Lue keskustelun säännöt.
”Paha äitipuoli”
28.01.2021 |
Jaan elämäni ja tulevaisuuteni miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia. Lapset ovat meillä joka toinen viikko. Pidän miehen lapsista paljon, ikävöin heitä kun he ovat äidillään. Tulemme hyvin toimeen ja meillä on lämpimät ja läheiset välit. Lapset ovat sanoneet, että olen tärkeä heille. Molemmille, sekä minulle että miehelle, lasten etu on kaikista tärkein. Mietimme kaikki asiat sitä kautta, mikä olisi lapsille parhain. Meille molemmille lasten turvallisuus ja vakaa kasvuympäristö on tärkeä asia, lapset ovat miehelleni tärkeimpiä ihmisiä ja olen asiasta onnellinen, sillä mieheni tärkeysjärjestys on sellainen mitä pitääkin. Työskentelen lasten ja nuorten parissa, lasten oikeudet ovat minulle todella tärkeä asia. Miehelläni on hyvät välit lasten äitiin, samoin minulla.
On siksi hieman väsyttävää lukea kerta toisensa jälkeen siitä, miten äitipuolet ovat aina pahoja, uusperheet suoraan saatanasta ja lapset traumatisoituvat. Uusperheen vanhemmat itsekäitä ja huonoja ihmisiä. Tiedän työnikin puolesta, että sellaisia kuvioita on, olen myös itse kasvanut turvattomassa ja huonossa uusperheessä. Mutta kaikki uusperheet eivät automaattisesti ole huonoja, lapsia traumatisoivia - kaikissa uusperheissä ei aina ole sitä pahaa äitipuolta.
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän.
Kommentit (38)
Minäkin ihmettelen tätä täysin mustavalkoista ajattelua. Siinä,on poikkeavaa vihaa. Freudilla olisi varmaan kommentti siihen.
Jotenkin keskusteluissa näkyy se, että lapsipuolia pitäisi kamalasti rakastaa. Ystävällisyys ei riitä tässä asiassa. Ja jos ei oma elämä pyöri lapsipuolten ympärillä ja paapo heitä kanaemon tavoin - olet paha äitipuoli.
Miksi kukaan ei vaadi biologiselta äidiltä samaa? Heitäkin on läheisempiä ja vähemmän läheisiä, eikä silti kaikki tee lapsille traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuota nyt normijärjellä varustettu ihminen voi olla ymmärtämättä. Liikaa vain on päinvastaisia esimerkkejä. Hienoa, että teillä on asiat hyvin, niin monella muulla ei ole.
Olisi mukavaa välistä lukea jotain hyvääkin, koska sitäkin on. Olisi mukavaa lukea onnistuneista kokemuksista, eikä vain sitä ainaista narratiivia siitä, miten paha äitipuoli tulee taloon ja syöttää lapset susille. On tietenkin tärkeää puhua ja nostaa esiin huonoja kokemuksia ja herättää keskustelua aikuisten itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä vanhemmuuteen (koska siinähän siitä on kyse, ei perhemuodosta), mutta keskustelu on liian yksipuolista. Se pyörii vain ja ainoastaan sen ympärillä, miten uusperhe on aina huono asia lapsille ja etenkin äitipuoli on aina paha. Ja jotkut ihmiset todella väittävät, että yksikään uusperhe ei voi olla hyväksi lapsille.
Uusperheistä puhutaan yleisesti liian syyllistävästi ja liian negatiivisesti. En tiedä luullaanko mollaamisen aiheuttavan sen, ettei kukaan enää perustaisi uusperhettä, vaikka eihän se niin mene. Mollaaminen ja syyllistäminen sekä leimaaminen ei auta yhtään ketään. Pelkän negatiivisen puheen lisäksi olisi tärkeää nostaa esiin niitä onnistuneitakin kokemuksia.
