Miten välttää episiotomia?

Varma vastaus kysymykseen: sektio.

Itse en olisi suurin surminkaan halunnut episiotomiaa, olin kirjoittanut sen siihen toivelistaankin oikein kapiteelein. No, ei tullut sitä leikkausta vaan paljon suurempi. Sektio tosin johtui siitä että vauva ei olisi ikinä päässyt tulemaan alateitse, oltaisiin kuoltu molemmat.

Raskauden aikana hieroin välilihaa oliiviöljyllä., en tiedä auttoiko. Jos kätilö osaa hommansa, ei yleensä tarvi leikata. Ponnistat jakkaralla, kontallaan, vedessä tai edes kyljellään. Pahin asento on se puoli-istuva. Kun lapsen pää alkaa syntyä, ei saa ponnistaa, vaan antaa pään liukua itsestään ulos, pyydät kätilöä ohjaamaan tämän. Kätilö voi myös tukea välilihaa.

Ei mulle tehty episiotomiaa missään synnytyksissäni. vaikka olen reilusti alle 160 cm ja kapealanteinen. Kättärillä ensisynnytys. Ihan pieniä pinnallisia limakalvorepeämiä, joita hieman neulottiin

Varmaan tärkeää on valita synnytyspaikka, jossa on nykypäivän käytännöt ja suositukset tunteva henkilökunta.

Sairaalakohtaiset erot tosiaankin olivat hurjia ainakin kymmenen vuotta sitten kun esikoista odottaessa näitä selvittelin. Itse kielsin rutiininomaisen episiotomian synnytystoivelistassani, jota muutenkin kiitettävästi noudatettiin. Tosin en toivonut yksisarvisen kyyneliä vaan WHO:n suosituksien noudattamista.

Mulle tehtiin vuonna2000. Kysyivät saako. Olin siinä tilassa että annoin luvan tehdä mitä vaan. Ei ole haitannut elämääni sen jälkeen. Yksi lapsi.

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Aika monelle kyllä tehdään episiotomia ihan tavan vuoksi, ja nimenomaan rutiininomainen episiotomia on vähemmän ”siisti” kuin repeämä, koska siinä menee aina poikki enemmän.

Episiotomia sinänsä on loistava keksintö, jos sitä todella tarvitaan, kuten sinun tapauksessasi. Ikävä kyllä sitä vain edelleen tehdään tavan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Synnytyssairaaloiden erot selittyvät juuri sillä, että toisissa tehdään eppari ihan rutiininomaisesti. Mitenkään muuten et pysty tuota eroa selittämään. Sinullekin olisi voitu valita se, että otat nopeammin paranevat pienet repeämät kuin epparin. Eppareita pystyy välttämään myös, kun lasta ei päästetä liian isoksi eli synnytys käynnistetään etuajassa tai tehdään sektio. Tämä vaatii tietenkin synnytyssairaalan aktiivisuutta ja oikeita päätöksiä ennen laskettua aikaa.

Ap

Vauvan asento vaikuttaa myös.

Mulle on tehty episiotomia ja kätilö pahoitteli, että joutuu tekemään ja varmisti moneen kertaan,että sopiiko. Tikkejä tuli ja paljon, mutta mieluummin ne kuin persvakoon yltävä repeämä. Paraneminen kesti tovin, mutta mitään pysyviä haittoja ei jäänyt.

Epinodelphie laitteella voi venyttää kudokset muutama päivä ennen synnytystä valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Synnytyssairaaloiden erot selittyvät juuri sillä, että toisissa tehdään eppari ihan rutiininomaisesti. Mitenkään muuten et pysty tuota eroa selittämään. Sinullekin olisi voitu valita se, että otat nopeammin paranevat pienet repeämät kuin epparin. Eppareita pystyy välttämään myös, kun lasta ei päästetä liian isoksi eli synnytys käynnistetään etuajassa tai tehdään sektio. Tämä vaatii tietenkin synnytyssairaalan aktiivisuutta ja oikeita päätöksiä ennen laskettua aikaa.

