Voisiko valtio rohkaista ihmisiä käyttämään mielikuvitusta työllistymisessä? Siis ei mol.fi-hakemuksia vaan kaikki keinot käyttöön.
Nykyään jos menee vaikka työkkäriin, niin se oletus on vaan, että laitetaan hakemuksia mol.fi:n paikkoihin ja toivotaan parasta.
Vaikka oikeasti keinoja on miljoona erilaista miten voi elättää itsensä. Esim. sijaisvanhemmista on kova pula, ja siihen työhön kykenee, kunhan on tervejärkinen ja lasten kanssa toimeen tuleva.
Eli miksei työttömille vinkata työkkärissä erilaisia keinoja millä voi saada rahaa ja tehdä näihin keinoihin tarttumisen kynnyksestä mahdollisimman matala niin, että heikommallakin itsetunnolla varustetut (jotka ovat kadottaneet luottamuksen itseensä, kun työhakemuksiin ei koskaan tule mitään vastausta tai vain "valintamme ei kohdistunut sinuun") uskaltaisivat niihin tarttua?
Ihmisille pitäisi saada se draivi päälle, että mahdollisuuksia on miljoona erilaista ja kannattaa yrittää, eikä mennä vain perinteisissä urissa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustyönhaku on taito, joka pitäisi oppia kotona tai koulussa tai jossain. Ei työkkärissä.
Tuollaisenaan työkkärille ei ole mitään tarvetta. Tai vähintään sen pitäisi keskittyä nimenomaan tukemaan niitä, jotka tukea tarvitsevat.
Heh, eli nuoruuteni aikaan, jolloin maassa oli käytännössä täystyöllisyys, ja vanhemmilla kummallakin vakituinen virka. Siihen aikaan oli niin, että kun vähänkin kouluttautuu, työnsaanti on varmaa. Ja jos ei kouluttautunut, pääsi kumminkin samaan tehtaaseen, jossa vanhemmat ovat töissä. Koulun ammatinvalinnaohjauksessa oletus oli tuo sama, että koulutus takaa automaattisesti työpaikan. Opi siinä sitten jotain nykyelämässä relevantteja työnhakutaitoja!
Tälläkin palstalla näkyy aina välillä huutelijoita, joiden käsitys työmarkkinoista on jymähtänyt jonnekin 80-luvulle, jolloin saattoi tosiaan vain mennä töihin.
Olen kuullut tapauksesta, jossa joku 80-luvulla työuransa aloittanut työttömäksi jäätyään oletti, että riittää ilmoittautua työkkäriin, sieltä osoitetaan työpaikka, kun sellainen löytyy. Että itse ei tarvitse hakea. Siihen aikaan noin olikin. On siis ihan paikallaan, että työkkäri näille tapauksille kertoo, että ei homma niin toimi, itse pitää hakea. Niitäkin työttömiä on, jotka eivät ole ikinä työhakemusta kirjoittaneet, eivätkä yhtään tiedä, miten se tapahtuu. Äitini on jo eläkkeellä, mutta ylpeilee, että koskaan ei ole töitä hakenut, vaan aina on pyydetty töihin. Jos olisi joutunut työuransa loppupuolella työttömäksi, olisi siis ollut ihan sormi suussa. Ihan asiallista, että työkkäri tuollaisille järkkää kursseja, joilla oppivat työnhakua. (Eri juttu sitten pistää työtön kerta toisensa jälkeen samalla CV:n viilauskurssille; siinä ei ole järkeä.)
Kysymys on, että miksei yhteiskuntaa yritetä muuttaa sellaiseksi kuin mikä se ennen oli, jolloin työllistyminen oli helppoa.
Totta hitossa kaikki toivovat, että yhteiskunta olisi sellainen, että olisi helppo työllistyä.
Yhteiskuntaa ei vain helpolla muuteta sellaiseksi. Emme ole mikään muusta maailmasta irrallinen saari, jota voisimme omilla toimillamme muokata mielemme mukaan. Esim. mistäpä saataisiin tuohon itänaapuriksi taas yksi Neuvostoliitto ja sen myötä vakaa vientikauppa?
Siihen aikaan oli esim. yliopiston aulassa vahtimestarit, joiden pääasiallinen toimenkuva oli olla. Ottaa vastaan naulakkoon säilytykseen jätetty takki, vähän katsella ympärille. Samanlaisia työpaikkoja oli paljon muitakin, mekaanista suorittavaa työtä. Kesätöissä nostelin elintarviketehtaalla jääteöitä hihnalta toiselle. Nyt tuon tekevät koneet.
Haluatko, että poistetaan koneet ja lisätään julkishallintoon oleskelutehtäviä, jotta työllisyys paranee? Samalla tietysti elintaso laskisi takaisin 80-luvun tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustyönhaku on taito, joka pitäisi oppia kotona tai koulussa tai jossain. Ei työkkärissä.
Tuollaisenaan työkkärille ei ole mitään tarvetta. Tai vähintään sen pitäisi keskittyä nimenomaan tukemaan niitä, jotka tukea tarvitsevat.
