Lue keskustelun säännöt.
Mikälainen anoppi sinulla on?
Mikälainen anoppi sinulla on?
Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa?
Onko ollut ongelmaa anoppi suhteessa?
Kommentit (1243)
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on tosi raskas. En osaa tarkemmin kuvailla mikä hänestä tekee raskaan, mutta olen aina ihan umpiväsynyt hänen kanssaan vietetyn päivän jälkeen. Hänellä on käytöstavat ja hän kasvatti maailman parhaan pojan, mutta en vain jaksa aina sitä loputonta pähkäilyä ja miettimistä ja harkitsemista. En ole itse impulsiivinen minäkään, mutta en sentään mieti tuntikausia kävelläänkö tänään reittiä 1 vai 2, syödäänkö kahvin kanssa sitä vai tuota... Mitään spontaania ei voi tehdä, vaan hänellä menee aina pasmat sekaisin, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Rutiinia ei voi rikkoa, tai hirveä kitinä, ämpyily ja vitkuttelu. Sitten itkukortti pöytään. Nykyään välttelen kaikin tavoin!
Sinä olet varmasti hänelle yhtä rasittava juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli maailman ihanin, vaikka erosimme poikansa kanssa pysyi hän lasteni ja minun tukena kuolemaansa asti, appi myös. Myös taloudellista tukea saimme erittäin huomattavan summan, omakotitalon kokoisen. Lapsille he olivat erittäin läheiset, vielä läheisemmät kuin minun vanhempani olivat. Aikuisena lapseni huolehtivat heistä loppuun asti, toki minäkin tein osuuteni. En olisi voinut parempia appivanhempia saada!
Voi miten onnekas olet! Minäkin tulin hyvin toimeen ex anoppini kanssa. Siihen asti kunnes erosin hänen pojastaan. Ero tuli exän käyttämän henkisen väkivallan takia. Tästä kerroin anopille hyvin kaunistellusti koska kukapa haluaisi kuulla lapsestaan ikäviä asioita. Anopin mielestä olin sitten hirveä perheenrikkoja (perhe oli jo todella rikki sen henkisen väkivallan takia). Olin kyllä osannut odottaa jotain ikävää eron jälkeen mutta en sitä että kun vein lapsemme, silloin n 8v, anopille viikoksi kesälomalle, anopin pyynnöstä, niin anoppi alkoi mustamaalata minua lapselleni. Lapsi oli tästä ahdistunut ja peloissaan. Olisi ollut ihanaa jos meidän välit olivat säilyneet hyvinä eron jälkeen kuten sinun ja anoppisi. Lapsi ei halunnut enää mennä mummilaan. Mummi pilasi tämänkin ihmissuhteen.
Anoppina ok. Ei tunge nenäänsä liikaa meidän asioihin eikä kysele milloin tulee lapsia. Ihmisenä aivan hirveä.
Negatiivinen valittaja, jolle ei kelpaa mikään. Ainut henkilö, jota hän ei haku päin naamaa on mieheni ja minä. Veikkaan ,että ei uskalla minulle mitään päin naamaa sanoa, mutta varmasti haukkuu selän takana. Hän mm. haukkuu mieheni siskoa eli omaa tytärtään tämän kuullen. Sillat on palanut sekä omaan sukuun että miehen (apen) sukuun.
Hän myös puhuu koko ajan ja juoruilee kaikkien asiat. Olen aivan tööt hänen vierailunsa jälkeen, kun hän vie niin paljon henkistä energiaa. Huomaan myös olevani allapäin hänen lähtönsä jälkeen, kun hänen negatiivisuutensa tarttuu.
Entinen, niin ei oo enää ongelmii.
Anoppini on mahtava. Lämmin, välittävä ja kaikin puolin arvostettava. Näen häntä useammin kuin omaa lapsuudenperhettäni, mutta hän ei ole ikinä pyrkinyt vaikuttamaan minun ja mieheni tekemisiin tai arvostelemaan meidän tapaamme elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen miniä minulla on?
Tulenko hänen kanssaan toimeen?
Jaa, kun jotain teen, niin arvostelua tulee tai kylmää hiljaisuutta. En saa oikein siitä irti mitään. Tiedän, että valittaa ja rutisee miehelleen, siitä
Mitä minä teen tai mitä minä en tee…
Valittaa milloin mistäkin.
Toinen miniä
On semmoinen, joka sanoo ja tekee ja on suora.
Helpompaa. Ei valita selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli maailman ihanin, vaikka erosimme poikansa kanssa pysyi hän lasteni ja minun tukena kuolemaansa asti, appi myös. Myös taloudellista tukea saimme erittäin huomattavan summan, omakotitalon kokoisen. Lapsille he olivat erittäin läheiset, vielä läheisemmät kuin minun vanhempani olivat. Aikuisena lapseni huolehtivat heistä loppuun asti, toki minäkin tein osuuteni. En olisi voinut parempia appivanhempia saada!