Ap

Minun tapauksessani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuo eppari, koska kyse ei ollut siitä, että vauva ei mahtuisi ulos, vaan siitä, että vauvan henki oli vaarassa. Kuten sanoin, ei tullut repeämiä ja jos epparia ei olisi ollut, olisin varmaan selvinnyt ilman repeämiä tai hyvin minimaalisilla nirhaumilla, mutta vauva ei luultavasti olisi selvinnyt, jos olisi jääty odottelemaan.

Se on harmillista, jos sairaaloissa tehdään eppareita rutiininomaisesti, koska ohjeistushan on, että turhaan ei tehdä, ellei ole pakko ja silloinkin äitiä infotaan asiasta, eikä niin, että vain nipsaistaan omin nokkineen. Olen näitä kauhutarinoita lukenut, mutta olin siinä uskossa, että ovat jääneet menneisyyteen. Tai sitten kyse on alueellisista eroista, mutta ainakin KYSissä homma hoidettiin kaikin puolin hyvin, joten kiitos Kuopion kätilöille :)

Lapsen koon takia noita käynnistyksiä onkin (minulla raskausdiabeteksen takia), mutta niissäkin on ongelmansa koska 1. käynnistys ei aina onnistu 2. kokoarvio voi olla pielessä, eli lapsi ei ollutkaan iso tai sitten on arvioitu liian pieneksi 3. vauva ei ole valmis syntymään vielä esim. keuhkot ei ole vielä kehittyneet tarpeeksi, jolloin sektio on ainoa vaihtoehto sitten ajallaan, ja siitä toipuminen vie yleensä enemmän aikaa kuin episiotomiasta.

Ymmärsin myös, että käynnistyksessä on isompia riskejä vauvan terveyden suhteen, minkä takia siihen liittyviä episiotomioitakin on enemmän, kun tulee kiire saada vauva ulos esim. pitkittyneen synnytyksen takia. Luomuna sitten taas ei mahdu alakautta muuten, eli taitaa suurin syy näihin eppareihin olla se, että nykyaikana vauvat kasvaa niin isokokoisiksi verrattuna esim. 50 vuoden takaiseen aikaan.

t. se, jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Mulle tehtiin vuonna2000. Kysyivät saako. Olin siinä tilassa että annoin luvan tehdä mitä vaan. Ei ole haitannut elämääni sen jälkeen. Yksi lapsi.

Multa ei edes kysytty?? Leikkasivat vaan ilman lupaa tai edes että kertoivat.

Epi-NO Delphine laitteella paikkojen venyttäminen ennen synnytystä. Ja lisäksi synnyttämään mennessä sen seelväksi tekeminen, että episiotomiaa ei saa tehdä synnyttäjältä lupaa kysymättä, ellei vauvan henki tai terveys ole välittömässä vaarassa. Itse käytin tuota laitetta ja ei tullut edes pientä nirhaumaa ekassa synnytyksessä, 3 800 g vauva.

"Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa."

Väärin. Osassa paikoista tehdään rutiininomaisesti ellei äiti erikseen tiukasti kiellä tekemästä muuta kuin hätätilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tehtiin vuonna2000. Kysyivät saako. Olin siinä tilassa että annoin luvan tehdä mitä vaan. Ei ole haitannut elämääni sen jälkeen. Yksi lapsi.

Multa ei edes kysytty?? Leikkasivat vaan ilman lupaa tai edes että kertoivat.

Tuota tehdään, ja se alkaa olla jo synnytysväkivaltaa, ellei kyseessä hätätilanne. Synnyttäjälläkin kun kuuluu olla oikeus päättää omasta kehostaan, mitä toimenpiteitä sille tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Synnytyssairaaloiden erot selittyvät juuri sillä, että toisissa tehdään eppari ihan rutiininomaisesti. Mitenkään muuten et pysty tuota eroa selittämään. Sinullekin olisi voitu valita se, että otat nopeammin paranevat pienet repeämät kuin epparin. Eppareita pystyy välttämään myös, kun lasta ei päästetä liian isoksi eli synnytys käynnistetään etuajassa tai tehdään sektio. Tämä vaatii tietenkin synnytyssairaalan aktiivisuutta ja oikeita päätöksiä ennen laskettua aikaa.

