Te eronneet jotka kasvoitte erilleen kumppanistanne

Kumppaninne kanssa

Ap

Samanlainen huumorintaju, luonne ja arvot sekä molemminpuolinen vetovoima. 

Liian vähäinen yhteinen aika ja vaikeudet kommunikaaitossa voivat tuhota lupaavankin suhteen.

Joskus ennen oli rakkautta ja vetovoimaa.

Se loppui aikanaa, erosimme 8 vuotta sitten.

Edelleen ollaan hyvissä väleissä ja yhteiset lapset vuoroviikoin kummallakin.

Kumpikin ollut uusissa suhteissa vuosikaudet, eteenpäin on päästy.

Erilleen kasvaminen?

Haista kukkanen.

Erilleen kasvaminen on usein kommunikaation puutetta. Kai sitä nyt tuntee itsensä erilliseksi, jos ei tiedä, mitä toisen päässä liikkuu.

Toinen asia on sitten se, että molemmat kasvavat eri suuntiin. Lopussa toinen haluaa asua metropolissa ilman lapsia ja toinen maalla kymmenen lapsen kanssa. Se ei ole erilleen kasvamista, vaan itseensä tutustumista.

Huumorintaju, tavoitteet elämässä, elämänasenne, musiikkimaku, harrastus

Ensin astu arki kuvioihin ja huumori jäi jonnekin. Ex kovasti ihmetteli että miks en enää hassuttele ja naura niin kuin aiemmin. Yksin se tuntui hieman typerältä kun äijä istui sohvannurkassa ja tuijotti kännykkää kaikki illat eikä häneen saanut mitään kontaktia. Jos jotain kysyin vastaus oli ynähdys tai ihan sama. Yritin keksiä meille kaikkea yhteistä tekemistä, käytiin ravintolassa syömässä, teatterissa, keikoilla ym. Aina oli tosi kivaa, mutta kun päästiin kotiin, ex linnottautui sohvalle ja alkoi räplätä kännykkää. Sanoin exälle että jos huomioisi minua edes kymmenesosan siitä ajasta mitä on puhelimella, niin ehkä meillä olisi taas hauskaa yhdessä. Suuttui ja pari kuukautta tuon jälkeen ilmotti että haluaa erota

Vierailija kirjoitti:

Huumorintaju, tavoitteet elämässä, elämänasenne, musiikkimaku, harrastus

Ensin astu arki kuvioihin ja huumori jäi jonnekin. Ex kovasti ihmetteli että miks en enää hassuttele ja naura niin kuin aiemmin. Yksin se tuntui hieman typerältä kun äijä istui sohvannurkassa ja tuijotti kännykkää kaikki illat eikä häneen saanut mitään kontaktia. Jos jotain kysyin vastaus oli ynähdys tai ihan sama. Yritin keksiä meille kaikkea yhteistä tekemistä, käytiin ravintolassa syömässä, teatterissa, keikoilla ym. Aina oli tosi kivaa, mutta kun päästiin kotiin, ex linnottautui sohvalle ja alkoi räplätä kännykkää. Sanoin exälle että jos huomioisi minua edes kymmenesosan siitä ajasta mitä on puhelimella, niin ehkä meillä olisi taas hauskaa yhdessä. Suuttui ja pari kuukautta tuon jälkeen ilmotti että haluaa erota

Lisään tähän vielä että ei me kasvettu erilleen, ei vaan osattu kommunikoida keskenämme

Lapsellisuus. Jälkeenpäin mietittynä emme olleet kumpikaan kypsiä aikuisia. Meillä oli omat lapselliset juttumme ja oltiin ihan pihalla koko elämästä. Minä aloin kasvaa elämän myötä ja mies ei. Ne hauskat asiat alkoi näyttää typeriltä ja rasittavilta. Aloin haluta enemmän elämältä ja aikuista seuraa. Valitettavasti olin niin valovuosia siltikin aikuisuudesta jäljessä että en pystynyt saamaan parisuhteita normaalien miesten kanssa. Päädyin elämänkouluun juoppojen kanssa. Siellä sitten kasvatettiin minut uusiksi.