Kuinka yleistä on, että ihminen, joka osaa kirjoittamalla tuoda esiin

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

Aivojen eri osat ohjaavat noita toimintoja?

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Eri juttu esim. puhua vaarallisesta asiasta ja olla sen vieressä.

No jos kirjoittaa jatkuvasti, mutta on harvemmin live-keskusteluissa ihmisten kanssa, niin onhan se selvää, että taidot karttuvat ihan eri tahtiin. Ja jos kirjoittaa vaikkapa sähköpostia, eikä chattaile, niin siinähän ehtii ihan eri tavalla miettiä ja hioa sanomisiaan. Ja sitten kun siihen tottuu, että kaikki hiotaan viimeisen päälle, niin nopeassa keskustelussa ei tahdo saada mitään sanottua, kun ei haluaisi sanoa mitään "vähän sinne päin".

Luulen sen olevan aika yleistä, itse olen tavannut aika paljon tälläisiin ihmisiin ympäri Suomea.

Miksi kysyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Ei ollut virhettä, ettäs tiedät.

Aika yleistä.

Sitten on niitä, jotka ovat koistavia supliikkeja, mutta ajatuksiaan eivät osaa paperille laittaa.

Eri asioitahan nuo ovat. On niitäkin, joilla asia on toisin päin, eli ovat oikeita supliikki-ihmisiä ja moottoriturpia kasvotusten, mutta pistäpä kirjoittamaan jotain, niin homma menee yhden tai kahden sanan töksöttelyksi, ja niistäkin sanoista vähintään puolet menee väärin.

En tiedä kuinka yleistä, mutta minä olen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Tarkoitin sitä, että aika matalalla on rima, jos kieliopillisesti oikein kirjoitettu teksti on itsessään jotain hienoa. - se, jolle vastasit

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

En tiedä kuinka yleistä se on, mutta itse olen juuri kuvaamasi henkilö. Kun esitän asioita suullisesti, moitteita ja hämmennystä tulee toistosta, kokonaisten lauseitten pois jättämisestä, änkytyksestä ja näitten kaltaisista asioista. Kirjoittamista on kehuttu paljon, hallitsen tyylit ja kielen. Asiat tulevat yleensä kerralla selväksi. Kirjoitan spontaanisti runoja ja novelleja. Ystäväni ovat tottuneet sössöttämiseeni ja pitkäaikaisimmilla heistä on se kristallipallo ja kääntäjä, joita keskustelussa kanssani tarvitaan. Työelämässä joudun ponnistelemaan puheen eteen, harjoittelen asioita. Ehkä parhaiten puhettani ymmärtää ystäväni, jolla on asperger-tyypin lapsi. Olen iloinen, että ystäväni jaksavat minua ja rönsyilevää esitystäni. Toisaalta minua pidetään oivaltavana ja luovana, joten maalailu ja poukkoilu ei kuulemma haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Tarkoitin sitä, että aika matalalla on rima, jos kieliopillisesti oikein kirjoitettu teksti on itsessään jotain hienoa. - se, jolle vastasit

Huomasitko, että kirjoitin:

JA VIELÄ kieliopillisestiKIN.

Toisekseen, ihmiset tekevät paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Itsekin teen, vaikka olen perehtynyt näihin asioihin. On harvinaista nähdä täysin oikein kirjoitettua tekstiä.

Ap

Mut miksi ap:ta kiinnostaa tälläisten ihmisten yleisyys?

Vierailija kirjoitti:

Mut miksi ap:ta kiinnostaa tälläisten ihmisten yleisyys?

No työssäni tullut muutaman kerran vastaan tilanne, jossa olen hämmentynyt asiasta, en viitsi nyt tarkemmin selostaa tunnistamisriskin vuoksi (sekä toisen osapuolen että minun).

Ap

Kirjoittaessa on aikaa jäsennellä ja miettiä ja asiasisältö tulee enemmän sisäsyntyisesti. Keskustelutilanteessa pitää syntyä valmiita ajatuksia lennossa ja reagoida nopeasti toisen ajatukseen/sanoihin. 

Mainittu ilmiö voi johtua joko ominaisuudesta ajatella vähän hitaasti tai vaihtoehtoisesti myös taipumuksesta ajatella hyvin monipolvisesti ja iteroiden, niin, että ensimmäinen mielleyhtymä on vasta alku, josta ajatusta kasataan pään sisällä uudelleen eri näkökulmista ja syvemmältä pöyhien ennenkuin se on ns. valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

Ei kaikilla. Mieheni on tällainen, ja ainakin uskon että ei nyt minua mitenkään jännitä 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lähtee vaan aina selittämään asiaa keskeltä, ei alusta, ei vie loppuun ja pointti puuttuu. Sitten kun sanon, että aloita a:sta, päätä ö:hön ja täytä keskeltä, niin menee takelteluksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Tarkoitin sitä, että aika matalalla on rima, jos kieliopillisesti oikein kirjoitettu teksti on itsessään jotain hienoa. - se, jolle vastasit

Eihän tuossa sanottu, että se itsessään on hienoa. Kirjoitustaito nyt kertoo ihmisestä aika paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

Ei kaikilla. Mieheni on tällainen, ja ainakin uskon että ei nyt minua mitenkään jännitä 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lähtee vaan aina selittämään asiaa keskeltä, ei alusta, ei vie loppuun ja pointti puuttuu. Sitten kun sanon, että aloita a:sta, päätä ö:hön ja täytä keskeltä, niin menee takelteluksi. 

Mun mies on samanlainen! :D Ihanaa löytää kohtalotoveri. Lisäksi se selittää niin monipolvisesti ja irrationaalisesti ettei siitä saa kiinni, ja unohdan alun ennenkuin se pääsee loppuun asti.