Ap

Minun tapauksessani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuo eppari, koska kyse ei ollut siitä, että vauva ei mahtuisi ulos, vaan siitä, että vauvan henki oli vaarassa. Kuten sanoin, ei tullut repeämiä ja jos epparia ei olisi ollut, olisin varmaan selvinnyt ilman repeämiä tai hyvin minimaalisilla nirhaumilla, mutta vauva ei luultavasti olisi selvinnyt, jos olisi jääty odottelemaan.

Se on harmillista, jos sairaaloissa tehdään eppareita rutiininomaisesti, koska ohjeistushan on, että turhaan ei tehdä, ellei ole pakko ja silloinkin äitiä infotaan asiasta, eikä niin, että vain nipsaistaan omin nokkineen. Olen näitä kauhutarinoita lukenut, mutta olin siinä uskossa, että ovat jääneet menneisyyteen. Tai sitten kyse on alueellisista eroista, mutta ainakin KYSissä homma hoidettiin kaikin puolin hyvin, joten kiitos Kuopion kätilöille :)

Lapsen koon takia noita käynnistyksiä onkin (minulla raskausdiabeteksen takia), mutta niissäkin on ongelmansa koska 1. käynnistys ei aina onnistu 2. kokoarvio voi olla pielessä, eli lapsi ei ollutkaan iso tai sitten on arvioitu liian pieneksi 3. vauva ei ole valmis syntymään vielä esim. keuhkot ei ole vielä kehittyneet tarpeeksi, jolloin sektio on ainoa vaihtoehto sitten ajallaan, ja siitä toipuminen vie yleensä enemmän aikaa kuin episiotomiasta.

Ymmärsin myös, että käynnistyksessä on isompia riskejä vauvan terveyden suhteen, minkä takia siihen liittyviä episiotomioitakin on enemmän, kun tulee kiire saada vauva ulos esim. pitkittyneen synnytyksen takia. Luomuna sitten taas ei mahdu alakautta muuten, eli taitaa suurin syy näihin eppareihin olla se, että nykyaikana vauvat kasvaa niin isokokoisiksi verrattuna esim. 50 vuoden takaiseen aikaan.

t. se, jota lainasit

Jos katsellaan lapsikuolleisuuslukuja aikana ennen moderneja sairaaloita, huomataan että vauvojen synnytyskuolleisuus tuolloin oli paljon pienempi kuin nykyään esimerkiksi hätäsektioitujen vauvojen määrä.

Näin ollen - ottaen huomioon, että nykyään ihmiset ovat joka tavalla terveempiä ja paremmin ravittuja - voimme todeta että jokainen hätäsektioon tai kiireelliseen sektioon päättynyt synnytys ei todellakaan merkitse, että vauva olisi kuollut ilman toimenpidettä. Saati sitten, että imukupilla maailmaan autettu vauva olisi kuollut ilman imukuppia.

Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on tehdä syntymisestä mahdollisimman turvallista vauvalle ja minimoida synnytyksen aikainen hapenpuute, ja siksi ne ovat ehdottoman tärkeitä. Mutta ylipäätään en oikein tykkää näistä ”vauvani olisi kuollut”-jutuista, koska ne ovat useimmiten liioittelua ja herättävät tarpeetonta pelkoa niiden keskuudessa, jotka eivät ole vielä synnyttäneet.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Synnytyssairaaloiden erot selittyvät juuri sillä, että toisissa tehdään eppari ihan rutiininomaisesti. Mitenkään muuten et pysty tuota eroa selittämään. Sinullekin olisi voitu valita se, että otat nopeammin paranevat pienet repeämät kuin epparin. Eppareita pystyy välttämään myös, kun lasta ei päästetä liian isoksi eli synnytys käynnistetään etuajassa tai tehdään sektio. Tämä vaatii tietenkin synnytyssairaalan aktiivisuutta ja oikeita päätöksiä ennen laskettua aikaa.

