Lue keskustelun säännöt.
Olen tyytyväinen työtön, mutta en ylpeä.
Pohdintaa
28.01.2021 |
Olen siis 26v äijä ja olen ollut nyt 2-vuotta työttömänä. Minulla ei ole koulutusta, eikä työkokemusta kuin ehkä vuoden verran. Pakko myöntää olen helvetin tyytyväinen tähän. Minulla on loputtomasti aikaa ja aika on rahaa tärkeämpää, eikö? Minulla ei ole kyllä melkein yhtään ylimääräistä rahaa, mutta empä minä ole koskaan ollut kova tuhlaaja. Pärjään siis vähällä. Usein kuulee muilta vittuilua ja että "mene töihin" yms ja se kyllä hieman ärsyttää. Toki ymmärrän heitä, koska se painavat niskalimassa töitä ja minä laskottelen kotona. Mutta he saavat silti paljon enemmän rahaa mitä minä. Arvostan myös jokaista joka töissä käy. Minun kohdallani koulu/työt oli helvettiä. Mielenterveys meni ja noh tässä sitä ollaan. Pitäisikö minun tuntea huonoa oloa työttömyydestä, varsinkin koska tykkään tästä? Siltä ainakin välillä tuntuu, kun kuuntelee ihmisten mielipiteitä tästä. Olen kyllä koittanut miettiä jotain pientä yrityksen alkua, mutta toteutus on vielä kaukana.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vaaralliselta. Jos kansa valitsee laajassa mitassa työttömyyden, loppuvat rahat korvausten maksamiseen.
Eiköhän aina ole työntekijöitä, niinkuin aikasemmin jo täällä todettiin. Toisille riittää vähän ja toiset haluavat enemmän. En usko, että kaikki tyytyisivät tuohon työttömänä olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut vuoden verran työttömänä. Nyt pitäisi miettiä, jatkanko ja elintasoni romahtaa vai palaanko työelämään. Säästöjä on vielä muutamia vuosia elää näin, mutta ei ne loputtomasti riitä.
Pidin työstäni alkuun todella paljon. Pieni yritys, mukavat yrittäjät ja sellainen kiva yhdessä tekemisen meininki. Välillä piti tehdä paljon töitä, että sai firmaa eteenpäin, mutta sen sai sitten hiljaisempaa hetkenä ottaa takaisin. Töitä sai tehdä ihan omaan tahtiin, mennä ja tulla niin kuin huvitti, pääasia oli vain, että asiat tuli hoidetuksi. Sitten yritys kasvoi ja muuttui. Lopulta se hyvä fiilis oli mennyttä, joka kohdassa olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta vastaavasti kytättiin toimistolla oloja ja kaikki vapaudet poistettiin. Tein varmasti alussa varmasti työtä ilmaiseksi ja enemmän kuin vähimmäismäärän. Mutta se ei haitannut, koska silloin, kun minä tarvitsin jotain, firma tuli vastaan ja minulla oli vapaus tehdä työtäni minun tavallani. Pystyin tekemään työt vaikka yöllä tai 3 pitkää päivää ja loppuviikko vapaata. Lopuksi hain tonnin lisää liksaa ja enimmäkseen istuin 8-16 toimistolla ja surffailin netissä pakollisten palaverien välissä. Pää ei kestänyt sitä kyttäämistä ja kontrollointia ja aloin vihaamaan työtäni ja uupumaan. Lopetin ja jäin työttömäksi.
En halua enää mennä tuollaiseen ympäristöön, mitä edellinen työni oli lopuksi, enää koskaan. Mutta mistä tietää, että onko joku paikka sellainen missä työntekijää arvostetaan ja hänen vahvuuksiaan käytetään? minun tapauksessa siis vapaus tehdä työtä omalla tavalla. Ja että paikassa on hyvä fiilis ja kiva olla?
Vierailija kirjoitti:
Miten se sienitrippi tekee rahasta tarpeetonta?
Ei sitä ymmärrä ellei sitä koe. Kyllä siinä muukin tajunta laajenee ja ymmärtää että tämä maailma on vähän monimutkaisempi kuin mitä päältäpäin näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Miten se sienitrippi tekee rahasta tarpeetonta?
Ei sienitrippi tee rahasta tarpeetonta, eikä se ole. Ehkä hän on tripin aikana ymmärtänyt, ettei rikastuminen ole tärkeää. Suuri osa ihmisistä haluaa saada paljon rahaa ja sen eteen joutuu yleensä käyttämään erittäin paljon aikaa elämästään ja ehkä jopa onnistuu siinä. Eihän se raha silti ole tärkein asia maailmassa, vaikka kyllähän sitä on kiva omistaa. Se helpottaa kummasti elämää, mutta ei se siitä automaattisesti parempaa tee. Hattua nostan niille, jotka nauttivat elämästään pienillä tuloilla.
jahas, tarvitsisitko jotain reipashenkistä kannustamista ahkeraan työnhakuun. asustelu lehtilaatikossa talvikylmällä ja murkinan haeskelu roskiksista. kummastipa taitasi alkaa työt maittamaan!!!
👹
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut työttömänä yli 10-vuotta ja nyt olen 42-vuotias. Olen oppinut sen, että työttömänä on pakko pitää rytmit kunnossa ja tehdä asioita. Jos vaan olet kotona tekemättä mitään, niin aika varmasti masentuu ja katkeroituu. Itsekin pärjään vähällä, mutta äkillisiä menoja tulee väkisinkin välillä ja sit tekee tiukkaa. Kannattaa säästää rahaa siis aina kun mahdollista. Jos jossain kohtaa haluatkin päästä töihin, niin se on vaikeaa. Pitkä työttömyys cv:ssä hankaloittaa asiaa kummasti, varsinkin jos ei ole edes ammattia. Koulun penkille meneminen on ihanaa tässä iässä ku luokkakaverit ovat lapsia. Ainakin opin sen, että kuinka helvetin tyhmiä ja epäkypsiä teinit vielä ovat. Toki on aikuiskoulutuksia, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta siihen pitkän matkan takia. Asun maalla, enkä aijo koskaan muuttaa täältä. Joka tapauksessa onnistuin ammatin itselleni hommaamaan, mutta ei se auttanut enään töiden saamisessa. Luovutin siis sen suhteen ja nyt joudun hyväksymään sen, että elän työttömänä loppuikäni. TE-toimisto on onneksi myös tämän tajunnut, eikä enään juuri ahdistele minua. Jos tämän elämäntyylin itsellesi valitset, niin onnea siihen ja kaikkea hyvää. Jos mahdollista, niin koita saada edes välillä jotain pimeitä töitä.
Miten se sienitrippi tekee rahasta tarpeetonta?