Kuinka yleistä on, että ihminen, joka osaa kirjoittamalla tuoda esiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Tarkoitin sitä, että aika matalalla on rima, jos kieliopillisesti oikein kirjoitettu teksti on itsessään jotain hienoa. - se, jolle vastasit

Eihän tuossa sanottu, että se itsessään on hienoa. Kirjoitustaito nyt kertoo ihmisestä aika paljon. 

Olen eri mieltä. Opetan myynnin koulutusohjelmassa. Opiskelijat ovat aika heikkoja kirjoittajia. Eikä se määritä heitä millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

Ei kaikilla. Mieheni on tällainen, ja ainakin uskon että ei nyt minua mitenkään jännitä 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lähtee vaan aina selittämään asiaa keskeltä, ei alusta, ei vie loppuun ja pointti puuttuu. Sitten kun sanon, että aloita a:sta, päätä ö:hön ja täytä keskeltä, niin menee takelteluksi. 

Mun mies on samanlainen! :D Ihanaa löytää kohtalotoveri. Lisäksi se selittää niin monipolvisesti ja irrationaalisesti ettei siitä saa kiinni, ja unohdan alun ennenkuin se pääsee loppuun asti.

Hahah :D joo kuulostaa myös tutulta. Nykyään suhtaudun tähän ihan lämmöllä, enpä itsekään ole niin täydellinen kuin joskus ehkä kuvittelin. Mutta pakkohan siitä on sanoa ainakin jos aikoo jotain kommentoida, usein vaan mainitsen että kerro nyt kaikki, vieläkään en ole ajatustenlukija... :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

Ei kaikilla. Mieheni on tällainen, ja ainakin uskon että ei nyt minua mitenkään jännitä 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lähtee vaan aina selittämään asiaa keskeltä, ei alusta, ei vie loppuun ja pointti puuttuu. Sitten kun sanon, että aloita a:sta, päätä ö:hön ja täytä keskeltä, niin menee takelteluksi. 

Mun mies on samanlainen! :D Ihanaa löytää kohtalotoveri. Lisäksi se selittää niin monipolvisesti ja irrationaalisesti ettei siitä saa kiinni, ja unohdan alun ennenkuin se pääsee loppuun asti.

Minulla on samanlainen veli!

Minkälaisia naisia te ootte luonteiltanne ja ilmaisuiltanne että heitä ymmärrätte? Oon nimittäin miettinyt et minkäköhänlaisen

naisen oma veljeni joskus löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

Ei kaikilla. Mieheni on tällainen, ja ainakin uskon että ei nyt minua mitenkään jännitä 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lähtee vaan aina selittämään asiaa keskeltä, ei alusta, ei vie loppuun ja pointti puuttuu. Sitten kun sanon, että aloita a:sta, päätä ö:hön ja täytä keskeltä, niin menee takelteluksi. 

Mun mies on samanlainen! :D Ihanaa löytää kohtalotoveri. Lisäksi se selittää niin monipolvisesti ja irrationaalisesti ettei siitä saa kiinni, ja unohdan alun ennenkuin se pääsee loppuun asti.

Minulla on samanlainen veli!

Minkälaisia naisia te ootte luonteiltanne ja ilmaisuiltanne että heitä ymmärrätte? Oon nimittäin miettinyt et minkäköhänlaisen

naisen oma veljeni joskus löytää.

En minä aina ymmärräkään :D tai omat aivot tekee vaillinaisten tietojen perusteella oletuksia, jotka jää pysyviksi, vaikka mies tulisi jaarittelussaan lopulta ihan eri päämäärään. Huumorilla on pärjätty.

Mä olen varmaan itse tuommoinen. Puhuessa esiintymisjännitys haittaa, ujostelen, ajatus katkeilee, on häiriötä ym. Kirjoittaessani sitten pystyn halutessani aika hyväänkin analyysiin. 

Toisaalta on sitten ihmisiä, jotka ovat tosi hauskoja, vitsikkäitä puhujia, joilla on loistava komiikan taju. Mutta he eivät sitten osaakaan ilmaista itseään kirjallisesti. Tekstit voivat olla kömpelöitä, lauserakenteet vajaita ja ontuvia. Selvästi näkee, että kirjoittaja ei tykkää yhtään kirjoittaa eikä ole siinä harjaantunut.

Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja myös tilanne on hyvin erilainen. Kirjoissahan on usein monen sivun mittaisia monologeja, joissa puhujaa ei ilmeisesti keskeytetä kertaakaan vaan hän pystyy jauhamaan juttuaan tauotta ja selittämään juurta jaksaen, mitä hän nyt ajaa tässä takaa. Oikeassa elämässä tuollainen mahdollisuus on hyvin harvoin, ja tuollaiset pitkään yksinään luennoivat ihmiset kierretään itse asiassa kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja vielä kieliopillisestikin oikein": seuraava keskustelu, kiitos.