Ap

Minun tapauksessani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuo eppari, koska kyse ei ollut siitä, että vauva ei mahtuisi ulos, vaan siitä, että vauvan henki oli vaarassa. Kuten sanoin, ei tullut repeämiä ja jos epparia ei olisi ollut, olisin varmaan selvinnyt ilman repeämiä tai hyvin minimaalisilla nirhaumilla, mutta vauva ei luultavasti olisi selvinnyt, jos olisi jääty odottelemaan.

Se on harmillista, jos sairaaloissa tehdään eppareita rutiininomaisesti, koska ohjeistushan on, että turhaan ei tehdä, ellei ole pakko ja silloinkin äitiä infotaan asiasta, eikä niin, että vain nipsaistaan omin nokkineen. Olen näitä kauhutarinoita lukenut, mutta olin siinä uskossa, että ovat jääneet menneisyyteen. Tai sitten kyse on alueellisista eroista, mutta ainakin KYSissä homma hoidettiin kaikin puolin hyvin, joten kiitos Kuopion kätilöille :)

Lapsen koon takia noita käynnistyksiä onkin (minulla raskausdiabeteksen takia), mutta niissäkin on ongelmansa koska 1. käynnistys ei aina onnistu 2. kokoarvio voi olla pielessä, eli lapsi ei ollutkaan iso tai sitten on arvioitu liian pieneksi 3. vauva ei ole valmis syntymään vielä esim. keuhkot ei ole vielä kehittyneet tarpeeksi, jolloin sektio on ainoa vaihtoehto sitten ajallaan, ja siitä toipuminen vie yleensä enemmän aikaa kuin episiotomiasta.

Ymmärsin myös, että käynnistyksessä on isompia riskejä vauvan terveyden suhteen, minkä takia siihen liittyviä episiotomioitakin on enemmän, kun tulee kiire saada vauva ulos esim. pitkittyneen synnytyksen takia. Luomuna sitten taas ei mahdu alakautta muuten, eli taitaa suurin syy näihin eppareihin olla se, että nykyaikana vauvat kasvaa niin isokokoisiksi verrattuna esim. 50 vuoden takaiseen aikaan.

t. se, jota lainasit

Jos katsellaan lapsikuolleisuuslukuja aikana ennen moderneja sairaaloita, huomataan että vauvojen synnytyskuolleisuus tuolloin oli paljon pienempi kuin nykyään esimerkiksi hätäsektioitujen vauvojen määrä.

Näin ollen - ottaen huomioon, että nykyään ihmiset ovat joka tavalla terveempiä ja paremmin ravittuja - voimme todeta että jokainen hätäsektioon tai kiireelliseen sektioon päättynyt synnytys ei todellakaan merkitse, että vauva olisi kuollut ilman toimenpidettä. Saati sitten, että imukupilla maailmaan autettu vauva olisi kuollut ilman imukuppia.

Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on tehdä syntymisestä mahdollisimman turvallista vauvalle ja minimoida synnytyksen aikainen hapenpuute, ja siksi ne ovat ehdottoman tärkeitä. Mutta ylipäätään en oikein tykkää näistä ”vauvani olisi kuollut”-jutuista, koska ne ovat useimmiten liioittelua ja herättävät tarpeetonta pelkoa niiden keskuudessa, jotka eivät ole vielä synnyttäneet.

-eri.

Ei ole tarkoitus pelotella ketään, mutta ei se eppari ole myöskään niin suuri kauhun aihe kuin täällä palstalla puhutaan, jos se tehdään hyvästä syystä ja haluaisin uskoa, että yleensä siihen on muukin syy kuin se, että huvikseen nipsautellaan. Kaikille ei ehkä kerrota syytä synnytyksessä, ettei tule paniikkia?

