Anna: Avoin suhde, polyamoria ovat arkipäiväistyneet. Tuskinpa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan siinä alussa kerrotaan, että juttua varten haastatellaan myös aihetta tutkinutta. Eli ei perustu pelkkään mutuun.

Sosiologia, joka on polyamorisessa suhteessa. Onko oma lehmä ojassa?

Sosiologia on marxismia, joten tällaisia tutkimuksia ei kannata ottaa niin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä suostuin avoimeen suhteeseen edellisessä suhteessani. Olin korviani rakastunut mieheen ja meillä synkkasi hyvin. Mutta kolmantena pyöränä oli valitettavasti oma epävarmuuteni. Mies oli minua pari vuotta nuorempi, hyvännäköinen, ihan täydellinen treenattu kroppa, fiksu, varakas, hyvässä asemassa töissä, sosiaalisesti taitava, sanavalmis jne. Hänen rinnallaan koin olevani ruma, tylsä, tyhmä, läski, jne. ja tietyllä tavalla vain odotin sitä päivää kun mies jättää minut. Sängyssä suostuin sellaisiin juttuihin, joihin  en olisi halunnut suostua ja jotka koin ällöttäväksi mutta pelkäsin miehen jättävän minut jos en suostu. Kun tulkitsin miehen alkavan vetäytyä suhteesta ja hän ehdotti avointa suhdetta, suostuin kun koin ettei ole vaihtoehtoja. No mies ihasteli, miten ihanan itsevarma ja moderni minä olen kun avoin suhde oli itselleni "ok". Onneksi se oli lopun alkua ja tajusin itsekin, että koko suhde on vinoutunut. Onneksi myös näin, että "täydellisen" ulkokuoren alla mieheltä puuttuu kaikki tärkeät elämänarvot enkä halunnut enää häntä elämääni. Säännöllisin väliajoin hän on toisaalta ruinannut minua takaisin milloin facen, milloin linkedinin kautta. 

Toi on valitettavan yleinen kuvio. Toinen on se, että suhteen hiipuessa soovitaan  vapaasta suhteesta, vähän aikaa jaksetaan leikkiä tahoillaan, naureskellakin ja sitten homma laitetaan pakettiin. kahden kuukauden päästä toinen osapuolista seukkaa.

Ilmiö voi aivan hyvin olla vaikka tuplaantunut ja olla silti täysin marginaalinen. Jos jokin 0,001 % tapahtumat tuplaantuu, se on edelleen vain 0,002 %.

Olen mielestäni hyvin vapaamielinen monessakin asiassa, mutta parisuhteessa vaadin yksiavoisuutta. Omassa tuttavapiirissäni ei ole yhtään paria, joka tietääkseni eläisi muussa kuin yksiavioisessa suhteessa. Tai no yhden miehen tiedän, joka elää omasta mielestään avoimessa suhteessa. Vaimo vaan ei tiedä tästä järjestelystä mitään... 🤫

Ei minua tosin häiritsisi, jos joku haluaisi elää normaalista poikkeavasta parisuhdejärjestelyssä. Omaan tuttavapiirini näitä vain ei ole osunut.

varmaan ihan ok, jos toinen osapuolista on bi. tai molemmat.

Perfot kokeilevat ei siitä normia tule, ihmiset rikkovat itseään.

Edellinen suhteeni oli polyamorinen. Se oli aivan ihana, koska emme olleet mustasukkaisia. Mitenkään yleistä se ei kuitenkaan ole. Mielestäni aika once-in-a-lifetime. Nykyinen suhde onkin jo perinteisen yksiavioinen, kumppani ei ikinä hyväksyisi mitään muuta.

Mielestäni liittyy näiden ihmisten kohdalla siihen, kuinka varma on suhteestaan, tai kuinka epävarma itsestään, tai miten muuten näkee, että voiko ihmistä omistaa, ja onko se tarpeen jotta tulisi rakastetuksi.

Mielestäni rakkautta ei voi pakottaa eikä ihmistä omistaa. Eikä rakkauden määrä ole rajallinen, eikä rakkaus yhtä kohtaan ole pois toiselta.

Mutta ei se mielestäni mitenkään yleistä ole. D/s tai varsinkin parinvaihto on paljon yleisempää esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Monisuhteisuus.fi -sivulta: Monet polyihmisistä ovat kuitenkin kriittisiä avioliittoinstituutiota kohtaan ja kyseenalaistavat sen olemassaolon tarpeellisuuden.