Ap
Uusperheissä on usein melkoisesti kaikenlaista kyräilyä ja ristiriitoja. "Paha äitipuoli" -nimityskin tulee siitä, että äitipuoli luonnollisesti haluaisi, että hänellä olisi oikeus komentaa samassa asunnossa asuvia lapsia (jotta lapset eivät pääse huushollin pomoiksi), mutta lapset, lasten äiti ja ehkä lasten isäkin luonnollisesti vastustavat tätä.
Onko tilanne nyt 1-1, kun minä en siedä mieheni lasta?
Jos ja kun sinulla ei ole OMIA lapsia edellisesta liitosta ja jos miehesi lapset ovat kiltteja ja mukavia- voi kiintyäkin. Muissa tapauksissa sinulla mene omat lapsesi edellä ja miehelläsi menee hänen lapsensa edellä. Vaikka kuinka yhteiset ja tasavertaiset säännöt olisivat molempien lapsille. Ja mistä syystä sulla ap ei ole omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi miehesi erosi jos on nyt niin hyvää isää? Vaimo halusi erota? Minun mielestäni ei tarvita ulkopuolisia perheeseen ihan isä ja äiti riittää.
On se kumma, että jos miehesi lapset ovat kiltteja- se tarkoittaa kilttiä äitiäkin- että miksi miehesi erosi lasten äidistä? Ja siinä tapauksessa ovat kiintyneet myös omaan äitiinsä. Joten kakkoseksi jäät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheissä on usein melkoisesti kaikenlaista kyräilyä ja ristiriitoja. "Paha äitipuoli" -nimityskin tulee siitä, että äitipuoli luonnollisesti haluaisi, että hänellä olisi oikeus komentaa samassa asunnossa asuvia lapsia (jotta lapset eivät pääse huushollin pomoiksi), mutta lapset, lasten äiti ja ehkä lasten isäkin luonnollisesti vastustavat tätä.
Eli kyseessä on vanhempien vuorovaikutusongelmista sekä siitä, että ei olla kosketuksissa omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Reagoidaan tunteella ja jätetään järki sivuun. Tämä sama ongelma on olemassa ilman uusperhettäkin ja tulee esiin toisenlaisissa yhteyksissä. Aikuiset ovat hukassa itsetuntemuksensa kanssa, eivät ole kontaktissa itseensä, ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Tätä samaa on paljon myös ydinperheissä, tunnen montakin perhettä, missä isä ja äiti eivät sääntöjen suhteen pelaa yhdessä, vaan toisiaan vastaan. Lapset eivät luontaisesti ole sääntöjä vastaan, jos lapsilla on pienestä pitäen ollut selkeästi tiedossa perheen säännöt. Kunhan molemmat vanhemmat vetävät yhtä köyttä eivätkä pelaa toisiaan vastaan.
Ap
Meillä tilanne on ihan samanlainen, kuin Ap:lla. Aloittajan kuvailusta saan käsityksen, että hänellä ei ole omaa lasta/yhteistä lasta miehen kanssa. Minä olen myös lapseton ja omien havaintojeni mukaan uusperhekuvio on helpompi saada onnistumaan, kun vain toisella aikuisella on lapset.
Koen myös, että tuo "paha äitipuoli" mälväys yms. on enemmän av-narratiivia kuin oikeassa elämässä käytyä keskustelua. Johan siitä on tehty tutkimuksiakin, että viikko-viikko-systeemin lapset kärsivät yhtä vähän mielenterveysongelmista kuin ydinperhelapset. Eniten kärsivät ne lapset, joilla suhde toiseen vanhempaan jää etäiseksi.
Eli lyhyesti; oli se perhemuoto mikä tahansa, homma toimii, kun aikuiset muistavat olla aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että jos miehesi lapset ovat kiltteja- se tarkoittaa kilttiä äitiäkin- että miksi miehesi erosi lasten äidistä? Ja siinä tapauksessa ovat kiintyneet myös omaan äitiinsä. Joten kakkoseksi jäät...