Heh, eli nuoruuteni aikaan, jolloin maassa oli käytännössä täystyöllisyys, ja vanhemmilla kummallakin vakituinen virka. Siihen aikaan oli niin, että kun vähänkin kouluttautuu, työnsaanti on varmaa. Ja jos ei kouluttautunut, pääsi kumminkin samaan tehtaaseen, jossa vanhemmat ovat töissä. Koulun ammatinvalinnaohjauksessa oletus oli tuo sama, että koulutus takaa automaattisesti työpaikan. Opi siinä sitten jotain nykyelämässä relevantteja työnhakutaitoja!
Tälläkin palstalla näkyy aina välillä huutelijoita, joiden käsitys työmarkkinoista on jymähtänyt jonnekin 80-luvulle, jolloin saattoi tosiaan vain mennä töihin.
Olen kuullut tapauksesta, jossa joku 80-luvulla työuransa aloittanut työttömäksi jäätyään oletti, että riittää ilmoittautua työkkäriin, sieltä osoitetaan työpaikka, kun sellainen löytyy. Että itse ei tarvitse hakea. Siihen aikaan noin olikin. On siis ihan paikallaan, että työkkäri näille tapauksille kertoo, että ei homma niin toimi, itse pitää hakea. Niitäkin työttömiä on, jotka eivät ole ikinä työhakemusta kirjoittaneet, eivätkä yhtään tiedä, miten se tapahtuu. Äitini on jo eläkkeellä, mutta ylpeilee, että koskaan ei ole töitä hakenut, vaan aina on pyydetty töihin. Jos olisi joutunut työuransa loppupuolella työttömäksi, olisi siis ollut ihan sormi suussa. Ihan asiallista, että työkkäri tuollaisille järkkää kursseja, joilla oppivat työnhakua. (Eri juttu sitten pistää työtön kerta toisensa jälkeen samalla CV:n viilauskurssille; siinä ei ole järkeä.)
Kysymys on, että miksei yhteiskuntaa yritetä muuttaa sellaiseksi kuin mikä se ennen oli, jolloin työllistyminen oli helppoa.
Totta hitossa kaikki toivovat, että yhteiskunta olisi sellainen, että olisi helppo työllistyä.
Yhteiskuntaa ei vain helpolla muuteta sellaiseksi. Emme ole mikään muusta maailmasta irrallinen saari, jota voisimme omilla toimillamme muokata mielemme mukaan. Esim. mistäpä saataisiin tuohon itänaapuriksi taas yksi Neuvostoliitto ja sen myötä vakaa vientikauppa?
Siihen aikaan oli esim. yliopiston aulassa vahtimestarit, joiden pääasiallinen toimenkuva oli olla. Ottaa vastaan naulakkoon säilytykseen jätetty takki, vähän katsella ympärille. Samanlaisia työpaikkoja oli paljon muitakin, mekaanista suorittavaa työtä. Kesätöissä nostelin elintarviketehtaalla jääteöitä hihnalta toiselle. Nyt tuon tekevät koneet.
Haluatko, että poistetaan koneet ja lisätään julkishallintoon oleskelutehtäviä, jotta työllisyys paranee? Samalla tietysti elintaso laskisi takaisin 80-luvun tasolle.
Työttömänä ollessa elintaso on 60-luvun tasolla. Eli kyllä kiitos 80-luvun elintasolle.
Minä en koskaan edes hae töitä, vaan odotan että joku tuttu soittaa tai vaikka baarissa törmätessä kysyy kiinnostaako työt ja sitten menen jos kiinnostaa. Miksei muut tee niin, paljon helpompaa kuin hakemuksien lähettely.
M kirjoitti:
Minä teen töiden lisäksi autoremontteja, remontteja, jobbaan autoja ym. Mutta ei olisi yhtään mitään järkeä alkaa tekemään virallisesti, taksoja joutuisi nostamaan niin paljon että jäisi itelleenkin jotain.
Jos autoremppaa tekisi nyrkkipajassa ihan täysipäiväisesti, pitäisi melkein tehdä puolet pimeänä että hommasta jäisikin jotain.
Jokainen työpaikkani on mollin ulkopuolelta, nykyinen on vain epäsuorasti liittynyt molliin.
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Minä teen töiden lisäksi autoremontteja, remontteja, jobbaan autoja ym. Mutta ei olisi yhtään mitään järkeä alkaa tekemään virallisesti, taksoja joutuisi nostamaan niin paljon että jäisi itelleenkin jotain.
Jos autoremppaa tekisi nyrkkipajassa ihan täysipäiväisesti, pitäisi melkein tehdä puolet pimeänä että hommasta jäisikin jotain.
Korjaamojen kannattavuus on huono, taloustiedot vastaa työkkärirahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskaan edes hae töitä, vaan odotan että joku tuttu soittaa tai vaikka baarissa törmätessä kysyy kiinnostaako työt ja sitten menen jos kiinnostaa. Miksei muut tee niin, paljon helpompaa kuin hakemuksien lähettely.
Kyllähän minullekin kelpaisi, jos joku tuttu tarjoaisi töitä. Vaan eipä ole niitä tarjouksia kuulunut. Pakko siis lisäksi lähetellä hakemuksia.
Pistähän tähän ne miljoona tapaa elättää itsensä.
Sijaisvanhemmuus ei todellakaan onnistu kaikilta, eikä siihen kaikkia edes hyväksytä.
Minä teen töiden lisäksi autoremontteja, remontteja, jobbaan autoja ym. Mutta ei olisi yhtään mitään järkeä alkaa tekemään virallisesti, taksoja joutuisi nostamaan niin paljon että jäisi itelleenkin jotain.