Voi miten onnekas olet! Minäkin tulin hyvin toimeen ex anoppini kanssa. Siihen asti kunnes erosin hänen pojastaan. Ero tuli exän käyttämän henkisen väkivallan takia. Tästä kerroin anopille hyvin kaunistellusti koska kukapa haluaisi kuulla lapsestaan ikäviä asioita. Anopin mielestä olin sitten hirveä perheenrikkoja (perhe oli jo todella rikki sen henkisen väkivallan takia). Olin kyllä osannut odottaa jotain ikävää eron jälkeen mutta en sitä että kun vein lapsemme, silloin n 8v, anopille viikoksi kesälomalle, anopin pyynnöstä, niin anoppi alkoi mustamaalata minua lapselleni. Lapsi oli tästä ahdistunut ja peloissaan. Olisi ollut ihanaa jos meidän välit olivat säilyneet hyvinä eron jälkeen kuten sinun ja anoppisi. Lapsi ei halunnut enää mennä mummilaan. Mummi pilasi tämänkin ihmissuhteen.
Olen suullinen teidän puolesta, että kävi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruma, lihava ja pahasuinen
Katsotko juuri peiliin?
Ei tietysti saisi sanoa mitään pahaa kuolleista. Mutta mitään hyvää sanomistakaan ei ole.
Levätköön silti rauhassa, missä lieneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen miniä minulla on?
Tulenko hänen kanssaan toimeen?
Jaa, kun jotain teen, niin arvostelua tulee tai kylmää hiljaisuutta. En saa oikein siitä irti mitään. Tiedän, että valittaa ja rutisee miehelleen, siitä
Mitä minä teen tai mitä minä en tee…
Valittaa milloin mistäkin.Toinen miniä
On semmoinen, joka sanoo ja tekee ja on suora.
Helpompaa. Ei valita selän takana.
Mikset aloittaisi omaa ketjua, kun sydän on noin täynnä ikäviä asioita, jotka ei tähän ketjuun kuulu kuitenkaan?
En ole naimisissa, mutta pitkäaikaisessa parisuhteessa kyllä. Miesystäväni äiti on oikein mukava, ei mitään pahaa sanottavaa hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epänormaali... meni itseään melko huomattavasti vanhemman ja varakkaamman miehen kanssa naimisiin ja teki lapset. Erosi, ei jäänyt tyhjän päälle ja alkoi kasvattaa lapsia naisystävänsä kanssa. Lapsista pyrki kasvattamaan liberaalihippejä, mutta tytöstä tuli materialisti vela ja poika muutti myöhemmin isälleen, ei ole paljon yhteyksissä äitiinsä. Minulla ja anopilla on aika neutraalit välit. On kyllä kova neuvomaan ja loukkaantumaan jos kuulee, ettei hänen ohjeitaan noudateta orjallisesti. Esimerkiksi vauvoja ei unikoulutettu meillä omiin sänkyihin heti parikuisina. Tällöin hän yleensä vihjaa minun olevan homofobinen tms. kun en arvosta seksuaalivähemmistön edustajaa. Tämä on valitettavasti ihan totista totta. Käytiin viimeksi jouluna eivätkä lapset suostuneet maistamaan silliä. Perinteet pilalla.
Arvostan sitä että reilusti myönnät olevasi homofobinen.
Hyvin etäinen. Nähdään pari kertaa vuodessa lyhyen vierailun merkeissä. On luonteeltaan hyvin arka, en ole ennen niin arkaa aikuista tavannut. Ei oikein ikinä juttele mitään meille aikuisille eikä lapsille.
Ihan ok anoppi. On hyviä että vähemmän hyviä puolia. Nähdään pari kertaa vuodessa, pari tuntia kerrallaan. Just sopivasti.
On näihin 30 vuoteen mahtunut kaikenlaista, mutta elämäähän tämä vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Missä anoppi siinä ongelma.
Naiset xD
Vasemmalle kallellaan, en tykkää. Vähän olevinaan myös, kun miehensä on suomenruotsalainen.
Vähän samanlainen on minun anoppini. Plus ei puhu oikeastaan mistäänmuusta kuin sairauksista. Omista, perheen, sukulaisten, ystävien. Kehuin kerran pihalla kaunista perennaa. "Sain sen kymmeniä vuosia sitten töistä Mirkulta ja aattele senkin mies kuoli viime vuonna aivosyöpään". Mulla on aina vierailujen jälkeen raskas ahdistusmöykky rinnassa. Muuten anoppi on ihan ok, ei puutu elämäämme, auttaa tarvittaessa, on välillä valoisampikin ja silloin ihan eri persoona.