Minulle ei kerrottu vauvan sydämen sykkeen laskusta tai jos kerrottiin, en tajunnut siinä tilanteessa. Sen muistan, että kerrottiin, että otetaan imukuppi avuksi ja tehdään sen yhteydessä episiotomia, joka imukupin käytön yhteydessä on rutiinitoimenpide. Vauvan sykkeen laskusta luin vasta synnytyskertomuksesta, kun mieskään ei sitä maininnut, vaikka näki kyllä ruudulta. Ei varmaan maininnut hänkään mitään juuri siksi, ettei tulisi paniikkia. Oma äitini nimittäin muistaa ikuisesti, miten häntä oli lääkäri pelotellut, että nyt on sekä äidin että lapsen henki vaarassa, että on saatava vauva (minut) heti ulos, kun sykkeet laski kuuteenkymmeneen. Sain (=jouduin) kuulla tämän tarinan monta kymmentä kertaa ennen ja jälkeen raskauden, aina kun synnytys tuli puheeksi. Isänikin muistaa tämän ja lisää miten Lääkärin Nimi tuli tukka pyllyssä paikalle aamuyöstä auttamaan synnytyksessä.

Ei ole myöskään tarkoitus puolustella niitä kätilöitä, jotka mitään sanomatta ovat epparin tehneet ja mahdollisesti turhaan, mutta oletteko muuten lukeneet synnytyskertomuksianne, että onko niissä miten näistä toimenpiteistä kerrottu, että miksi on tehty? Kiinnostaisi tietää, miten niitä turhaksi koettuja toimenpiteitä on perusteltu ja oletteko niitä (kätilöiltä) kyseenalaistaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Synnytyssairaaloiden erot selittyvät juuri sillä, että toisissa tehdään eppari ihan rutiininomaisesti. Mitenkään muuten et pysty tuota eroa selittämään. Sinullekin olisi voitu valita se, että otat nopeammin paranevat pienet repeämät kuin epparin. Eppareita pystyy välttämään myös, kun lasta ei päästetä liian isoksi eli synnytys käynnistetään etuajassa tai tehdään sektio. Tämä vaatii tietenkin synnytyssairaalan aktiivisuutta ja oikeita päätöksiä ennen laskettua aikaa.

Ap

Minun tapauksessani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuo eppari, koska kyse ei ollut siitä, että vauva ei mahtuisi ulos, vaan siitä, että vauvan henki oli vaarassa. Kuten sanoin, ei tullut repeämiä ja jos epparia ei olisi ollut, olisin varmaan selvinnyt ilman repeämiä tai hyvin minimaalisilla nirhaumilla, mutta vauva ei luultavasti olisi selvinnyt, jos olisi jääty odottelemaan.

Se on harmillista, jos sairaaloissa tehdään eppareita rutiininomaisesti, koska ohjeistushan on, että turhaan ei tehdä, ellei ole pakko ja silloinkin äitiä infotaan asiasta, eikä niin, että vain nipsaistaan omin nokkineen. Olen näitä kauhutarinoita lukenut, mutta olin siinä uskossa, että ovat jääneet menneisyyteen. Tai sitten kyse on alueellisista eroista, mutta ainakin KYSissä homma hoidettiin kaikin puolin hyvin, joten kiitos Kuopion kätilöille :)

Lapsen koon takia noita käynnistyksiä onkin (minulla raskausdiabeteksen takia), mutta niissäkin on ongelmansa koska 1. käynnistys ei aina onnistu 2. kokoarvio voi olla pielessä, eli lapsi ei ollutkaan iso tai sitten on arvioitu liian pieneksi 3. vauva ei ole valmis syntymään vielä esim. keuhkot ei ole vielä kehittyneet tarpeeksi, jolloin sektio on ainoa vaihtoehto sitten ajallaan, ja siitä toipuminen vie yleensä enemmän aikaa kuin episiotomiasta.