Mua kiinnostaisi tutkimus, moniko polyista on ollut naimisissa, on yhä naimisissa ja monettako kertaa? Onko ehkä pettymys avioliitoon vaikuttanut tähän valintaan?

Osa on naimisissa ja osa ei. Uskomaton totuus.

sehän on selvä että se on yleistynyt.

Vain joka kymmenes mies on jotenkin kelvollinen naisille joten niitä harvoja hyviä on pakko jakaa. Lisäksi niillä on vain kaksi tehtävää joista molemmat ovat vähentyneet

1. resurssit

2. lapsen siittäminen

Vierailija kirjoitti:

Hommahan toimii, jos ei mukana ole syviä tunteita. Homma ei toimi, jos mukaan astuu mörkö nimeltä Rakkaus.

Voi rakastaa toisiaan siten, että toivoo toisilleen hyvää. Kun molemmat ovat luottavaisia rakkaudessaan toisiinsa, ei tarvitse omistaa.

Tarkoittaa tietysti, ettei ole parisuhteelle muita tavoitteita, kuten saada perhe tai lapsia, asua yhdessä ja ostaa taloa, täyttää oman elämänsä tyhjiö. Näitähän muut kumppanit vaarantavat. Mutta niillä ei ole tekemistä rakkauden kanssa, ne ovat muita tarpeita, joiden täyttämiseen käytetään toisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monisuhteisuus.fi -sivulta: Monet polyihmisistä ovat kuitenkin kriittisiä avioliittoinstituutiota kohtaan ja kyseenalaistavat sen olemassaolon tarpeellisuuden.

Mua kiinnostaisi tutkimus, moniko polyista on ollut naimisissa, on yhä naimisissa ja monettako kertaa? Onko ehkä pettymys avioliitoon vaikuttanut tähän valintaan?

Osa on naimisissa ja osa ei. Uskomaton totuus.

Jossain kulttuureissa on tapana mennä useamman kanssa naimisiin mutta se ei suomen lain mukaan onnistu. Pitää siis ottaa ensin ero jonka jälkeen uusi vaimo nurkkiin.

Sosiaalitantat ei onneksi kommentoi asiaa mitenkään että samassa taloudessa asuu useampi nainen jolla lapsia samalle miehelle  :)

Jumala ei luonut ihmista avoimeen suhteeseen. Jumala loi miehen ja sen jälkeen naisen jonka tehtävä on palvella miehen tahtoa avioliitossa. Ei missään muussa. Jotka muuta väittävät eivät ole tietoisia maailmasta.

Faith kirjoitti:

Ihmettelen ilmausta "arkipäiväistyneet". Varmasti avoimesta suhteesta ja polyamoriasta puhutaan nykyään enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, mutta "arkipäiväistyminen" lienee liioittelua. 

Yleistenyt kirjoittelu aiheesta poistaa eniten tabua näiden avoimien ja polymoriasuhteiden ympäriltä. Toisin sanoen lehdistö arkipäiväistää erilaisia suhdeviritelmiä tuomalla asian jatkuvasti esille. Kun aihetta tuputetaan jatkuvasti, niin moni alkaa ajatella, että: ”hei, tämähän on ok ja normaalia. Miksi en itsekin kokeilisi?”

Tätä kutsutaan myös moraalin rappeutumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Länsimaiden romahtaminen lähenee

"In Sex and Culture, Unwin studies 80 different nations and 6 civilizations throughout history, examines their individual rises and falls, and concluded that the causes of which were largely determined by the loosening of sexual conventions and lessening of monogamous relationships."

https://en.wikipedia.org/wiki/Sex_and_Culture

Juuri näin. Ainakin kun suuri edistyksellinen sivilisaatio on tuhoutunut niin syynä on ollut yhteiskunnan seksuaalimoraalin rappeutuminen.

Siinä on naisille ajattelemisen aihetta...

Vierailija kirjoitti:

Johan siinä alussa kerrotaan, että juttua varten haastatellaan myös aihetta tutkinutta. Eli ei perustu pelkkään mutuun.

On se kyllä ihan jännää että kaikki tämän aiheen asiantuntijat ovat itse avoimessa suhteessa. Kyllä se varmaan alkaa tavallinen parisuhde näyttää huonolta vaihtoehdolta. Ja sitä parempi heille mitä useampi kääntyy tai "avaa", on enemmän jaettavaa!

Vierailija kirjoitti:

sehän on selvä että se on yleistynyt.

