Mikälainen anoppi sinulla on?

Anoppini on tosi raskas. En osaa tarkemmin kuvailla mikä hänestä tekee raskaan, mutta olen aina ihan umpiväsynyt hänen kanssaan vietetyn päivän jälkeen. Hänellä on käytöstavat ja hän kasvatti maailman parhaan pojan, mutta en vain jaksa aina sitä loputonta pähkäilyä ja miettimistä ja harkitsemista. En ole itse impulsiivinen minäkään, mutta en sentään mieti tuntikausia kävelläänkö tänään reittiä 1 vai 2, syödäänkö kahvin kanssa sitä vai tuota... Mitään spontaania ei voi tehdä, vaan hänellä menee aina pasmat sekaisin, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Rutiinia ei voi rikkoa, tai hirveä kitinä, ämpyily ja vitkuttelu. Sitten itkukortti pöytään. Nykyään välttelen kaikin tavoin!

Vierailija kirjoitti:

Ihana anoppini on ikäväkseni kuollut...

Otan osaa, itselläni sama tilanne. Hän oli kiltti ja lämmin ihminen ja maailman ihanin fammu.

Emme olleet läheskään kaikesta samaa mieltä, mutta tulimme aina hyvin juttuun. Vertailun vuoksi: olen useimmista asioista äitini kanssa samaa mieltä,mutta emme silti tule kummoisesti toimeen.

Minulla oli ihana anoppi, reissattiin kahdestaan vaikka missä. Valitettavasti hän on kuollut.

Olen tavallinen koulutettu ja työssäkäyvä nainen. Anoppi alkoi vihaamaan minua

ilman mitään syytä. Käyttäytyi törkeästi jo häissä puhuen kovaan ääneen avioerotilastoista.

Poikansa arvostuksesta kertoo jotain, että sanoi "mitä siinä tytössä on vikaa, kun on sinun

kanssasi". Tämä tapahtui tilanteessa, jossa en ollut edes tavannut anoppia.

Anoppi myös haukkui minut koko pienelle suvulle. Ihmiset, joita en ole koskaan tavannut,

suhtautuivat minuun negatiivisesti alusta alkaen.

Mainittakoon, että mitään riitaa anopin kanssa ei koskaan ollut.

Hän ei vaan voinut sietää minua ja myrkytti koko ympäristön.

Avioliittomme on kestänyt 20 vuotta ja anoppi on nukkunut pois.

Rauha hänen sielulleen.

Anopilla on hyvät tisut. Niitä kun pääsis joskus hiplaileen

Voi hyvää päivää! Viettääkö joku ihan vapaaehtoisesti joulua anoppinsa kanssa??? Miksi? Otan osaa - koko joulu olisi pilalla, jos pitäisi tavata appivanhempia!

Vierailija kirjoitti:

Oletko viettänyt joulua anopin kanssa?Onko mennyt hyvin ilman ongelmaa?

Mikälainen anoppi sinulla on? Kaunis ja hyvin säilynyt 51-vuotias nainen

Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa? Kyllä. Harrastamme mm. seksiä yhdessä

Onko ollut ongelmaa anoppi suhteessa? Hänen tyttärensä joka on siis vaimoni, ei ymmärrä suhdettamme

Terveisin Jaakko 31v

Passiivis-aggressiivinen skitso hermoraunio, joka luulee olevansa muita parempi ja tykkää neuvoa kuinka kunkin kannattaisi elämäänsä elää.

Oli maailman ihanin, vaikka erosimme poikansa kanssa pysyi hän lasteni ja minun tukena kuolemaansa asti, appi myös. Myös taloudellista tukea saimme erittäin huomattavan summan, omakotitalon kokoisen. Lapsille he olivat erittäin läheiset, vielä läheisemmät kuin minun vanhempani olivat. Aikuisena lapseni huolehtivat heistä loppuun asti, toki minäkin tein osuuteni. En olisi voinut parempia appivanhempia saada!

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää! Viettääkö joku ihan vapaaehtoisesti joulua anoppinsa kanssa??? Miksi? Otan osaa - koko joulu olisi pilalla, jos pitäisi tavata appivanhempia!

Vierailija kirjoitti:

Oletko viettänyt joulua anopin kanssa?Onko mennyt hyvin ilman ongelmaa?

