Mikälainen anoppi sinulla on?

Mulla on ihana anoppi. Tai no kohta hänestä tulee ex-anoppi kun meidän ero tulee voimaan. Minun ja anopin väleihin tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut.

Kun me mentiin naimisiin, anoppi toivotti tervetulleeksi perheeseen ja sanoi että hänestä tuntuu kuin hän olisi saanut sen tyttären jota on kauan kaivannut. Anoppi on aina ollut mun tukena ja apuna kun lapset on olleet pieniä ja minä taas hänen apuna silloin kun appiukko sairasti ja kuoli. Viihdyn hänen seurassa ja hän minun. On meillä toki mielipide-erojakin mutta jutellaan niistä niin kuin kaikista muistakin asioista. Ihana ihminen ja rakas mulle.

Kolmas anoppi menossa Kaikki mukavia

Vähän tympeä on anoppi. Höpöttää vain omia asioitaan, eikä kysy koskaan kuulumisia. En saisi kyllä suunvuoroakaan.

Anoppini on inhottavin ja ilkein ihminen, jota olen ikinä tavannut. Emme juuri ole tekemisissä, jokainen sekunti samassa tilassa on kidutusta.

Alkoholisti. Ollaan hyvin vähän tekemisissä.

Hän on oikein kiva, ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa meidän väleissä. Ongelma piilee siinä, että hän on lellinyt poikansa täysin piloille (no ei yksin vaan miehensä ja heidän vanhempiensa myötävaikutuksella...), ja mieheni käytös on siksi aika lellikkikäytöstä...

Oli kova määräilemään ja sekaantumaan ainoan lapsensa elämään. Nyt etäinen kun ei saanut tahtoaan läpi. Jos laitan viestiä niin vastaus on vain ok. Ei enää lapsenlapset kiinnosta. Soittaa n. Kerran kuussa pojalleen. Käynyt kerran vuodessa. Välimatkaa 400km. Paapoo nykyistä miestään kuin lasta.

Fiksu, mutta rasittava. Paapoo aikuista poikaansa aivan liikaa, syytää rahaa, soittelee päivittäin ja koko ajan pitäisi rampata kylässä. Harmi sinänsä, mielelläni tulisin hänen kanssaan toimeen, pidän oikein älykkäänä ja kiinnostavana ihmisenä ikäisekseen, vaikkakin vähän ujona. Koenkin, että voitaisiin melkein ihan oikeasti tullakin juttuun, jollei hommaa sekoittaisi tämä sairaalloinen tarve hämmentää ja helikopterivanhemmuussekoilua aikuisen miehen ympärillä.

Alkuunsa kamala anoppi, mutta välit parani, kun potkaisi tyhjää. Ja aina vaan välit paranee, nyt kun on lisäksi ex-anoppi.

Tosi mukava. Oikeudenmukainen, suoraselkäinen itsenäinen nainen. Terveet elämäntavat. Eikä puolusta poikaansa, jos se on toiminut väärin.

Täällä anoppia käytetään nahkiaisten pyydystämiseen.

Anoppi heitetään veteen.Siihen tarttuu nahkiaisia.Anoppi vedetään ylös vedestä.Näin saadaan nahkiaisia.

Onko pakko ottaa anoppi kun ottaa puolison?

Ihan ok, mutta häiritsee, että soittaa minulle, ei siis miehelleni, kun tarvii esim apua tietokoneissa. Ja mieheni on mukava äidilleen, sekä tietää paljon enemmän tietokoneista kuin minä. Minä kuitenkin autan myös omia vanhempiani eri asioissa ja työpäivän aikana olen töissä. Olen sanonut asiasta, mutta ei hän muista pitkään.

Kuollut

Epävakaa, inhottava ihminen, on siedettävä ihmisiä kohtaan vain saadakseen jotain haluamaansa.

Ihan hyvät välit on nyt, aiemmin jouduin laittamaan välit katkolle kun anoppi käyttäytyi niin huonosti, siinä hän ymmärsi että mulla on jotain mitän hän haluaa ja käyttäytyy nykyään ihan siedettävästi.

Ihan jees.

Ihan jees. Sellainen suorittaja kotiäiti, eli hyvin erilainen kuin minä. Rakastaa shoppailua ja ruoanlaittoa. Kokkaa usein ruokaa meillekin. Tulen ihan hyvin anopin kanssa toimeen. Joskus (ei tietenkään pahimpaan korona-aikaan) mennään yhdessä torille tms. Itse en pidä shoppailusta, mutta on kiva käydä ulkona ja jutustella.

Anoppi on hyvin jääräpäinen. Hänellä on ollut jo kaksi syöpää, mutta hän vieläkin polttaa tupakkaa. Hän poltti tupakkaa myös raskaana ollessaan ja lastensa vierellä. Hänen mielestä on hassua, että minä lopetin satunnaistupakointini seinään raskaaksi tultuani. Hän ei myöskään saa hoitaa vauvaani, koska en halua altistaa häntä tupakalla ja siten pilata lapseni terveyttä hänen loppuiäkseen. Tää tupakkajuttu on todella outo. Tupakoinnin haitat ovat olleet tiedossa jo hyvin pitkään, kauan ennen kuin anopista tuli äiti. Oman terveyden saa pilata, mutta lasten ei.

Ulkomaalainen, nähdään pari kertaa vuodessa :)

Periaatteessa ihan mukava ihminen, mutta kovin erilainen kuin minä, joten emme koskaan ole olleet kovin läheisiä.

Hänellä on aina ollut kovin pienet elämänpiirit, lisäksi käytöstapojen puute häiritsee.

Hän yrittää olla puuttumatta elämäämme, mikä sinänsä tietysti hyvä asia, mutta kun siitä on seurauksena se, että hän ei ikinä kysy mitään. Siis jos vaikka töissä olisi jotain hienoa, ei noteeraa millään tavalla, ei onnittele, ei kysy mitään. Vaikka kotiutuisimme maailmanympärimatkalta, ei kysyisi mitään. Koen tämän siten, että hän ei välitä, vaikka jollain tasolla tajuankin, että siitä ei ehkä ole kyse.

Muutaman kerran töksäyttänyt jotain, mikä on jäänyt vahvasti mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalainen, nähdään pari kertaa vuodessa :)

Eli täydellinen? ;)