Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka muistelee omia mokiaan ja saattaa irvistellä/äännellä nolona vielä vuosien päästä?
28.01.2021 |
Eli märehdin herkästi jälkikäteen sosiaalisia tilanteita ja omia sanomisiani. Joskus hävettää niin paljon, että ilmehdin tai elehdin tahdottomasti, saatan huokailla tai äännellä, joskus päästää jonkun (ruman) sanankin.
Olenko ainoa jolla on tällainen typerä tapa? Kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä, joten voi toki olla siihen liittyvää.
Kommentit (61)
Sama mulla! Musta tuntuu että on yllättävän yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Tää tapahtuu yleensä öisin kun yritän saada unta.
On samaa, aina kun tulee häpeämuisto mieleen, sanon ’mä tapan itteni’ yksin ollessani, muuten vain mielessäni. Ja mullakin on ahdistuneisuushäiriö ja ajattelen tämän olevan jonkinlaista ocd:tä eli pakko-oiretta.
Luin kerran Ritva Orasksesta kun hän kertoi että saattaa mennä kadulla ihan kaksinkerroin häpeästä, sillain kumartuneeksi (hän näytti asennon kuvassa) muistaessaan jonkun vuosia sitten tapahtuneen asian jota hän piti myöhemmin nolona tai häpeällisenä.aina kun itse häpeillen jotain mennyttä niin muistan Ritva Oraksen ja mietin että en ole ainoa jota joku mennyt pieni tai isompi juttu saattaa hävettää.
Eli et Sinäkään ole ainoa.
Lippu korkealle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Saatan sanoa ääneen jotain outoa kun tietty häpeä tulee mieleen.
Taatusti et ole ainoa , mutta se on turhaa. Kannattaa oprtella kyseisestä tavasta pois koska siitä ei ole mitään hyötyä. Vanhemmiten kaikkea ei viitsi enää märehtiä ja asiat ja mokatkin asettuu oikeisiin mittasuhteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole :D itellä on kyllä semmonen häpeäpersoona, että hävettää mokailemattakin, mutta tietyt jutut menneisyydessä on vaikeeta antaa itelleen anteeksi vaikka tietää että ei niihin kukaan kupsahtanu ja monet mokailee paaaaaljo pahemmin...
Oon kateellinen ihmisille, jotka ei häpeä mitään, vaikka häpeä onkin tärkeä ja tarpeellinen tunne ja sellaisista ihmisistä ei kauheesti välitetä. Mutta kuinka vapauttavaa olisi elää ilman häpeää????
Harmi, kun tuolle reaktiolle ei ole suomeksi yhtä kuvaavaa sanaa kuin englannin "cringe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pahimmat on jostain viidentoista vuoden takaa. Edelleen nolottaa ja saatan huomaamattani kommentoida mieleen tullutta muistoa ääneenkin. Jotain tyyliin "ei hitto". 😳
Mutta sitten kun yritän muistella jonkun toisen noloja tilanteita, ei tule mieleen mitään. Eli lohdutuksen sana meille häpeän orjille, ei niitä meidän noloja juttuja kukaan muu muistele.
Vierailija kirjoitti:
Luin kerran Ritva Orasksesta kun hän kertoi että saattaa mennä kadulla ihan kaksinkerroin häpeästä, sillain kumartuneeksi (hän näytti asennon kuvassa) muistaessaan jonkun vuosia sitten tapahtuneen asian jota hän piti myöhemmin nolona tai häpeällisenä.aina kun itse häpeillen jotain mennyttä niin muistan Ritva Oraksen ja mietin että en ole ainoa jota joku mennyt pieni tai isompi juttu saattaa hävettää.
Eli et Sinäkään ole ainoa.
Lippu korkealle!
Heh tää oli hauska ja vielä hauskemman tekee se, etten ite ees kehtais mennä kaksinkerroin kadulla koska se hävettäisi xDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Ihanaa kuulla, etten ole ainoa, jolle tulee tahaton irvistys ja silmien puristaminen kiinni häpeällisen muiston tullessa mieleen. Minullakin on sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistusta ja pakko-oireita.
Vierailija kirjoitti:
Taatusti et ole ainoa , mutta se on turhaa. Kannattaa oprtella kyseisestä tavasta pois koska siitä ei ole mitään hyötyä. Vanhemmiten kaikkea ei viitsi enää märehtiä ja asiat ja mokatkin asettuu oikeisiin mittasuhteisiin
Olisikin noin. Olen viisikymppinen ja yhä saan hirvittäviä häpeäkohtauksia asioista, jotka tapahtuivat mulle teini-iässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tapahdu usein, mutta kun tapahtuu, sanon jotain tahatonta ääneen. Usein ”mä kuolen”, ”haluan kuolla”, tai sitten vain kiroilen. Saatan purra peukaloani myös.
Mulla on muuten ihan kiva elämä ja mielestäni hyvä itsetuntokin :D
Irvistyksen lisäksi sanon ääneen tai huudahdan "ei vit tu" .
Siis kertokaa mitä asioita häpeätte noin paljon?? Itselle jos tapahtuu jotain noloa, unohdan sen niin tehokkaasti, ettei sitä edes tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mun pahimmat on jostain viidentoista vuoden takaa. Edelleen nolottaa ja saatan huomaamattani kommentoida mieleen tullutta muistoa ääneenkin. Jotain tyyliin "ei hitto". 😳
Mutta sitten kun yritän muistella jonkun toisen noloja tilanteita, ei tule mieleen mitään. Eli lohdutuksen sana meille häpeän orjille, ei niitä meidän noloja juttuja kukaan muu muistele.
Tämä. Aloittajalle, muistatko itse vastaavia tilanteita, joissa joku toinen on ollut tosi nolo? Tuskin muistat yhtään, itse en ainakaan. Joten lohduttautun sillä että muut eivät muista minun kömmähdyksiäni.
Sama homma täällä. Huudahan aina häpeäsalaman iskiessä jonkun kirosanan ääneen. Tai MIAU, en tiedä mistä se tulee :D
Et ole ainoa. Jokainen ihminen tekee sitä.