Vain joka kymmenes mies on jotenkin kelvollinen naisille joten niitä harvoja hyviä on pakko jakaa. Lisäksi niillä on vain kaksi tehtävää joista molemmat ovat vähentyneet

1. resurssit

2. lapsen siittäminen

Höpsis. Avoimissa suhteissa olevat hipit eivät ole niitä joita halutaan jakaa tai jotka saavat keneltä vaan. Kaikista komeimmat, menestyneimmät ja parhaat miehet ovat pisimmissä ja onnellisimmissa suhteissa (ja usein 3-4 lasta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan siinä alussa kerrotaan, että juttua varten haastatellaan myös aihetta tutkinutta. Eli ei perustu pelkkään mutuun.

On se kyllä ihan jännää että kaikki tämän aiheen asiantuntijat ovat itse avoimessa suhteessa. Kyllä se varmaan alkaa tavallinen parisuhde näyttää huonolta vaihtoehdolta. Ja sitä parempi heille mitä useampi kääntyy tai "avaa", on enemmän jaettavaa!

Onhan se nyt päivänselvää, että ihminen tutkii asiaa, josta on itse kiinnostunut, olkoot se sitten polyamoria, ympäristöystävällinen teknologia tai muinaiskirkkoslaavi. Onhan Suomen suurimman puolueen puheenjohtajakin kunnostautunut polyamorian saralla, vaikka ei siitä kylillä huutele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan siinä alussa kerrotaan, että juttua varten haastatellaan myös aihetta tutkinutta. Eli ei perustu pelkkään mutuun.

On se kyllä ihan jännää että kaikki tämän aiheen asiantuntijat ovat itse avoimessa suhteessa. Kyllä se varmaan alkaa tavallinen parisuhde näyttää huonolta vaihtoehdolta. Ja sitä parempi heille mitä useampi kääntyy tai "avaa", on enemmän jaettavaa!

Onhan se nyt päivänselvää, että ihminen tutkii asiaa, josta on itse kiinnostunut, olkoot se sitten polyamoria, ympäristöystävällinen teknologia tai muinaiskirkkoslaavi. Onhan Suomen suurimman puolueen puheenjohtajakin kunnostautunut polyamorian saralla, vaikka ei siitä kylillä huutele.

Täh, jaa meidän p.m., nyt vähän faktaa kehiin, en jaksa uskoa.

Meidän polyamorisessa suhteessa oli minun ja miehen parisuhde, ja meidän yhteinen naispuolinen rakastettu. Valitettavasti se kaatui siihen, että tämä nuori nainen yritti lopulta saada meidät salailemaan toisiltamme. Jotain vallan tarvetta ehkä, jotain sisäistä epävarmuutta, tarvetta saada meihin valtaa ja erottaa meidät toisistamme. Kun se ei onnistunut, hän katosi elämästämme.

Helposti tällaisessa tilanteessa joku on se kolmas pyörä ja rikkoo itsensä.

Olen ollut avoimessa suhteessa sekä ns kakkonen yhden parin polysuhteessa. Voisin siis kokemuksella sanoa, että polysuhteen onnistuminen vaatii hirveästi työtä, aikaa, joustamista ja kommunikointia.

Suurin osa polysuhteista kaatuu pitkän ajan kuluessa, koska ihmiset nyt usein sattuvat olemaan mustasukkaisia, epärehellisiä, itsekkäitä ja konfliktin iskiessä epäkypsästi käyttäytyviä. Onnistuneessa polysuhteessa osataan hallita ajankäyttö kaikkien kumppanien kesken, kommunikoidaan hyvin, käsitellään riidat kypsästi ja tehdään kompromisseja. Se on yllättävän vaikeaa, kun sopassa on kahden ihmisen toiveiden ja halujen lisäksi muidenkin toiveet ja halut. Kaikilta osapuolilta vaaditaan hyviä tunnetaitoja ja vahvaa itsetuntoa.

Avoin suhteeni päättyi exäni epärehellisyyteen ja yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomiseen. Se johti epäluottamukseen mun puolelta, eikä suhdetta enää voinut jatkaa. Polysuhteen "kolmantena pyöränä" oli hauskaa niin kauan, kun olin itse sinkku. Minulle se oli vähän kuin fwb-suhde, mies vain sattui olemaan "varattu". Nykyisen mieheni tavattuani totesin, että polyily on hauskaa joskus, mutta yksiavioisuus on helpompaa. Etenkin nyt, kun perheessämme on vielä pieni lapsi.