Tietenkin jään kakkoseksi lapsille, se on aivan luonnollista ja normaalia. Tietysti äiti on tärkeämpi kuin minä, niinhän sen pitää mennäkin. Ei sen asian tiedostaminen ja hyväksyminen ole mikään ongelma.
Miehellä ja eksällä oli hyvät syynsä eroon (en minä eikä kukaan muukaan kolmas osapuoli, en tuntenut miestä silloin kun he erosivat). Heidän parisuhteensa ei toiminut ja riitelivät paljon, molemmat olivat onnettomia yhdessä. Mutta arvostan molempia suuresti siinä, että molemmat haluavat olla asiallisissa ja hyvissä väleissä eron jälkeen. Se on äärimmäisen tärkeää lapsille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi miehesi erosi jos on nyt niin hyvää isää? Vaimo halusi erota? Minun mielestäni ei tarvita ulkopuolisia perheeseen ihan isä ja äiti riittää.
Parisuhde heidän välillään ei toiminut, lasten äiti halusi erota. En ole ulkopuolinen perheestä, vaan osa lasten ja miehen perhettä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne on ihan samanlainen, kuin Ap:lla. Aloittajan kuvailusta saan käsityksen, että hänellä ei ole omaa lasta/yhteistä lasta miehen kanssa. Minä olen myös lapseton ja omien havaintojeni mukaan uusperhekuvio on helpompi saada onnistumaan, kun vain toisella aikuisella on lapset.
Koen myös, että tuo "paha äitipuoli" mälväys yms. on enemmän av-narratiivia kuin oikeassa elämässä käytyä keskustelua. Johan siitä on tehty tutkimuksiakin, että viikko-viikko-systeemin lapset kärsivät yhtä vähän mielenterveysongelmista kuin ydinperhelapset. Eniten kärsivät ne lapset, joilla suhde toiseen vanhempaan jää etäiseksi.
Eli lyhyesti; oli se perhemuoto mikä tahansa, homma toimii, kun aikuiset muistavat olla aikuisia.
Minä taas ajattelen, että sellainen uusperhe toimii parhaiten, jossa molemmilla on omia lapsia. Silloin molemmat ymmärtävät toisiaan.
Toisaalta se on niin, että mitä enemmän liikkuvia tekijöitä, sitä hankalampaa se voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuota nyt normijärjellä varustettu ihminen voi olla ymmärtämättä. Liikaa vain on päinvastaisia esimerkkejä. Hienoa, että teillä on asiat hyvin, niin monella muulla ei ole.
Olisi mukavaa välistä lukea jotain hyvääkin, koska sitäkin on. Olisi mukavaa lukea onnistuneista kokemuksista, eikä vain sitä ainaista narratiivia siitä, miten paha äitipuoli tulee taloon ja syöttää lapset susille. On tietenkin tärkeää puhua ja nostaa esiin huonoja kokemuksia ja herättää keskustelua aikuisten itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä vanhemmuuteen (koska siinähän siitä on kyse, ei perhemuodosta), mutta keskustelu on liian yksipuolista. Se pyörii vain ja ainoastaan sen ympärillä, miten uusperhe on aina huono asia lapsille ja etenkin äitipuoli on aina paha. Ja jotkut ihmiset todella väittävät, että yksikään uusperhe ei voi olla hyväksi lapsille.
Uusperheistä puhutaan yleisesti liian syyllistävästi ja liian negatiivisesti. En tiedä luullaanko mollaamisen aiheuttavan sen, ettei kukaan enää perustaisi uusperhettä, vaikka eihän se niin mene. Mollaaminen ja syyllistäminen sekä leimaaminen ei auta yhtään ketään. Pelkän negatiivisen puheen lisäksi olisi tärkeää nostaa esiin niitä onnistuneitakin kokemuksia.
