Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan viihtyisit ihan yksin esim. mökillä?
27.01.2021 |
Oonko jotenkin outo, kun minun olisi todella vaikea kuvitella olevani edes viikonloppua yksin jollain mökillä? En edes koirieni kanssa. Tuli vaan mieleen, kun ystäväni viettää usein viikonkin yksin mökillään, joka on kaukana muusta asutuksesta.
Kommentit (51)
Asun pysyvästi syrjemmässä kuin useimmat mökit sijaitsevat. Vanha maatila 25 km kirkonkylältä, naapuri puolen kilometrin päässä. Mikäs täällä on ollessa, mun kodissa on kyllä kaikki mukavuudet mitä kaupunkikodeistakin löytyy. Lisäksi loputon luonto, rauha ja hiljaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen useampaan otteeseen ollut yksin (koirien kanssa) mökillä noin viikon verran. Siinä viikon jälkeen tulee sellanen mökkihöperyys, etten minä oikein edes meinaa haluta lähteä sieltä pois. Siis tarkoitan, että "pelottaa" se ihmisten ilmoille meneminen, kaivan kaapista jotain tonnikalaa ja riisiä ettei vaan tartteis kauppaan lähteä, viiraan muiden näkemistä niin pitkälle kuin mahdollista. Eli voisin varmaan parhaimmillaan olla mahdollisesti koko kesän yksin mökillä.
N33
Mulla on sama höperyys menossa vaikka asun kaupungin keskustassa, ehkä johtuu etätöistä ja koronasta.
Ps. Eilen meni vika tonnikalapurkki, mutta kaupungissa voi onneksi ostaa lisäaikaa höperyyteen tilaamalla ruokaa ja ostoksia kotiin.
Olen usein mökillä yksin, pisin jakso 12 päivää ja kymmenen päivää käymättä edes kaupassa. Koira on ollut seurana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan päivän. Yön tullen alkaisi mielikuvitus laukkaamaan ja sitten jos vielä pitäisi pihan perälle lähteä... Ei kiitos. Joo, olen lapsellinen pelkuri 😂
En mäkään sinne huussiin todellakaan yöllä mene. Mulla on vierashuoneessa ämpäri yöllistä pissahätää varten :D
N33 (sama kuin ylempänä)
Mikä siinä pelottaa?
Täytyy sanoa, että nykyään en varmaan viihtyisi muutamaa päivää pidempään ilman puolisoa, ellei sitten hän olisi jossain matkoilla tms että muutenkaan en voisi hänen kanssaan olla. Ollaan taidettu olla vähän liiankin tiiviisti yhdessä tämä korona-aika kun tuntuu että olen tullut ihan läheisriippuvaiseksi hänestä. :D Mutta muuten kyllä viihtyisin varmaan hyvinkin pitkään. Olen huomannut, etten oikein muuta seuraa kauheasti kaipaakaan. (Ja juu, ei tarvitse varoitella, että miehet tulee ja menee, ja muista ystäväsi. Muistan muistan, mutta jotenkin siihen on niin tottunut, että muita ei näe, kun ei ole nyt melkein vuoteen montaa kertaa nähnyt.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan päivän. Yön tullen alkaisi mielikuvitus laukkaamaan ja sitten jos vielä pitäisi pihan perälle lähteä... Ei kiitos. Joo, olen lapsellinen pelkuri 😂
En mäkään sinne huussiin todellakaan yöllä mene. Mulla on vierashuoneessa ämpäri yöllistä pissahätää varten :D
N33 (sama kuin ylempänä)
Mikä siinä pelottaa?
No ei mikään oikea tai looginen, lähinnä alan pyörittää mielessä sellaista filminauhaa kaikista kauhuleffoista, Stephen King-kirjoista, urbaanilegendoista, teinien höpötarinoista ja mummon kummitusjutuista. Niillä osaan lietsoa itseni sellaiseen mielentilaan etten varmasti uskaltaisi enää nousta peiton alta. Saa ihan rauhassa sanoa että tämä on naurettavaa, tiedän sen itsekin :D
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 2,5kk viime keväänä. Ilman autoa.
Minä olin kuukauden, ei autoa myöskään. Lemmikit kyllä seurana, niin ei ihmisiä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vuoden? Jos saa viestitellä puhelimella välillä. En mä muutenkaan kovin usein muita näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan päivän. Yön tullen alkaisi mielikuvitus laukkaamaan ja sitten jos vielä pitäisi pihan perälle lähteä... Ei kiitos. Joo, olen lapsellinen pelkuri 😂
En mäkään sinne huussiin todellakaan yöllä mene. Mulla on vierashuoneessa ämpäri yöllistä pissahätää varten :D
N33 (sama kuin ylempänä)
Mikä siinä pelottaa?
Mullakin on vilkas mielikuvitus. Olen saattanut jokusen kauhuleffan nähdä missä yksin saaressa/mökillä ja joku kirvesmurhaaja tai mielenvikainen karhu riehuu lähistöllä :D ei siinä yönpimeydessä sen enempöö tarvita. Niin ainiin ja ufo jutut jos tulee mieleen niin sitten en uskalla kattoa ees ikkunasta ulos. Silti uskallan olla yksin mökillä. Laitan yöksi ovet lukkoon.
Ai luoja muuten kun säikähdin viime kesänä siellä yksin ollessani ikihyviksi. Yöllä oli ukkonen joka vissiin iski ihan yläpuolella kun täris koko mökki. Heräsin siihen tärinään ja luulin, että joku rynkyttää terassin ovea kauheella vimmalla. Koiratkin kävi haukkumaan, meni hetki tajuta, että ukkonen rynkyttää.
-N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin yksin viihtyvää tyyppiä. Mökillä menee yksin useampi kuukausi keväästä syksyyn. On niin paljon hommia, polttopuiden pilkkomista, kasvimaan kupsuttelua, marjojen ja sienien keräämistä ja säilömistä. Yrttien kuivaamista. Ainut mitä kaipaan kuivanmaanmökillä niin vesielementtiä. Joki kyllä on vajaan kilometrin päässä mutta vähämpä siitä on ollut iloa. Lapsuudenkoti oli saaressa, joten kai se veden kaipuu on sisäsyntyistä.
En hetkeäkään.