaroista eroon oikein urakalla.

On mietitty ja siihen on valmistauduttu puolin ja toisin. Miehen suku on osin pitkäikäistä, mutta hän on minua pari vuotta vanhempi, joten ihan arpapeliä kumpi lähtee ensin. Kumpaankin vaihtoehtoon on varauduttu niin ettei toinen jää taloudellisesti hankalaan asemaan surun lisäksi. Se rauhoittaa kummasti kun tietää että rakkaalla on asiat kunnolla vaikka toinen ei ole enää mukana elämässä.

Mieheni on aika paljon nuorempi, ja mulla on sairauksia ollut jo nuoresta. Olisi todella järkytys, jos hän kuolisi ennen minua.

Tulee vain sellainen ajatus, että jäisin yksin maailmassa. Vaikka on ystäviäkin, niin miehen kanssa jaan kaiken ja hän on ainoa ihminen, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Sovimme yhteen todella hyvin. On vaikea enää kuvitella, että rakastuisin toiseen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä mulle on olemassa joku toinen ihminen, jonka kanssa saisin jatkaa elämää. Toivottavasti siihen tilanteeseen ei kuitenkaan jouduta.

Usein. Olen alkoholistin kanssa joka polttaa vähintään askin päivässä. Hänen vanhempi kuollut syöpään aika samassa iässä missä nyt on.

Oon kieltänyt sitä tekemästä niin.

Enpä ole juuri ajatellut mutta nyt kun sanoit niin ekana tuli mieleen ihana vapaus. Jotta näin!

Jos vanhaksi eletään niin tulen todennäköisesti sairastumaan Alzheimeriin, joten tuskin edes tajuaisin asiaa. Jos taas ennen sitä niin menisihän siinä elämä uusiksi melkein kaikilla osa-alueilla.

Ajateltiin, puhuttiin ja otettiin henkivakuutukset Ifistä pariturvalla.