En puhunut aloituksessa itsestäni, jos tuossa kirjoittamassani nyt joku kielioppivirhe oli.

Ap

Tarkoitin sitä, että aika matalalla on rima, jos kieliopillisesti oikein kirjoitettu teksti on itsessään jotain hienoa. - se, jolle vastasit

Eihän tuossa sanottu, että se itsessään on hienoa. Kirjoitustaito nyt kertoo ihmisestä aika paljon. 

Olen eri mieltä. Opetan myynnin koulutusohjelmassa. Opiskelijat ovat aika heikkoja kirjoittajia. Eikä se määritä heitä millään tavalla.

No olenkin huomannut, että useat kaupan alalla toimivat ei osaa kirjoittaa. Esim. tarjouslappuset on usein mitä sattuu, ja niistähän on tehty oikein kirjojakin. Ehkä numerot ja kirjaimet ei aina mahdu samaan päähän?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaessa on aikaa jäsennellä ja miettiä ja asiasisältö tulee enemmän sisäsyntyisesti. Keskustelutilanteessa pitää syntyä valmiita ajatuksia lennossa ja reagoida nopeasti toisen ajatukseen/sanoihin. 

Mainittu ilmiö voi johtua joko ominaisuudesta ajatella vähän hitaasti tai vaihtoehtoisesti myös taipumuksesta ajatella hyvin monipolvisesti ja iteroiden, niin, että ensimmäinen mielleyhtymä on vasta alku, josta ajatusta kasataan pään sisällä uudelleen eri näkökulmista ja syvemmältä pöyhien ennenkuin se on ns. valmis. 

Minä olen tämmöinen. Kirjoitan työkseni, ja olen omastakin mielestäni erittäin hyvä ja monipuolinen kirjoittaja. Sen sijaan en pysty oikein puhumalla ilmaisemaan itseäni selkeästi. Unohdan kesken lauseen, mitä olin sanomassa, koska pään sisällä asia on edennyt jo valtavan paljon enemmän, eli ajatus on jo kaukana siitä pisteestä, missä puhe on. Olen myöskin hyvin introvertti, joten puhumisen harjoittelu on jäänyt vähemmälle. Minulla on mm. puhelinkammo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa tekee tuon.

Ei kaikilla. Mieheni on tällainen, ja ainakin uskon että ei nyt minua mitenkään jännitä 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lähtee vaan aina selittämään asiaa keskeltä, ei alusta, ei vie loppuun ja pointti puuttuu. Sitten kun sanon, että aloita a:sta, päätä ö:hön ja täytä keskeltä, niin menee takelteluksi. 

Mun mies on samanlainen! :D Ihanaa löytää kohtalotoveri. Lisäksi se selittää niin monipolvisesti ja irrationaalisesti ettei siitä saa kiinni, ja unohdan alun ennenkuin se pääsee loppuun asti.

Minulla on samanlainen veli!

Minkälaisia naisia te ootte luonteiltanne ja ilmaisuiltanne että heitä ymmärrätte? Oon nimittäin miettinyt et minkäköhänlaisen

naisen oma veljeni joskus löytää.

Itse ilmaisen itseäni ihan päinvastaisesti (omasta mielestäni) loogisesti ja yksityiskohtaisesti. Mielestäni olennaisinta oli että mieheni on ennen kaikkea lämmin ja huomaavainen ihminen, jolla on sinänsä verbaalisesti ihan älykkäitä jo nopeitakin huomioita usein, mutta joku moniosainen, mennyttä ja useaa ihmistä/keskustelua sisältävä tarinointi on tuollaista kuin alun perin mainitsin. Osaltaan liittyy siihen, että miehellä tuntuu olevan tällaisten kanssa aika huono muisti myös. 

Alkuun sitä oli vaikeampi sietää, mutta kuten mainittua, enpä nyt itsekään ihan timantti aina ole :D Huumorilla nimenomaan ja lempeällä katseella. Ihmisiä me kaikki olemme eikö vaan.

Minua puolestaan ihmetyttää, että miten puheliaat ja fiksun oloiset ihmiset usein kirjoittaa kuin vähä-älyiset.

Jos se ihminen on ihastunut sinuun, niin saattaa ujostuttaa/jännittää, niin siksi puhe ei ole niin sulavaa.

Ap, sinut loputtomat katkaistut lauseesi eivät ole otsikoita, oikeakielisiä otsikoita. Kehittämisen paikka?

Täällä vielä yksi tuollainen lisää. Äh, mitä änkytystä ja ajatusten katkeilemista onkaan puhe-esiintyminen. Mutta annahan, kun pääsen kirjoittamaan, niin jo tulee asiat selväksi :)

Tunnen sekä että tyyppejä. Kirjoittaa ja puhuu hyvin, verbaalisesti lahjakas ja hyvä esiintymään, ja sitten tietysti niitä livenä heikompia kirjoittajalahjakkuuksia.