Ymmärsin myös, että käynnistyksessä on isompia riskejä vauvan terveyden suhteen, minkä takia siihen liittyviä episiotomioitakin on enemmän, kun tulee kiire saada vauva ulos esim. pitkittyneen synnytyksen takia. Luomuna sitten taas ei mahdu alakautta muuten, eli taitaa suurin syy näihin eppareihin olla se, että nykyaikana vauvat kasvaa niin isokokoisiksi verrattuna esim. 50 vuoden takaiseen aikaan.

t. se, jota lainasit

Jos katsellaan lapsikuolleisuuslukuja aikana ennen moderneja sairaaloita, huomataan että vauvojen synnytyskuolleisuus tuolloin oli paljon pienempi kuin nykyään esimerkiksi hätäsektioitujen vauvojen määrä.

Näin ollen - ottaen huomioon, että nykyään ihmiset ovat joka tavalla terveempiä ja paremmin ravittuja - voimme todeta että jokainen hätäsektioon tai kiireelliseen sektioon päättynyt synnytys ei todellakaan merkitse, että vauva olisi kuollut ilman toimenpidettä. Saati sitten, että imukupilla maailmaan autettu vauva olisi kuollut ilman imukuppia.

Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on tehdä syntymisestä mahdollisimman turvallista vauvalle ja minimoida synnytyksen aikainen hapenpuute, ja siksi ne ovat ehdottoman tärkeitä. Mutta ylipäätään en oikein tykkää näistä ”vauvani olisi kuollut”-jutuista, koska ne ovat useimmiten liioittelua ja herättävät tarpeetonta pelkoa niiden keskuudessa, jotka eivät ole vielä synnyttäneet.

-eri.

Ei ole tarkoitus pelotella ketään, mutta ei se eppari ole myöskään niin suuri kauhun aihe kuin täällä palstalla puhutaan, jos se tehdään hyvästä syystä ja haluaisin uskoa, että yleensä siihen on muukin syy kuin se, että huvikseen nipsautellaan. Kaikille ei ehkä kerrota syytä synnytyksessä, ettei tule paniikkia?

Minulle ei kerrottu vauvan sydämen sykkeen laskusta tai jos kerrottiin, en tajunnut siinä tilanteessa. Sen muistan, että kerrottiin, että otetaan imukuppi avuksi ja tehdään sen yhteydessä episiotomia, joka imukupin käytön yhteydessä on rutiinitoimenpide. Vauvan sykkeen laskusta luin vasta synnytyskertomuksesta, kun mieskään ei sitä maininnut, vaikka näki kyllä ruudulta. Ei varmaan maininnut hänkään mitään juuri siksi, ettei tulisi paniikkia. Oma äitini nimittäin muistaa ikuisesti, miten häntä oli lääkäri pelotellut, että nyt on sekä äidin että lapsen henki vaarassa, että on saatava vauva (minut) heti ulos, kun sykkeet laski kuuteenkymmeneen. Sain (=jouduin) kuulla tämän tarinan monta kymmentä kertaa ennen ja jälkeen raskauden, aina kun synnytys tuli puheeksi. Isänikin muistaa tämän ja lisää miten Lääkärin Nimi tuli tukka pyllyssä paikalle aamuyöstä auttamaan synnytyksessä.

Ei ole myöskään tarkoitus puolustella niitä kätilöitä, jotka mitään sanomatta ovat epparin tehneet ja mahdollisesti turhaan, mutta oletteko muuten lukeneet synnytyskertomuksianne, että onko niissä miten näistä toimenpiteistä kerrottu, että miksi on tehty? Kiinnostaisi tietää, miten niitä turhaksi koettuja toimenpiteitä on perusteltu ja oletteko niitä (kätilöiltä) kyseenalaistaneet?

Episiotomia tehtiin rutiininomaisesti vielä 1990-luvulla, joten työelämässä on edelleen paljon kätilöitä, jotka ovat siihen nipsauttelukulttuuriin kasvaneet.