Ap
En tiedä, mistä näitä asiaan liittyviä juttuja luet, mutta aivan taannoin on ollut useitakin haastatteluja monen eri media tekeminä, joissa uusperheen lapsille isän / äidin uusi puoliso on ollut suunnattoman tärkeä ihminen. Totta on, että negatiiviset kokemuksia ovat toki yleisempiä, mutta näitäkin asioita on nyt alettu nostaa esille myös myönteisten kokemusten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutto joka viikko ei ole koskaan lasten etu. Mieti itse haluaisitko muuttaa joka viikko. Ihan painajaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun sinulla ei ole OMIA lapsia edellisesta liitosta ja jos miehesi lapset ovat kiltteja ja mukavia- voi kiintyäkin. Muissa tapauksissa sinulla mene omat lapsesi edellä ja miehelläsi menee hänen lapsensa edellä. Vaikka kuinka yhteiset ja tasavertaiset säännöt olisivat molempien lapsille. Ja mistä syystä sulla ap ei ole omia lapsia?
Miksi minun tarvitsee perustella sitä yhtään kenellekään, että minulla ei ole omia lapsia :D? On aikuisista sekä heidän välisestä vuorovaikutuksesta riippuvaista se, miten mikäkin toimii. Jos osataan puhua ja ratkaista ongelmia yhdessä, jos puhalletaan yhteen hiileen, niin myös ne kuviot toimivat, joissa molemmilla on omia lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi miehesi erosi jos on nyt niin hyvää isää? Vaimo halusi erota? Minun mielestäni ei tarvita ulkopuolisia perheeseen ihan isä ja äiti riittää.
Parisuhde heidän välillään ei toiminut, lasten äiti halusi erota. En ole ulkopuolinen perheestä, vaan osa lasten ja miehen perhettä.
Ap
Olet ylimääräinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi miehesi erosi jos on nyt niin hyvää isää? Vaimo halusi erota? Minun mielestäni ei tarvita ulkopuolisia perheeseen ihan isä ja äiti riittää.
Minun mieheni ei ole ns. Hyvä isä. Siis hyväntahtoinen on, mutta ei ole leikkivää yms isätyyppiä. Siksi varmaan vaimo halusi erota, kun mies priorisoi työn.
Mutta siitä huolimatta uusperheemme toimii. Kun vain minä äitipuolena en yhtään ota itselleni hänen vastuutaan.
Ap, kiitos <3
Tuot tämän tänä päivänä jo varsin yleisen perhemuodon esille täällä, jossa se aina lytätään ja äitipuolet teloitetaan.
Itselläni on uunituore uusperhe, lapsiarki on minulle vierasta ja joskus olen täällä erehtynyt neuvoja pyytämään. Hyvä etteivät hirttoköyttä postittaneet. Vaikken olen lapsen bioperhettä rikkonut, ihan aikuiset sen itse tekivät. Ja olen tehnyt paljon auttaakseni lasta käsittelemään eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun sinulla ei ole OMIA lapsia edellisesta liitosta ja jos miehesi lapset ovat kiltteja ja mukavia- voi kiintyäkin. Muissa tapauksissa sinulla mene omat lapsesi edellä ja miehelläsi menee hänen lapsensa edellä. Vaikka kuinka yhteiset ja tasavertaiset säännöt olisivat molempien lapsille. Ja mistä syystä sulla ap ei ole omia lapsia?
Miksi minun tarvitsee perustella sitä yhtään kenellekään, että minulla ei ole omia lapsia :D? On aikuisista sekä heidän välisestä vuorovaikutuksesta riippuvaista se, miten mikäkin toimii. Jos osataan puhua ja ratkaista ongelmia yhdessä, jos puhalletaan yhteen hiileen, niin myös ne kuviot toimivat, joissa molemmilla on omia lapsia.
Ap
Lisään, että pidää myös osata priorisoida uuden perheen. Jos liikaa pokkuroi hankalam eksän suuntaan, niin homma ei toimi vaikka kuinka olisi hyvät vuorovaikutustaidot.
Ei kai tuota nyt normijärjellä varustettu ihminen voi olla ymmärtämättä. Liikaa vain on päinvastaisia esimerkkejä. Hienoa, että teillä on asiat hyvin, niin monella muulla ei ole.