Oletko koskaan ajatellut, että tuskin kukaan haluaa viettää joulua sinunkaan kanssasi. Hyi miten omahyväinen paska olet. Kuole pois.

Vierailija kirjoitti:

Oli maailman ihanin, vaikka erosimme poikansa kanssa pysyi hän lasteni ja minun tukena kuolemaansa asti, appi myös. Myös taloudellista tukea saimme erittäin huomattavan summan, omakotitalon kokoisen. Lapsille he olivat erittäin läheiset, vielä läheisemmät kuin minun vanhempani olivat. Aikuisena lapseni huolehtivat heistä loppuun asti, toki minäkin tein osuuteni. En olisi voinut parempia appivanhempia saada!

Ihanaa, että tuollaisiakin appivanhempia on! Minun anoppi (joka on se muita neuvova hermoraunio) ei ole koskaan antanut meille pennin jeniä, vaikka varaa olisi. Hän ilmeisesti kuvittelee, että paras apu nuorelle perheelle on antaa heille elämänohjeita (vaikka ei mitenkään nuoria enää ollakaan).

Synnytti minulle ihanan miehen

Anoppini on mukava ja lämmin henkilö, mutta olemme persoonina todella erilaisia. Olen itse introvertti, harkitsevainen, diplomaattinen ja rauhallinen, kun taas anoppi on ekstrovertti, puhelias ja impulsiivinen. Se taas aiheuttaa usein väärinymmärryksiä, kun emme ole ihan samalla aaltopituudella. Onneksi puolisoni, anopin poika, on jostakin meidän väliltä, niin osaa sitten luovia siinä välimaastossa ja ymmärtää molempia.

Ajoittain minua häiritsee se, kuinka vahva mielipide anopilla on lapsensa asioista. Olen itse monilapsisesta perheestä, jossa vanhemmilla oli vaativat työt, joten nämä eivät oikein koskaan jaksaneet puuttua asioihini. Puoliso on äitinsä ainut lapsi, ja koska tämä ei ole ollut myöskään työelämässä, niin aikaa ja resursseja lapsesta huolehtimiseen on ollut ihan eri tavalla. Tietenkin se on jäänyt vähän päälle, vaikka poika on jo yli kolmekymppinen. Pahaa hän ei koskaan tarkoita, mutta silti en välttämättä kaipaisi ihan noin vahvoja mielipiteitä meidän yhteisistä asioista, kuten kodin sisustuksesta tai rahankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Oli maailman ihanin, vaikka erosimme poikansa kanssa pysyi hän lasteni ja minun tukena kuolemaansa asti, appi myös. Myös taloudellista tukea saimme erittäin huomattavan summan, omakotitalon kokoisen. Lapsille he olivat erittäin läheiset, vielä läheisemmät kuin minun vanhempani olivat. Aikuisena lapseni huolehtivat heistä loppuun asti, toki minäkin tein osuuteni. En olisi voinut parempia appivanhempia saada!

Ihana🤗

Ei minkäänlaista ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä anoppina hirviö.

Taidat olla myös hirviöminiä anopillesi ja heidän suvulleen😅

Juoruileva, tytörtään ja sen lapsia palvova. Muiden lastenlapset aina taka-alalla. Liian utelias, tuuliviiri hömppä. Mutta toimeen tullaan, kun harvoin nähdään.

Paras eli entinen anoppi. Tonki kaapit, luki päiväkirjani, haukkui ruoat, heitti tavaroitani roskiin jne. Onneksi asui niin kaukana, että tapasimme pari kertaa vuodessa. Oli ilmeisesti yhtä hankala persoona muillekin, sillä kuulin, että hänen ystäväsuhteensa ja parisuhteensa päättyivät yleensä parin vuoden sisällä. En ole koskaan tavannut toista ihmistä, joka pamauttelee negatiivisia ajatuksiaan suodattamatta kuten hän. Erottuani hänen pojastaan, pääsin myös anopista.

Haudassa oleva, kuoli 36 vuotiaana, syöpään

appiukko oli jo kuollut, kun menin vaimoni kanssa naimisiin. erosin hänestä pari vuotta sitten. tämän jälkeen ollaan muutama kerta paneskeltu ex-anopin kanssa.