Toki meitä on erilaisia ihmisiä, mutta minun mielestäni synnytysväkivaltaa on etenkin se, että ihmiselle ei kerrota synnytyksen aikana, missä mennään: ei kerrota, että nyt leikataan episiotomia, eikä kerrota että nyt vauva pitäisi saada nopeasti ulos. Niin kauan kuin teen pääosan duunista, ansaitsen mielestäni tietoakin.”

Oman esikoiseni kohdalla ponnistusvaihe pitkittyi, ja paikalle tuli sitten lääkärikin. Siinä vähän aikaa supattelivat ja minä pikemminkin vaistosin kuin kuulin, että nyt alkaa vauvan sykkeessä olla häikkää. Ponnistin sitten vauvan (ja toisen asteen repeämän itselleni) kun ajattelin, että eihän noista tiedä mitä alkavat seuraavaksi puuhata.

Vierailija kirjoitti:

Episiotomiaa ei tehdä kuin pakon edessä, eli lapsi ei mahdu ulos tai lapsi/äiti on muuten vaarassa. Minulle tehtiin episiotomia, koska lapsen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa ja päädyttiin käyttämään imukuppia. Vauvalla olisi ollut tilaa syntyä (ei tullut lainkaan repeämiä), mutta piti saada äkkiä ulos ennen kuin olisi käynyt huonosti. Itsekin olen syntynyt imukupilla, koska en olisi muuten mahtunut tulemaan. En siis olisi tässä, jos äidille ei olisi tehty aikanaan episiotomiaa.

Ymmärrän miksi eppari pelottaa, enkä itsekään sitä olisi halunnut, mutta jälkikäteen ajattelin asiaa niin, että mieluummin yksi siisti haava kuin pahat repeämät. Osa tikeistä kyllä repesi myöhemmin, minkä takia haavan paranemisessa kesti pidempään ja epparin reunaan jäi pieni "lovi", mutta se on lähinnä kosmeettinen haitta.

Kätilöt kyllä pyrkii minimoimaan äidin vammat synnytyksen aikana tukemalla välilihaa ja suosittelemalla asentoja, joissa väliliha joutuu vähimmälle rasitukselle (minulle suositeltiin kylkiasentoa), mutta viime kädessä äiti päättää missä asennossa synnyttää. Ja jos se eppari joudutaan tekemään, niin puuduttavat kyllä sekä leikatessa että tikatessa. Minulta kysyttiin tikatessa jatkuvasti, että eihän tunnu terävää kipua ja jos tuntui, laittoivat lisää puudutetta. Sitä viiltoa en synnytyskivuissa edes huomannut.

Neuvolassa suositeltiin pehmentämään välilihaa jo raskausaikana hieromalla ja venyttämällä paikkoja öljyn avulla. Avautumisvaiheessa voi sitten olla ammeessa tai suihkutella lämpimällä vedellä. Vesisynnytys vähentää repeämiä samalla periaatteella, minkä takia olisin halunnut vesisynnytyksen, mutta käynnistyksen takia en sitä saanut. Jakkaralla ja kontallaan ollessa painovoima auttaa, mutta itse en olisi jaksanut kannatella painoani ja epiduraali vei tunnon toisesta jalasta, joten en päässyt jaloilleni. Olin lopulta siinä puoli-istuvassa asennossa, jota paljon parjataan, mutta se oli ainoa asento, jossa pystyin olemaan ja kun se eppari tehtiin kuitenkin, niin eipähän tarvinnut paljon asentoa vaihtaa.

Loppuun sanon, että episiotomia ei ole maailmanloppu. Moni varmasti ottaa ilomielin loven jos toisenkin alapäähän, jos lapsen henki sillä säästyy.

Kyllä sitä tehdään ihan rutiininomaisesti ja ilman puudutuksia ihan yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Epinodelphie laitteella voi venyttää kudokset muutama päivä ennen synnytystä valmiiksi.

Epino delphineä käytetään muutama vko ennen laskettua aikaa ja harjoitetaan kudosten venyvyyttä. Suosittelen kaikille.

T. 2 yli 4kg isopäistä lasta nyrkit poskilla ilman repeämiä